Tiina Forsbyn ja Veera Uusitalon yhdisti kolari: ”Minusta tuntui, että jos tuo tuntematon tyttö ei selviä, en minäkään”

Viime syksynä Veera Uusitalo, 20, päätti opetella seisomaan.

Sen piti olla mahdotonta, lääkärit olivat sanoneet niin. Veera päätti silti yrittää.

Edellisen kerran Veera oli seissyt 17-vuotiaana. Silloin hänellä oli jalat, joilla hän ratsasti, ajoi traktoria ja tanssi kotibileissä. Ne jalat hän nosti kippuralle poikaystävänsä Ilmarin jalkojen päälle, kun he katsoivat yhdessä Sons of Anarchy -sarjaa.

Ilmarin vieressä Veera oli sinäkin yönä, kun he olivat ajamassa kotiin ja elämä sekunnissa muuttui.

Nyt Veera oli keksinyt tavoitteen: hän halusi nousta pyörätuolista seisomaan ystävänsä Tiinan bändin keikalla. Yleisön joukossa. Niin, että Tiina näkisi lavalta, kun hän seisoo.

Koko syksyn Veera harjoitteli fysioterapeutin kanssa seisomista puolapuita vasten. Kun sattui, hän hoki itselleen, että jatka silti. Koko ajan sattui.

Kun Tiinan yhtye, Portion Boys, tuli maaliskuussa keikalle Kalajoelle, Veera istui eturivissä.

Elämän ABC -kappaleen aikana Veera nousi pyörätuolista ylös. Hän piti kiinni äidistä ja isästä.

Veera seisoi monta sekuntia. Seistessään hän katsoi koko ajan Tiinaa.

Näytetään närhenmunat

Tiina Forsby, 43, nousee autosta pinkissä pörrötakissaan ja pinkeissä paljettikengissä. Pihalla navetassa ammuu 140 lehmää.

Kun Tiina kävelee kimaltavissa kengissään pihan poikki, hän ei varsinaisesti sulaudu maisemaan. Siihen hän on tottunut.

Nyt ollaan Haapavedellä, Veeran kotitilalla. Veera odottaa eteisessä, Tiina syöksyy halaamaan.

”Voi Veera, mikä uroteko! Sä nousit keikalla seisomaan! Koko yleisö hurrasi, kuulitko?”

”Kuulin. Ja näin videolta”, Veera vastaa.

”Näitkö paljonko mä lavalla itkin? Olet sankarini. Esikuvani. Taistelija,” Tiina sanoo.

”Pois alta risut ja männynkävyt. Näytetään niille närhenmunat”, Veera sanoo.

”Tiedäthän Veera, millainen inspiraation lähde muille olet? Ja miten uskomattoman kaunis. Haluan, että tiedät. Silmissäsi on tähdet. Rakastan sua, tähtisilmä”, Tiina sanoo.

”Minäkin sua. Jos ei sinua olisi, olisi vain tyhjä pala mielessä ja sydämessä”, Veera sanoo.

Näin he toisilleen puhuvat, lakkaamatta. Samalla he pitävät toisiaan kädestä.

Hetket ennen ja jälkeen

Maaliskuussa kolme vuotta sitten oli kuusi pakkasastetta ja pimeä aamuyö. Kello läheni neljää, lauantai oli vaihtunut sunnuntaiksi.

17-vuotias Veera Uusitalo oli saanut ajokortin poikkeusluvalla muutama viikko aiemmin. Hän ajoi kohti Kaustista, poikaystävä Ilmari Kuorikoski, 18, istui vieressä.

Veera ja Ilmari olivat tutustuneet edellisenä syksynä Kannuksen maatalousoppilaitoksessa. Ensimmäisenä rakastumisen huomasi Ilmarin äiti. Ilmari oli alkanut lähteä kouluun omituisesti etuajassa, ja pyykkikoriin sullotuissa vaatteissa oli alkanut näkyä pitkiä vaaleita hiussuortuvia.

Nyt Veera ja Ilmari olivat ajamassa kotiin luokkakaverin syntymäpäiväjuhlista Kalajoelta.

Seuraavia sekunteja Veera ei muista, mutta niiden aikana tapahtuu näin:

Kokkolan ja Kaustisen kuntien rajalla vastaan tulee auto. Se ei väistä. Myöhemmin poliisitutkinnassa selviää, että päihtynyt, itsetuhoinen nuori mieskuski ajaa päin tahallaan.

Kumpikin auto lentää ojaan.

Kymmenen minuuttia myöhemmin samaa tietä ajavat Tiina Forsby ja hänen puolisonsa Mikael Forsby, Portion Boysin jäsen hänkin. He ovat palaamassa keikalta Ähtäristä.

Yhtäkkiä renkaissa alkaa kolista. Tie on täynnä kolariromua.

Mikael pysäyttää ja käskee Tiinan pysyä autossa. Hän menee katsomaan romuttuneita autoja ja ymmärtää heti, että molemmissa on yksi kuollut. Kumpikin on nuori mies. Toinen heistä on Ilmari.

Toisessa autossa Mikael näkee myös nuoren naisen. Nainen hengittää raskaasti. Mikael hälyttää apua.

Tiina näkee, kun nuori nainen irrotetaan autosta ja siirretään pelastushelikopteriin. Tiina itkee ja rukoilee autossa koko ajan.

Sitten tapahtuu jotakin, mitä Tiinan on vaikea selittää.

”Veerasta tuli osa minua. Heti, siinä autossa. En tuntenut häntä, en tiennyt, kuka hän oli. Mutta siitä yöstä asti olimme yhtä. Minusta tuntui, että jos tuo tuntematon tyttö ei selviä, en minäkään.”

Kiitos, kun ette ajaneet ohi

Veeran huoneesta kuuluu naurua. Ja melko lujaa kahden naisen laulua.

Veera on alkanut laulaa Portion Boysin kappaletta, ja Tiina laulaa nyt mukana: Muista ett elämässä, A: sun täytyy täällä rajusti rakastaa, B: just niinku Toni Nieminen, C: hyppää vaan silmät kiinni vaikka suihkulähteisiin.

Tässä huoneessa, Veeran sängyn reunalla, Tiina on istunut viime vuosina usein. Oven raossa ystävysten laulua kuuntelee hymyillen myös Tiinan puoliso Mikael, samoin Veeran vanhemmat Jenni ja Tero. Kylässä on myös Ilmarin äiti Kerttu.

”Onnettomuus oli julma ja epäreilu”, Veeran äiti Jenni sanoo.

”Mutta se yhdisti meidät. Ja se yhteys, mikä Veeran ja Tiinan välillä nyt on… Se pitää itse nähdä. Ei sitä muuten tajua.”

Tämän Veerasta ja Tiinasta näkee:

Molemmilla on pinkit vaatteet ja nauravat silmät. He kutsuvat toisiaan pikkusiskoksi ja isosiskoksi, silittävät toisiaan hellin sanoin ja hiuksista ja poskista myös.

Yhteys, joka naisten välille kolme vuotta sitten maantien laidassa syntyi, on säilynyt.

”Tunnen kaikki asiat vahvasti, mutta se, mitä tunsin onnettomuusyönä, oli jotakin isompaa. Tunsin, että minun kuului olla siinä. Että juuri meidän kuului tulla kolaripaikalle ensimmäisenä”, Tiina sanoo.

Veera oli niin huonossa kunnossa, että sairaalassa hänelle ei annettu elinennustetta. Vasen puoli oli halvaantunut, kyynärpää murtunut, olkavarsi murtunut, polvi murtunut, nilkat murtuneet, lantio murtunut, kylkiluut murtuneet ja kaularanka osittain murtunut. Vatsalaukussa ja virtsarakossa oli reikiä ja aivoissa vamma.

Seuraavat kolme viikkoa Veera oli koomassa. Hänet leikattiin kymmeniä kertoja.

Kuukausi onnettomuuden jälkeen Veera liikautti yllättäen kättä. Pian hän nousi hoitajien tukemana istumaan. Puhua tai syödä hän ei enää osannut, kaikki piti opetella alusta.

Tiinalla oli paljon aikaa ajatella Veeraa, sillä koronapandemia oli keskeyttänyt keikat. Veeran äitiin hän piti yhteyttä koko ajan.

Puoli vuotta kolarin jälkeen Veera voi niin hyvin, että Tiina ja Mikael saivat tulla sairaalaan tapaamaan häntä. Veera sai sanottua heille yhden sanan: ”Sankari.”

Se tarkoitti, että kiitos, kun ette ajaneet ohi.

Miten Veera on auttanut Tiinaa selviytymään elämän tiukimmissa paikoissa? Millaisia uusia unelmia Tiina on Veeralle keksinyt? Lue koko juttu Tiinan ja Veeran ystävyydestä Kodin Kuvalehdestä 10/2023 tai digilehdestä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.