Miro (vas.) ja Samuli Laiho ovat velipuolia ja ­musiikkibisneksen ammattilaisia, ­mutta he eivät ole tehneet musiikkia yhdessä.
Miro (vas.) ja Samuli Laiho ovat velipuolia ja ­musiikkibisneksen ammattilaisia, ­mutta he eivät ole tehneet musiikkia yhdessä.

Samuli Laiho on menestyskappaleita loihtinut säveltäjä, hänen velipuolensa Miro johtaa Time Films -tuotantoyhtiötä. Veljekset ystävystyivät vasta aikuisiällä.

Samuli Laiho:

"Synnyin Tampereella. Äitini Eeva ja isäni Pekka tapasivat Tampereen Työväen Teatte­rissa. Myöhemmin muutimme Helsinkiin.

Isä oli innokas amatöörikitaristi ja opetti minulle kitaransoiton alkeet.

Varhaislapsuuteni oli ihan onnellista, mutta kun olin 12, isä muutti pois. Hän oli löytänyt uuden rakkauden.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kävin isän luona ristiriitaisin tuntein. Isä pursui onnea, mutta minä en tiennyt, mikä oli paikkani isän ja uuden naisen kuviossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isä oli silti sankarini. Pyörin teatte­rilla ja näin isän kaikki suuret roolit. Tapa­sinkin isää useimmiten Kansallisteatterin kahvilassa. Joskus yövyin isän ja Kitten luona.

Perustimme Hearthillin, kun olin 17-vuotias. Kiersimme Suomea ja keikkailimme Euroopassa ja Yhdysvalloissakin.

Olin riemuissani siitä, että olin kitaran voimalla ponnistanut kontulalaisesta kaksiosta maailmalle. Toisaalta olin huolissani äidistä, joka oli sairastunut vakavasti alkoholismiin. Äiti oli hukassa, enkä voinut auttaa häntä.

Miron syntymä hämmensi minua lisää. Olin iloinen Pekan ja Kitten puolesta, mutta myös kateellinen. En oikein tiennyt mitä ajatella.

 

Miro oli söpö pikkupoika. Kun Pekka näytti hänelle videota Hearthillin konsertista, Miro matki minua lätkämailan kanssa. Tulimme toimeen, mutta kuvio oli hämmentävä.

Vietin muutaman joulun isän perheen kanssa Kitten isän taiteilija-ateljeessa, mutta paluu Kontulan vuokrakasarmiin tuntui sen jälkeen pahalta.

Äiti kuoli alkoholismiin, kun olin 21-vuotias. Se oli kova paikka. Tein soololevyn, joka sai hyvän vastaanoton, ­mutta minä en kyennyt esiintymään. En päässyt ylös sängystä, päivät sekoittuivat toisiinsa.

Kai se oli jonkinlainen hermoromahdus, vaikka ei sitä diagnosoitu. Päätin, että lopetan musahommat.

Samoihin aikoihin törmäsin ruokakaupassa Iltalehden lööppiin, jossa Pekka Laiho kertoi elävänsä elämänsä onnellisinta aikaa. En voinut kuin kävellä ulos.

Onneksi löysin ryhmän, jossa alkoholistien aikuiset lapset tukivat toi­siaan. Sen avulla sain koottua itseni ja aloin opiskella säveltämistä ensin yksityisopetuksessa ja sitten Teatterikorkeakoulussa.

Pidin harvakseltaan yhteyttä isääni ja näin, miten Miro kasvoi.

Huomasin myös Miron musikaalisuuden. Kehotin Pekkaa hankkimaan Mirolle kunnon välineet, mutta Pekka valitti rahapulaa. Niinpä minä ostin ­Mirolle keyboardin ja sävellysohjelman.

Oman ensimmäisen kunnollisen sähkö­kitarani olin ostanut 15-vuotiaana tienattuani rahat HK:n makkarateh­taalla. Tiesin, kuinka tärkeä juttu se oli.

Kymmenen vuotta äidin kuoleman jälkeen minulla oli levyllinen elämäs­täni kertovia biisejä, mutten vieläkään ollut valmis nousemaan yleisön eteen. Niistä biiseistä syntyi Samuli Edelmannin levy Kaikki tahtoo.

Se oli ensimmäinen kerta, kun annoin kappaleitani toiselle. Se kirpaisi, mutta tiesin, etten olisi itse pystynyt esiintymään.

Ensimmäistä kertaa sain myös kunnon palkkaa ja saatoin alkaa rakentaa elämääni. Siihen asti olin elänyt pie­nillä tekijänoikeustuloilla Hearthillistä ja ­satunnaisilla teatteriproduktioilla.

Omien lasten syntymä oli minulle tärkeä etappi. Se sai minut pohtimaan omia juuriani ja tulevaisuutta.

Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että olen pystynyt käsittelemään negatiiviset tunteeni Pekkaa kohtaan. Muuten en olisi voinut pitää yhteyttä häneen tai Miroon ja tämän sisaruksiin.

Olen avannut Mirolle suhdettani Pekkaan vasta nyt, kun Mirolla on kapasiteettia ymmärtää kokonaisuus. En halunnut hänen kuvittelevan, että yritän mustamaalata Pekkaa.

En ole Pekalle katkera. Olemme puhuneet asiat halki, mutta sukupolvien kuilu estää meitä koskaan täysin ymmärtämästä toisiamme.

Pekalla on myös jo ikää. En viitsi kiusata häntä vanhoilla asioilla.

Miron kanssa olemme päässeet ­alkuun suhteemme syventämisessä. Meitä yhdistävät rämäpäisyys ja roh­keus: menemme kohti unelmaa vaikka seinää päin."

 

Miro Laiho:

"Samuli oli jo 17, kun synnyin. Tiesin aina, että isälläni Pekalla oli ollut kaksi vaimoa ennen äitiä ja että minulla oli kaksi isovelipuolta ja yksi isosiskopuoli.

Isän ensimmäisen liiton lapset asuivat muualla Suomessa ja jäivät etäi­siksi. Samuli sen sijaan kävi meillä muutaman kerran vuodessa ja osallistui perhejuhliin. Ikäeromme oli kuitenkin niin massiivinen, että Samuli oli ­minulle enemmän setä kuin veli.

Kun olin kolme, jännitin Samulin ­tapaamista kovasti. Isä ja äiti valmistivat minua kohtaamiseen kertomalla, että velipuolesi on muuten käynyt parturissa. Kun Samuli tuli rokkikuteissa ja pää kaljuksi ajeltuna, rohkeuteni petti täysin. Menin pöydän alle piiloon enkä suostunut tulemaan pois.

Muutaman joulun Samuli vietti vaarini, taiteilija Veikko Marttisen ateljeekodissa Lallukassa. Vaarin luona oli kaksi kerrosta seinät täynnä tauluja. ­Alhaalla oli ateljee ja flyygeli, ylhäällä makuuhuoneet ja keittiö.

Vasta aikuisena tajusin, että Samulin vierailut olivat täynnä jännitteitä.

Kun olin 12, Samuli näytti kotistudiollaan, miten musaa tehdään. Hän soitti muutaman kappaleen ja kysyi, haluanko kokeilla. Olin käynyt pianotunneilla ja osasin vähän improvisoida.

Samuli pani biitin taustalle, ja minä tapailin koskettimilla jousikuvioita. Sitten Samuli korjaili hiirellä virheet ja ­lisäsi bassot. Kerros kerrokselta rakensimme muutaman kappaleen, jotka ääni­tettiin lopuksi C-kasetille.

Tuon jälkeen sävelsin ystäväni kanssa tuntitolkulla musiikkia itse kehittämiimme peleihin. Meillä oli sävellys­välineinä pelkkä hiiri ja näppäimistö.

 

Samuli taisi pitää sitä säälittävänä, koska antoi minulle joululahjaksi keyboardin.

Kun aloin tehdä musiikkia tosissani alle parikymppisenä taiteilijanimellä Michael Law, Samulilla oli jo musiikki-imperiumi. Jos katsoo vaikka Vain elämää -televisiosarjaa, lauluissa vilahtaa aina Samulin nimi. Ja kun pyörittelen jonkun ­tähden levyä kaverin luona, huomaan, että joka toisen kappaleen on säveltänyt Samuli. En osannut edes ajatella yhteistyötä hänen kanssaan.

Samuli on vaatimaton, minä huutelen jatkuvasti sosiaalisessa mediassa, että jess, tällainen projekti tehtiin. En ymmärrä, miten voisi päästä mihinkään, ellei uskalla olla avoimesti iloinen siitä, mitä on tehnyt.

Välillä soitan Samulille työasioissa ja kysyn vinkkejä. Olen saanut häneltä paljon viisautta alasta.

Meissä on jotain samaakin: olemme rentoja ja viileitä, emme äänekkäitä ­kuten isä. Olen tunneihminen, mutta minulla ei ole tarvetta tuoda sitä jatkuvasti esiin.

Olemme myös molemmat työnarkomaaneja. Se voi olla isältä perittyä: hänelle näytteleminen ja teatteri olivat koko elämä. Nyt hän on eläkkeellä, mutta näyttelee yhä.

Nykyisin käyn Samulin kanssa kal­jalla kerran pari vuodessa. Puhumme musiikista ja perheestä. Samuli on kertonut, miltä hänestä tuntui kun isä lähti ja perusti uuden perheen.

Samulin vaikutus musiikkiini on ollut suuri. Vasta vuosi sitten ostin uuden kosketinsoittimen sen tilalle, jonka Samuli antoi minulle 16 vuotta sitten."

Samuli Laiho:

44-vuotias säveltäjä on tehnyt monia menestyskappaleita, yhtenä niistä Sakari Kuosmasen Pieni sydän. Julkaisi toisen oman albumin kesällä 2014.

Samulin isä on näyttelijä Pekka Laiho ja äiti tanssija Eeva Laiho. Samuli joogaa, treenaa crossfitia ja keskittyy olemaan mahdollisimman hyvä isä 4- ja 6-vuotiaille lapsilleen.

Miro Laiho:

28-vuotias yrittäjä asuu avopuolisonsa kanssa Helsingissä ja johtaa perustamaansa Time Films -tuotantoyhtiötä.  Miron isä on näyttelijä Pekka Laiho ja äiti projektipalvelupäällikkö Kitte Marttinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla