Lapsena pakkaspäivät olivat mahtavia! Sai kokeilla, kuinka kieli tarttuu mattotelineeseen, ja tuntea, kuinka märät hiukset jäätyvät koppuroiksi uimahallireissuilla.
1. Pakko oli lipaista mattotelinettä
Tämä on kunnon pakkastalviin tottuneiden sukupolvikokemus: vanhempien varoittelusta ja kielloista huolimatta oli ihan pakko kokeilla, kuinka kieli tarttuu jääkylmään metalliin. Näin avainkokemusta muistelee eräs lapsuuttaan 1970-luvulla Itä-Suomessa viettänyt:
”Isä oli halkoliiterissä, minä nojailin pihakaivon pumppuun. Arvelin, että nyt isä ei huomaa, jos ihan vähän lipaisen pumpun kylkeä – metallin nuoleskelusta pakkasella oli kyllä varoiteltu. Kiinni jäin! Pumpun kylkeen jäi pieni pala kieltä, kun en uskaltanut huutaa apua vaan repäisin itseni irti.”
Kiusaus lipaista oli vastustamaton, kuten eräs kolmekymppinen todistaa:
”Sääli, että valitsin kohteeksi lipputangon keskellä rivitaloyhtiön pihaa. Siellä sitten tönötin kieli tangossa, kunnes isä tuli kuuman veden kanssa pelastamaan.”
”Mattotelineen sijaan valitsin kohteeksi lipputangon keskellä rivitaloyhtiön pihaa.”
Uskaliaat olivat alvariinsa kiinni kielestään mattotelineissä. Joitakin isot metalliesineet pelottivat – syystäkin – mutta toppatakin vetoketju tarjosi heille sopivasti jännitystä. Eräs nelikymppinen muistaa koukuttuneensa siihen.
”Mattotelinettä en koskaan uskaltanut kokeilla, mutta sain kielen tarttumaan takin vetoketjuun. Irrottamisesta tuli juuri sopiva kipristys, joten tapa jäi elämään.”
2. Letit jäätyivät koppuroiksi
Rakkaita pakkasmuistoja on muitakin, esimerkiksi märällä tukalla pakkaseen meneminen. Sitä harrastettiin esimerkiksi uimahallireissuilla.
”Uimahallista kävellessä letit jäätyivät koppuroiksi. Kotimatkalla oli pakko imeskellä niistä ihanaa kloorivettä.”
”Kotimatkalla oli pakko imeskellä hiuksista ihanaa kloorivettä.”
”Oli hauskaa, kun päässä kasvoi jäähiuksia.”
Moni tuntee yhä suussaan myös lumikokkareisten lapasten aromin.
”Se maku, kun imeskelin tumppuja, joihin oli lumileikeistä tarttunut jäisiä palleroita. Villan ja lumen maku.”
3. Pulkkamäestä tultiin paleltumaläikät poskilla
Entäpä tuoksumuistot! Moni muistaa lapsuudestaan elävästi myös pakkaskelien tutun tuoksun – naamarasvan. Toiset pitivät siitä enemmän kuin toiset.
”Rakastin Nivean ja Vitaliksen pyöreitä peltirasioita ja voiteiden tuoksua, kun äitini hieroi niitä poskiini ennen pulkkamäkeä. Vieläkin tekee mieli toisinaan nuuhkia tuoksua, joka palauttaa lapsuuden talviin. Silloinhan oli aina lunta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.”
”Poskeni suojattiin lapsena sinivihreällä voiteella, joka kovettui naamaan ja haisi sisällä lämmetessään mielestäni lääkäriltä. Eli ihan kamalalta.”
”Tulin useammankin kerran pakkasesta sisälle valkoiset paleltumaläikät nenässä ja poskilla.”
”Makasin hangessa selälläni ja katselin tähtitaivasta.”
Kaiken kaikkiaan kunnon pakkasia muistellaan lämmöllä.
”Vanha hirsirakenteinen talo päästeli sykettä nostavia pamahduksia, kun makasin sängyssäni pimeässä ullakkokamarissa ja yritin saada unen päästä kiinni.”
”Yleensä kovalla pakkasella näkyi iltaisin hieno tähtitaivas. Makasin hangessa selälläni ja katselin tähtiä.”
Kerro alla kommenttikentässä omat lapsuusmuistosi, joihin liittyy kova pakkanen!
Kun aamulla pimeässä kiiruhti kouluun ja naapurit lämmittivät puilla. Se ihana savun tuoksu.
Tunne, kun kengänvarresta pääsi lumi sisään ja vähitellen sulavesi kasteli villasukat ja kohmetti koko jalkaterän! Sitten se tunne, kun pääsi pakkasesta sisälle ja vettyneet sukat riisuttiin. Ja se paras tunne, kun äiti otti kylmät ja nihkeät varpaat lämpimien käsiensä väliin.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
