”Moniin aikuisiin on iskostunut se ajatus, että murrosikä on vaikeaa, ja niin se usein onkin. Se ei tarkoita, että vanhempien pitäisi yrittää ymmärtää ja kompata nuorta kaikessa – sellainen on säälittävää”, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo.

Kuuluuko murrosikään ärsyttävä käytös, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen?

”Murrosikäisiä ei käy kateeksi. Heillä on kova homma hoitaa tehtävänsä.

Nuoruusiän tehtävänä on irtautua riippuvuussuhteesta kotiin ja vanhempiin. Samaan aikaan koko siihenastisen elämän psyykkinen kehitys pitäisi saada sovitetuksi yhteen muuttuvan ruumiin ja kuohuvien hormonien kanssa.

”Lapsuudessa turvallisesti kiintynyt nuori purjehtii nuoruusiän halki yleensä melko rauhallisesti – paino sanalla melko.”

Murrosikäinen nuori on samanlaisessa tilanteessa kuin uhmaikäinen, eli hän ailahtelee kahden kehitysvaiheen välillä. Murrosikäisen aivoissa syntyy ja kehittyy synapseja huimaavalla vauhdilla. Tiedolliset ja emotionaaliset valmiudet paranevat vähitellen, kun keskushermosto kypsyy, ja samalla nuorelle voi herätä aivan uusi tapa tarkastella maailmaa luovasti.

Keskushermosto on kuitenkin vielä kypsymätön, ja sen vuoksi itsekeskeisyys on nuorelle tyypillistä. Irtautuminen vanhemmista ei juuri koskaan suju ihan kitkatta, mutta erityinen kapina tai suuri irtiottovaihe ei ole murrosiässä lainkaan välttämätön.

Nykytiedon mukaan katsotaan, että rajut irtiotot ovat usein seurausta jonkinlaisesta kiintymyssuhteen turvattomuudesta. Lapsuudessa turvallisesti kiintynyt nuori purjehtii nuoruusiän halki yleensä melko rauhallisesti – paino sanalla melko.”

Kuinka murrosikäisen rasittavaan käytökseen pitäisi suhtautua?

”Moniin aikuisiin on iskostunut se ajatus, että murrosikä on vaikeaa, ja niin se usein onkin. Se ei tarkoita, että vanhempien pitäisi yrittää ymmärtää ja kompata nuorta kaikessa – sellainen on säälittävää. Nuorelle kaverit ja heidän hyväksyntänsä on tärkeää, mutta vanhemman tehtävä ei ole olla kaveri.

”Aikuisten ei pidä kulkea ympäriinsä hurmaantumassa nuorten kapinasta.”

Aikuisten ei pidä kulkea ympäriinsä hurmaantumassa nuorten kapinasta. Pitää pysyä samanlaisina pöllöpäinä ja kestää se, että nuori pitää tiukkana ja kalkkeutuneena.

Kun teini murjottaa ja tiuskii ja paiskoo ovia, hänelle pitää sanoa, että et käyttäydy tuolla tavalla, et minua etkä ketään muutakaan kohtaan.

”Huonoa käytöstä ei tarvitse eikä saa hyväksyä jotenkin murrosikään välttämättä kuuluvana.”

Jos nuori on aamiaispöydässä kuin perseeseen ammuttu karhu, huonoa käytöstä ei tarvitse eikä saa hyväksyä jotenkin murrosikään välttämättä kuuluvana. Sen sijaan voisi miettiä vaikka sitä, että murrosiässä unen tarve kasvaa, ja nukkuminen vaikuttaa paitsi käytökseen myös oppimiskykyään. Että paljonkohan se nuori on viime aikoina nukkunut?

Moni nuori pitää puhelinta yötä päivää vieressään, koska siinä puhelimessa on myös ajastettuna aamuherätys. On yleistä, että nuori tulee samalla roikkuneeksi puhelimella yötä myöten. Silloin nuorelle voi sanoa, että otan puhelimen yöksi pois ja tässä on lahjaksi herätyskello.

”Vanhempien tehtävä ei ole mennä nuorten miellyttämiseen mukaan vaan pysyä vanhempina.”

Aikuiset, jotka johtavat työpaikalla 200 hengen työryhmiä, saattavat sietää kotona yhdeltä 14-vuotiaalta käsittämätöntä törkyä ja pompotusta. Kuitenkin nuoret odottavat ja tarvitsevat vanhemmilta vanhemmuutta.

Jos Sinkkosen tuvan lapsi olisi tullut pyytämään lupaa vaikka tatuointiin, se keskustelu olisi käyty nopeasti, noin kahdella kirjaimella: ei. Vanhempien tehtävä ei ole mennä nuorten miellyttämiseen ja maailmaan mukaan vaan pysyä vanhempina.”

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Vanhempien ei pidä hyväksyä nuorten huonoa käytöstä jotenkin murrosikään kuuluvana”

Kyllä sen kännykän saa ja pitääkin ottaa pois, miksi ei saisi? Vanhempien tehtävä on asettaa rajat, jos ja kun lapsi ei itse ymmärrä omaa parastaan. Joo, tulee paha mieli, mutta niin joskus pitääkin tulla. Kyllä seiska vee pitää laittaa aisoihin, muuten on turha koittaakaan myöhemmin.
Lue kommentti
Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Vanhempien ei pidä hyväksyä nuorten huonoa käytöstä jotenkin murrosikään kuuluvana”

Totta, huonoa käytöstä, ilkeyttä ja uhman vallassa tehtyä typeryyttä ei pidä hyväksyä murrosikäiselle normaalina käytöksenä. Se uhma vain yltyy, kun nuori ei saa vanhemmista vastusta. Mutta nuorten pitää saada myös irrottautua vanhemmistaan, muuten vanhemmat alistavat lapsensa ja myöhemmin niitä alistajia sitten riittää. Itse olen seurannut kahden nuoren miehen murrosiän ja johan oli ero kuin yöllä ja päivällä. Sen vain huomasin, että ei murrosikä lasta muuta, se vain vahvistaa sitä syntymästä...
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti