Kulissien takana -sarjassa kysytään kulttuurin tekijöiltä, miten hommat hoituvat.
Kun teksti soljuu tv-ruudulle niin, että sen ehtii lukea, vitsit avautuvat ja puheen rytmi tuntuu aidolta, katsoja ei kiinnitä tekstitykseen huomiota. Silloin kääntäjä on onnistunut.
"Kääntäjän on tehtävä itsensä näkymättömäksi", sanoo 20 vuotta alalla ollut Mari Hallivuori.
Mari toivoisi alalle enemmän arvostusta.
"Joskus olemme kollegoiden kanssa vitsailleet, että ujuttaisimme samaan aikaan esitettävien ohjelmien tekstityksiin julistuksen: Ilman meitä lukisit huulilta!", hän sanoo.
"Oikein onnistuneen käännöksen huomatessani saatan laittaa kollegalle kiitosviestin."
Kääntäjilläkin on lempiohjelmansa.
"Nautin säkenöivästä kielestä. True Detectiven tai Sillan kaltaista laatudraamaa kääntäisin mielelläni."
Mieluinen haaste taas on keskusteluohjelmien vapaan puheen kääntäminen.
"Jos ihminen puhuu paljon, mutta ei sano mitään, minun on joskus kirjaimellisesti laitettava sanat hänen suuhunsa."
Kirosanoja tulee joskus tuutin täydeltä, mutta ne Mari jättää useimmiten kääntämättä.
"Ne tulevat selväksi muutenkin."
Kaupunkilegenda kertoo, että kääntäjät piilottavat puumerkkinsä teksteihin merkitsemällä jonkin luvun tahallaan vähän väärin. Pitääkö se paikkansa?
"Tuollaiseen salaliittoon en usko."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2016.
