Jussi Tammisolan mielestä jättipalsami on viehättävä kukka.
Jussi Tammisolan mielestä jättipalsami on viehättävä kukka.

Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola muistuttaa, että uusi kasvitulokas on harvoin haitallinen.

Kesän aikana on eri puolilla Suomea taas kitketty, niitetty ja myrkytetty vieraslajeja: kasveja, jotka tuotiin alunperin maahan koristekasveiksi mutta karkasivat sittemmin luontoon. Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola suhtautuu tulokkaisiin armollisemmin.

”Olen koettanut muistuttaa, että kaikkihan me olemme täällä vieraslajeja. Ihminenkin tuli pohjolaan vasta jääkauden jälkeen”, Jussi Tammisola sanoo.

Kasvitieteilijänä hän tietää, että Suomen luonto olisi hyvin yksitotinen, ellei purjelaivoissa olisi aikoinaan ollut painolastina maata ja sen seassa niittykasvien siemeniä.

”Kaikki pitävät esimerkiksi päivänkakkaraa alkuperäisenä luonnonkasvinamme. Ei, se on tullut tänne ihmisen mukana. Se on vieraslaji.”

Kuka söisi lupiinia?

Koristekasveja on tuotu Eurooppaan satojen vuosien ajan. Useimmat niistä toimivat, niin kuin on tarkoitettu, eli ovat ilo silmälle.

”Jo kauan sitten ekologit totesivat tutkimuksissaan, että vain muutama prosentti koristekasveista pystyy leviämään täällä luontoon. Niistä vain yksi prosentti pärjää niin hyvin, että koituu haitaksi”, Jussi Tammisola kertoo.

Hän ei itse aluksi pitänyt lupiinista, mutta on vuosien varrella oppinut ymmärtämään sitä.

”Tuohan se väriä tien pientareille. Tie- ja vesirakennushallitus teki kuitenkin ison virheen, kun päätti aikoinaan kylvää juuri tämän lupiinilajin tienvarren somistukseksi. Se on niin myrkyllinen, etteivät sitä syö Suomessa muut kuin kanit ja etanat”, Jussi Tammisola sanoo.

Siinä juuri on tulokaslajien menestyksen salaisuus: kun ne ovat juuri tulleita, niille ei ole täällä valmiina tuholaisia.

”Kyllä ne aikaa myöten hiukan kesyyntyvät, kun jokin tuholainen päättää erikoistua niihin. On kuitenkin hölmöä puhetta, että lupiinia pitäisi nyt yrittää hävittää täältä. Se ei enää onnistu.”

Jättiputki on ongelma

Jussi Tammisolan mielestä vieraslajeissa on olennaista miettiä sanaa ”haitallinen”.

”Esimerkiksi jättiputki on oikeasti inhottava kasvi, koska se tekee iholle valopolttamia. Nyt ovat käsillä viimeiset ajat koettaa torjua sitä”, Jussi Tammisola toteaa.

Kurtturuusu taas on kaunis ja paljon harrastettu koristekasvi, mutta tuottaa ongelmia levitessään herkille hiekkarannoille.

”Se on niin piikkinen, että onhan se riesa, jos se jonkin paikan valtaa. Silti on vähän rajalla, kannattaako sitä enää koettaa hävittää muuten kuin paikallisesti erityisen herkiltä alueilta.”

Sen sijaan punaisena rehottava jättipalsami ilahduttaa Jussi Tammisolan silmää.

”Kuivilla alueilla se on pelkästään koristus, vaikka jokien ja purojen varsilla ryöstäytyykin. Jättipalsamia on kuitenkin helppo torjua, koska se on yksivuotinen eli sen täytyy lisääntyä siemenistä. Jos se nypitään pois, ennen kuin siemenet ehtivät levitä, sen saa häviämään kasvupaikaltaan parin kolmen vuoden työllä.”

 

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.