Annoimme numerossa 16 lukijoille loppukesältä maistuvan tehtävän: kirjoita Kodin Kuvalehden viidestä rivistä runo, jonka otsikko on Pimeän tullen. Kiitos kaikille runoja lähettäneille! Parhaaksi toimitus valitsi Lilli Kähkösen runon. Lilli voitti kirjapalkinnon. Onnea!

Pimeän tullen

Näistä festareista lapset varmasti tykkäävät,
hyppivät sängyllä, patja kannattaa.
Mutta meidän kylällä ei moiseen ollut mahdollisuutta.
Poika hermostui – teinityttöjä, kaikilla smoothielasit kädessä.
Piimäkakuilla mummo rakasti KAIKKIA.
Lilli Kähkönen

Elämä on hyvin tavallista.
Vaikeaa on muuttaa muita.
Olen kiinnostunut psykologiasta, itsensä kehittämisestä ja ihmissuhteista.
On ollut ihan pakko heittäytyä seikkailuun.
Silloin etäisyyttä on tarpeeksi.
Kirsi Risku

Rakkaat muistot kulkevat mukana joka sekunti  
pysyn kotona
kodinkuvalehti.fi/parasjuttu
se ilahduttaa minua joka päivä
elämäni on parempaa, koska sinä olet siinä
Raija Hämäläinen

Sinisiä pilkkuja
On taas se aika vuodesta
On ihanaa haaveilla kanssasi
Ei koskaan valmista
Mää tykkään
Marjo Tuomikoski

On taas se aika vuodesta.
Istuskelen, nautin viileitä juomia ja mietin, mistä aloittaa.
Hämärät loppukesän illat houkuttavat järjestämään tunnelmalliset puutarhajuhlat.
Nauru tekee asioita helpommaksi kestää.
En lupaa, että se tapahtuu tänä syksynä, mutta ennen pitkää.
Soili Kaivosoja

on taas se aika vuodesta       
elokuun lopun hämärät illat   
on ihana haaveilla kanssasi  
arjen iloa ja onnea              
hämärät loppukesän illat      
Päivi Tyrväinen

Tunnelmaa tölkeillä
Sinisiä pilkkuja
Onnen avaimet ovat itselläsi
Hyvämieli
Vielä enemmän syytä hymyyn
Hilkka Heinula

On taas se aika vuodesta.
Pihan perällä punertaa.
Mies melkein kuolee onnesta,
kun saa ajella rakkaansa kanssa koko yön.
Seuraavana aamuna satoi ensilumi.
Marita Kalijärvi

Kesäloma on ollut hieno.
On ihana haaveilla kanssasi.
Purkillinen kesää.
Paperilyhdyt loistavat puun oksilla led-valoa.
Vielä enemmän syytä hymyyn.
Kirsti Miettinen

Sinä hetkenä kipu alkoi levitä.
Ei pidä ymmärtää väärin; asiat vain jotenkin menivät niin.
Nauraminen saa olomme paranemaan.
En lupaa, että se tapahtuu tänä syksynä,
mutta ennen pitkää.

Sinä hetkenä kipu alkoi levitä
Ei pidä ymmärtää väärin
asiat vain jotenkin menivät niin.
Nauraminen saa olomme paranemaan.
En lupaa, että se tapahtuu tänä syksynä,
mutta ennen pitkää.
Leena Savolainen

Iso vihreä omena, purkillinen kesää.
Mies pilvessä, onnellinen mies.
Jos minulta kysyttäisiin,
kukaan ei koskaan menisi mihinkään.
Olisin halunnut seitsemän lasta.
Marja-Leena Junnola

Pelasin kuusitoista tuntia päivässä.
Mutta ei tätäkään oikein kestä.
Äkisti alkoi tuntua siltä,
että joku hakkaa
päätäni rumpupalikalla.

Pelasin kuusitoista tuntia päivässä.
Mutta ei tätäkään oikein kestä.
Äkisti alkoi tuntua siltä,
että joku hakkaa
päätäni rumpupalikalla.
Leena Savolainen

Yksin ei pidä jäädä.
Tule apuun, Anneli!
Ulkorakennuksen ovella seisoo
leveästi hymyilevä nainen.
Miksi paras pitäisi vaihtaa?
Mies melkein kuolee onnesta,
kun saa ajella rakkaansa kanssa
koko yön.
Irma Rönni

On taas se aika vuodesta.
Kesäillan valo luo lyhtyihin sinisen sävyn.
Syksyllä aloitamme kuntosalilla käynnin.
Käymme teatterissa, kahvilla ja syömässä.
Elämä tarjoaa uuden suunnan.
Anne Lensu

Rakkaat muistot kulkevat mukana joka sekunti
Ainakin sen verran hän uskoi minuun...
Istuskelen, nautin viiniä ja mietin, mistä aloittaa
Lakanat liehumaan Nyt on aika alkaa elää!

Kaunista katsottavaa
Enkelten keittiö
Pienet rakkauden teot
Rakkaudella marinoitu
Kun palaa pitkän tauon jälkeen,
kaiken näkee uusin silmin
Aila

Ei pidä ymmärtää väärin
että elämä kantaa
se on terävää ja polttavaa
onnen avaimet ovat itselläsi
voiko se olla nyt ohi?
Karita Aho

Elokuun lopun hämärät illat,
kesäloma on ollut hieno.
Hyvä kirja vie minut maailmaan,
johon en muuten pääsisi.
Elämä on hyvin tavallista.
Marita Uotila

Opeta aivosi iloon
päätä nauraa enemmän
Ota alku rennosti
nautinto arjen pienistä asioista
Kuinka kaunista arki on!
Tiina Salminen

Kesäkuun lopussa romahdin
Olen saanut perintönä vaikenemisen
Ei kai auta muu kuin alkaa uskoa
Oikotietä ei ole
Sirpa Ojala

Keräyskuume kasvaa
Puhumista tarvitaan pitkäksi aikaa
Paperilyhdyt loistavat puun oksilla ked-valoa
Se oli taikaa.
Seuraavana aamuna satoi ensilumi.
Katja Halonen

Mies melkein kuolee onnesta, kun saa ajella rakkaansa kanssa koko yön.
Jos minulta kysyttäisiin, kukaan ei koskaan menisi mihinkään.
Ensin elämä on hengityksen mittaista, sitten tuntien.
Palkitsevat hetket ovat pieniä, mutta kyllä niitä on.
Siihen pitäisi jokaisella olla aikaa ja rahaa.
Terhi Pihlajamaa

On ollut ihan pakko heittäytyä seikkailuun.
Ei kai auta muu kuin alkaa uskoa.
Se jelppii, on pehmukka eikä kuorsaa.
”Mikään ei ole ihanampaa kuin mennä illalla puhtailla hiuksilla rapsakan puhtaisiin lakanoihin”
Miksei sen voisi sanoa muulloinkin ääneen: ”Elämäni on parempaa, koska sinä olet siinä.”
Lea Nieminen

Älä etsi syytä.
Sure, puhu ja kävele.
Hienonna sipulit.
Kesäillan valo luo lyhtyihin sinisen sävyn.
Olen vihdoin parantunut.
PR

Kesäillan valo luo lyhtyihin sinisen sävyn
Pimeän paino
Miten siitä ikinä selviän?
Syksyn vietin kotona
Tässä talossa on lupa olla myös surullinen
Onnistuitko sinä paremmin?
Syyskuun lapsi

 Kesäloma on ollut hieno
Hämärät loppukesän illat houkuttavat järjestämään puutarhajuhlat
Poltettaessa havupuu rätisee pihkan takia
Uutta alkaa kun suru hellittää
Alkaa uskoa että elämä kantaa
Anneli

Pimeän tullen
Jarmo halusi.
Se oli kova isku.
Mari tarvitsi tukea.
Ei kiinnosta.
Eihän siihen kukaan uskonut.
Kirsi Risku

Oli kaurismäkinen fiilis,
ulkona masentava harmaus ja vesisade.
Illalla menin ystäväni kanssa elokuviin.
Seuraavana aamuna
satoi ensilumi.
Anne Saari

Elämäni on parempaa, koska sinä olet siinä
Tuntuu vahvasti siltä, että olen löytänyt paikkani
Elämä on hyvin tavallista
Arki on arvokasta
Kesäillan valo luo lyhtyihin sinisen sävyn
Päivi Oksanen

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.