Se tapahtuu noin nelikymppisenä. Peilistä katsoo äiti. KK:n nettilukijat paljastavat, mistä huomasivat muuttuneensa äidikseen. Ja mitä tapoja pyrkivät välttämään kaikin keinoin.

Nämä piirteet paljastivat: taidan olla kuin äitini

"Aloin puhua puhelimessa kuin olisi kiire johonkin."

"Lapset osoittivat ryhmäkuvaa, jossa olin: mummi on tuossa!"

"Ihmiset alkoivat ärsyttää, aivan kuten vanhempiani aikoinaan."

"Huomasin peilistä äitini takamuksen. Ja puolisoni sanoi, että alan olla yhtä leppoisa kuin anoppi."

"Latelin tilanteeseen sopivia sananlaskuja ja lauloin sopivia lauluja."

"Äitini ei liiemmin pitänyt huolta ulkonäöstään. Sitten aloin relata viikonloppuisin itsekin, enkä enää panostanut ulkonäköön."

"Jäkätin pikkuasioista."

"Tunsin, että olenkin ihan tavallinen."

"Aloin vaihtaa lakanoita ja pyyhkeitä yhtä usein kuin äitini."

"Siivosin keittiön ennen kuin lähdin kotoa johonkin, vaikka vain kauppaan."

"Elämäni alkoi mennä samalla tavalla kuin äitini. Pelästyin ja nyt kamppailen vastaan."

Nolot lausahdukset ilmaantuivat omaan puheeseen. Kuten nämä:

"Onpa sekainen huone! Ei täällä mahdu edes kävelemään!"

"Isoveljeni piippasi aina nenänpäätäni sormellaan ja sanoi: piip-piip. Nyt teen itse sitä samaa."

"Voi taivas."

"Sinun tahtos on minun taskussain."

"Itku pitkästä ilosta."

"Seura tekee kaltaisekseen."

"Elämä koulii."

"Vaate- ja kenkäostoksilla totesin: On niin hyvä päällä. Niin kevyet jalassa."

Näitä tapoja pyrin välttämään:

"Äiti sanoi aina: naapurin akka tai ukko. Minusta se on rumaa."

"En soittele aikuisille lapsilleni joka päivä."

"En halua näyttää närkästyneeltä."

"Haluan välttää uhkailua ja ehtojen asettamista: jos nyt et, niin sitten. Aina en onnistu tässä."

"Äitini tapaa vähätellä itseään ja etenkin ulkonäköään."

"En aio asettua lapsen yläpuolelle."

"En valita säästä."

"Pyrin hyväksymään kaikki lasteni kaverit, enkä naura tyttöystäville."

"Kodin ei tarvitse olla tiptop."

"Äitini käyttää samaa kahvikuppia viikosta toiseen, huuhtaisee vain välillä. Minä tiskaan aina kuppini."

"Äänenpainoa, joka kertoo kaiken, mitä hän asiasta ajatteli."

"En ole niin kitupiikki kuin hän."

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.