Lukijat paljastavat: Huomasin muuttuneeni äidikseni

Nämä piirteet paljastivat: taidan olla kuin äitini

"Aloin puhua puhelimessa kuin olisi kiire johonkin."

"Lapset osoittivat ryhmäkuvaa, jossa olin: mummi on tuossa!"

"Ihmiset alkoivat ärsyttää, aivan kuten vanhempiani aikoinaan."

"Huomasin peilistä äitini takamuksen. Ja puolisoni sanoi, että alan olla yhtä leppoisa kuin anoppi."

"Latelin tilanteeseen sopivia sananlaskuja ja lauloin sopivia lauluja."

"Äitini ei liiemmin pitänyt huolta ulkonäöstään. Sitten aloin relata viikonloppuisin itsekin, enkä enää panostanut ulkonäköön."

"Jäkätin pikkuasioista."

"Tunsin, että olenkin ihan tavallinen."

"Aloin vaihtaa lakanoita ja pyyhkeitä yhtä usein kuin äitini."

"Siivosin keittiön ennen kuin lähdin kotoa johonkin, vaikka vain kauppaan."

"Elämäni alkoi mennä samalla tavalla kuin äitini. Pelästyin ja nyt kamppailen vastaan."

Nolot lausahdukset ilmaantuivat omaan puheeseen. Kuten nämä:

"Onpa sekainen huone! Ei täällä mahdu edes kävelemään!"

"Isoveljeni piippasi aina nenänpäätäni sormellaan ja sanoi: piip-piip. Nyt teen itse sitä samaa."

"Voi taivas."

"Sinun tahtos on minun taskussain."

"Itku pitkästä ilosta."

"Seura tekee kaltaisekseen."

"Elämä koulii."

"Vaate- ja kenkäostoksilla totesin: On niin hyvä päällä. Niin kevyet jalassa."

Näitä tapoja pyrin välttämään:

"Äiti sanoi aina: naapurin akka tai ukko. Minusta se on rumaa."

"En soittele aikuisille lapsilleni joka päivä."

"En halua näyttää närkästyneeltä."

"Haluan välttää uhkailua ja ehtojen asettamista: jos nyt et, niin sitten. Aina en onnistu tässä."

"Äitini tapaa vähätellä itseään ja etenkin ulkonäköään."

"En aio asettua lapsen yläpuolelle."

"En valita säästä."

"Pyrin hyväksymään kaikki lasteni kaverit, enkä naura tyttöystäville."

"Kodin ei tarvitse olla tiptop."

"Äitini käyttää samaa kahvikuppia viikosta toiseen, huuhtaisee vain välillä. Minä tiskaan aina kuppini."

"Äänenpainoa, joka kertoo kaiken, mitä hän asiasta ajatteli."

"En ole niin kitupiikki kuin hän."