Yksinäisyys on Suomessa yleisintä varhaisnuoruudessa ja vanhana. Etenkin eronneet miehet jäävät helposti yksin. 

Kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä vuodesta 1999. Hän kertoo, että suomalaisista joka viides kokee jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä. Joka kymmenes on jatkuvasti yksinäinen.

Yksinäisyys on yleisintä varhaisnuoruudessa ja uudestaan vanhusten keskuudessa. Keski-ikä on monille helpointa aikaa.

”Siksi ne aikuiset, jotka ovat jatkuvasti yksinäisiä, tuntevat olonsa vielä kurjemmaksi. Kun ikätovereilla menee hyvin, oma onnettomuus korostuu”, Junttila kertoo.

Miesten ja naisten yksinäisyydessä ei tutkimusten mukaan ole juuri eroa. Naiset ovat kuitenkin miehiä useammin sosiaalisesti yksinäisiä: heiltä puuttuu verkostoja. Miehillä emotionaalinen yksinäisyys on sen sijaan paljon naisia yleisempää. Heiltä puuttuu läheinen ihminen, johon voi luottaa.

”Kaikkein raadollisinta henkinen yksinäisyys on eronneilla miehillä. Mies luottaa suhteessa puolisoon, naisella on yleensä myös läheinen ystävä, jonka kanssa hän voi puhua kaikesta. Eron tullen mies jää useammin yksin.”

Muihin eurooppalaisiin verrattuna suomalaiset eivät itse arvioi olevansa kovinkaan yksinäisiä. Suomalaisten yksinäisyyteen liittyy kuitenkin muita tavallisemmin köyhyyttä, alkoholismia ja masennusta.

”Esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa sukulaiset ovat läheisiä keskenään. Suomessa sukusuhteet ovat heikkoja ja apua haetaan ensimmäisenä kaverilta. Jos sellaista ei ole, on ulkopuolinen.”

Yksinäisyys voi jatkua koko elämän

Mitä pidempään yksinäisyys jatkuu, sitä useammin ihminen arvioi tutkimuksissa olevansa yksinäinen koko loppuelämänsä. Pitkäaikainen yksinäisyys voi pahimmillaan johtaa luovuttamiseen. Periksi antaneiden keino selvitä on usein kotisohvalle jääminen tai alkoholiin turvautuminen.

”Vähemmän aikaa yksinäisinä olleet käyvät enemmän harrastuksissa ja ulkoilemassa. He yrittävät muuttaa tilannetta, ja silloin se todennäköisesti muuttuu”, Junttila sanoo.

"Aktiivinen yrittäminen ja juttuseuran etsiminen on tärkeintä."

Vaarallisinta on, kun yksinäiset asuvat omissa oloissaan, eivät pidä ääntä itsestään eikä heillä ole ulospäin näkyviä ongelmia.

”He ovat huomaamattomia, joihin monikaan ei kiinnitä huomiota. Toisaalta aina on toivoa. Ystävä tai parisuhde voi löytyä sattumalta.”

Junttila kertoo tarinan eronneesta miehestä, joka muutti uudelle paikkakunnalle. Mies meni joka päivä Prismaan, osti pullon vissyä ja istui kaupan aulaan odottamaan. Joskus joku pysähtyi vaihtamaan pari sanaa, toinen istui viereen.

”Se oli hienoa, aktiivista yrittämistä ja lähti ihan perusasioista. Juttuseuran etsiminen on tärkeintä.”

Suomalaisten kokema yksinäisyys on pahentunut

Yksinäisyyden oireet ovat lisääntyneet ja pahentuneet viime vuosina. Pahimmillaan yksinäisyys rampauttaa täysin. Se heikentää psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Yksinäiset jäävät muita useammin pois töistä ja koulutuksesta ja heillä on taloudellisia ongelmia.

Yksi syy yksinäisyyden lisääntymiselle on työn pätkittyneisyys ja työn perässä muuttaminen. Samalla ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Työttömien lapset pääsevät hallituksen uudistuksen vuoksi enää puolipäivähoitoon. Jos vanhemmilla menee huonosti, lapsilla on usein heikommat lähtökohdat pienestä saakka.

”Lapsille tulee elämän alusta asti saakka tunne, että he ovat huonompia: he eivät pääse sinne, minne paremmin elävien perheiden lapset pääsevät”, Junttila pohtii.

"Luokkakoot eivät saa nousta, päivähoidosta ei voida tinkiä. Aikuisille pitää antaa tukea tarpeeksi varhain."

Toisaalta yksinäisyyttä voi nykyään helpottaa sosiaalisen median avulla. Jos yksinäinen ei uskalla lähteä ulos, hän voi etsiä seuraa netistä. Facebook voi silti pahentaa yksinäisyyden kokemusta. Kun kaveri kertoo olevansa jatkuvasti menossa ja hänellä on 500 kaveria, yksinäinen saa vääristyneen vertailukohdan siitä, millaista hänen elämänsä pitäisi olla.

Asenteiden pitää muuttua

Junttilan mukaan suomalaisten yksinäisyyttä voisi parantaa yksinkertaisilla asioilla.

”Luokkakoot eivät saa nousta, päivähoidosta ei voida tinkiä ja iltapäiväkerhoja pitää olla. Aikuisille pitää antaa tukea tarpeeksi aikaisin. Vanhempien yksinäisyyteen pitää puuttua esimerkiksi neuvolassa.”

Myös asenteiden on muututtava. Yksinäisiä pidetään helposti huonoina ja heikkoina.

”Yksinäinen on tavallinen ihminen, joka on jostain syystä joutunut yksinäisyyden kierteeseen. Kuka tahansa voisi jutella hänen kanssaan, tervehtiä tai ottaa mukaan”, Junttila sanoo.

”Niin kauan kuin ajatellaan, että yksinäisyys on kamala ja ruma ongelma, se jatkuu. Yksinäisyydestä pitää puhua ja siitä pitää tehdä hyväksyttävä asia.”

 

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.