Ennen kesälomille kirmaamista edessä on taas todistusten jako. Espoolaiskoulussa ekaluokan opettajat päättivät, että todistukset saa katsoa vasta kotona, ei koulussa.
Jo joutui armas aika, ja kesäloma suloinen. Sitä ennen monilla lapsilla on vielä edessä hetki, joka on toisille helppo ja toisille vaikea: todistusten jako.
Asiasta heräsi vanhempien ja opettajien keskuudessa vilkas keskustelu, kun kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä sanoi Kodin Kuvalehden haastattelussa muun muassa näin:
”On surullista ja vahingollista, jos lapselle tulee tunne, että hän ei kelpaa yhteiskunnalle, koululle tai vanhemmille ilman hyviä numeroita. Lapsen pitää saada tuntea ja kuulla, että hän riittää aina, on hyvä ja rakas sellaisena kuin on. Kaikkien on ymmärrettävä, että seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta.”
”Numero ei kerro oppilaista henkilöinä mitään. Jokainen on persoonana yhtä arvokas, osasi enkkua tai ei.”
Kodin Kuvalehden Facebook-sivulla keskusteluun osallistui myös lukiossa kieltenopettajana työskentelevä Mari Laakso-Suutari. Hän kertoo, että tekee yhä uudelleen oppilailleen selväksi, mistä numero annetaan: kyseisellä kurssilla opetettavien asioiden osaamisesta.
”Muistutan oppilaille, että numero ei kerro heistä henkilöinä mitään. Jokainen on persoonana aina yhtä arvokas, osasi enkkua tai ei.”
Laakso-Suutarin mielestä opettajien pitäisi muistaa, että oppilaat ovat kokonaisuuksia, joista opettaja näkee usein vain yhden puolen. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Riittää, kun yrittää parhaansa.
”Haluan kannustaa oppilaita oman tien kulkemiseen ja innostuksen löytymiseen. On tärkeää, että on jostakin kiinnostunut ja siihen tulee palo. Mitä sitten, jos jostakin muusta tulee kutonen, kun on joku juttu, joka kantaa.”
Oppimisen ilokin voi löytyä, kun nuorelle ei tule tunnetta, että hän on alemman numeron takia itse huono. Jos tällä kertaa ei mennyt hyvin, Laakso-Suutari muistuttaa oppilaille, että he osaavat monia muitakin asioita.
”Kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Riittää, kun yrittää parhaansa.”
Saman hän haluaisi myös vanhempien muistavan. Joskus paineet opiskeluun tulevat nimittäin vanhemmilta.
”Kaikki vanhemmat eivät ehkä ymmärrä, miten työläs nykylukio on. Parikymmentä vuotta sitten pääsi huomattavasti vähemmällä. Nuorille tulee koko ajan uutta asiaa, ja kiire kasvaa. Siksi nuori tarvitsee positiivista kannustusta myös kotona”, Laakso-Suutari sanoo.
”Todistukset avataan vasta kotona”
Todistuskäytäntö vaihtelee koulujen välillä paljon. Numeroarviointeja saadaan jo alakouluissa eri luokka-asteilla. Jossakin on ensin käytössä rasteja, jossakin kirjainlyhennelmiä tai opettajien kirjoittamia sanallisia arviointeja.
Joskus numero, joka on itselle hyvä ja ison työn tulos, tuntuukin huonolta toisen todistukseen verrattuna.
Todistuksen tehtävä on kuitenkin kaikkialla sama: kertoa oppilaan osaamisesta ja oppimisen tasosta. Siis kertoa nimenomaan sen yhden oppilaan osaamisesta, ei siitä, mitä hän on osannut paremmin tai huonommin kuin vieressä istuvat luokkakaverit.
Käytännössä todistusten jako on joidenkin opettajien mielestä ihan liikaa sitä muuta. Oppilaat alkavat vertailla todistuksiaan keskenään, ehkä vanhemmatkin. Joskus numero, joka on itselle hyvä ja ison työn tulos, tuntuukin huonolta toisen todistukseen verrattuna. Tai se voi tuntua siltä vanhempien mielestä.
Espoolaisen alakoulun opettaja on miettinyt paljon sitä, kuinka lasten vertailua toisiinsa voisi vähentää. Kevätjuhlien alla hän ja koulun kaksi muuta ekaluokan opettajaa lähettivät kaikille ekaluokkalaisten vanhemmille viestin, jossa oli melko harvinainen ohje: ”Todistukset jaetaan lauantaina luokissa. Todistukset avataan vasta kotona. Tällä pyrimme välttämään sen, että todistuksia ryhdytään vertailemaan kavereiden kanssa.”
”Tarkoitus on opettaa lapsia siihen, että he oppisivat itse seuraamaan omaa kehitystään sen sijaan, että vertaisivat itseään muihin.”
Miksi näin, ekaluokan opettaja?
Siksi, että pieniltä oppilailta puuttuu taito tulkita todistuksia oikealla tavalla, vaikka niistä olisi keskusteltu etukäteenkin, opettaja perustelee.
”Opetin aiemmin eka- ja tokaluokkalaisten erityisopetuksen pienryhmää, jossa osaamisen taso lasten välillä vaihteli merkittävästi, mutta lapset vertailivat kaikkia saamiaan koepisteitä ahkerasti. Silloin otin käyttöön tavan, että todistukset avataan vasta kotona, ja se tuntui toimivalta”, ekaluokan opettaja kertoo.
”Tarkoitus on opettaa lapsia siihen, että he oppisivat itse seuraamaan omaa kehitystään sen sijaan, että vertaisivat itseään muihin. Etusijalla on siis oppilaiden ohjaaminen, mutta varmasti uuteen ohjaamista kaipaavat myös vanhemmat.”
Vanhemmille lähetetyssä viestissä lukee: Toivoisimme, että etenkään ensimmäisellä luokalla todistuksen merkitystä ei painotettaisi liikaa, jottei siitä tule oppilaille liian suuri painolasti.
”Itse näkisin, että vertailevasta arvioinnista olisi ylipäätään hyvä päästä pois ainakin alkuopetuksessa eli eka- ja tokaluokkalaisilla. Lähtökohdat kouluun tullessakin ovat oppilailla niin erilaiset.”
Siksi kaikille koulun ekaluokkalaisten vanhemmille lähetetyssä viestissä lukee myös näin: ”Toivoisimme, että etenkään ensimmäisellä luokalla todistuksen merkitystä ei painotettaisi liikaa, jottei siitä tule oppilaille liian suuri painolasti ja ainoa motivaattori tulevalle koulu-uralle.”
