”Hienoja kuplia, ei kun sydämiä!”
”Hienoja kuplia, ei kun sydämiä!”

Kestän ikänäön aika hyvin, koska ikääntymisessä on myös hyviä puolia. Yksi niistä on toisenlainen ikänäkö.

Ikänäkö iski 43-vuotiaana. Olin suostunut lapsen kanssa kauppaan katsomaan iänikuisia pehmoeläimiä ja kimalletusseja, kun huvikseni kokeilin vieressä olevia viiden euron silmälaseja.

Jo aiemmin olin alkanut päivitellä, miksi lapseni tekevät läksyjä ja piirtävät niin hämärässä. Pyykkejä jaoin summamutikassa neljässä- tai kuudessakympissä pestäviin, kun lämpötilat oli alettu merkitä niin kummallisen pienellä. Nyt ymmärsin.

Nyt kun ikää on enemmän, näen selkeämmin.

Ikänäköä sanotaan myös aikuisnäöksi. Luulen, että se on yritys lohduttaa meitä keski-ikäisiä, että ei tässä vielä ikäännytä, aikuisia vain ollaan. Minä kestän ikänäön aika hyvin, koska ikääntymisessä on myös hyviä puolia. Yksi niistä on toisenlainen ikänäkö.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vuosikausia hermostuin vähän joka aamu, kun ensin yksi ja sitten toinen tytär raahasi huoneestaan olohuoneen sohvalle pehmoja niin paljon kuin jaksoi kantaa. Ilmoitin kymmeniä kertoja myös sen, että maitotölkeistä voisi askarrella pehmokoirille koppeja omassa huoneessa eikä ruokapöydän vieressä ja että sohvapöydällä ei pidetä piirustuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt kun ikää on enemmän, näen selkeämmin. Tämän ikänäön vuoksi ymmärrän, että ei sen niin väliä ja että kohta nämä vuodet ovat ohi.

Nyt kun vielä voin istua lapsi kainalossa sohvalla yksisarvisen sekä neljän nallen kanssa, en enää pyydä lasta tyhjentämään sohvapöytää piirustuksista. Sen sijaan haen lukulasini. Silloin näen, että piirustuksessa pusukalojen suusta tulee sydämiä eikä ilmakuplia.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla