Suvi-Sadetta Kaarakainen on  38-vuotias äitiystutkija, joka asuu Turussa kolmen kouluikäisen lapsensa kanssa ja juo aamukahvinsa suihkussa.
Suvi-Sadetta Kaarakainen on 38-vuotias äitiystutkija, joka asuu Turussa kolmen kouluikäisen lapsensa kanssa ja juo aamukahvinsa suihkussa.

Vanhemman ei tarvitse syyllistyä puhelimen käytöstä lapsen seurassa. Verkon vertaistuki on monelle kultaakin kalliimpaa, sanoo äitiystutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen.

Sinun ei tarvitse olla kympin vanhempi.

Nyky-Suomessa vanhemmuudesta on tullut elämäntapaprojekti, jota yritämme suorittaa virheettä. Vanhemmat vaativat itseltään ja toisiltaan jatkuvaa läsnäoloa. Äidin tai isän pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa lapsensa tarpeisiin eikä esimerkiksi surfata somessa.

"Nykyään kunnioitamme ja huomioimme lapsia yksilöinä eri tavalla kuin ennen."

Näihin vanhemmuuden uusiin vaatimuksiin on nyt mahdollista keskittyä, koska oikeasti perheet voivat paremmin kuin koskaan. Suomalaisten elintaso on noussut merkittävästi. Leikkauksista huolimatta esimerkiksi lapsiperheiden so­siaalipalvelut pelaavat yhä. Myös suhtautumisemme lapsiin on muuttunut nopeasti. Nykyään kunnioitamme ja huomioimme lapsia yksilöinä eri tavalla kuin ennen.

Vanhemmuudessa ei silti tarvitse edellyttää täysiä pisteitä, ei itseltään eikä toisilta.

Lasta ei tarvitse tuijottaa tauotta.

Loppuvuodesta Helsingin Sanomissa lastenpsykiatri ilmaisi huolensa siitä, että äidit käyttävät älypuhelinta myös imettäessään eivätkä ota katsekontaktia vauvaan. Samankaltaista äitien älylaitteiden käytön paheksuntaa on kuultu vanhemmuuden ammattilaisilta jo muutaman vuoden ajan tasaisin väliajoin.

"Harvempi on huolissaan isien liiallisesta ruutuajasta."

Tämä kielii siitä, että vanhemmuudessa kaikki palautuu yhä äidin rooliin. Harvempi on huolissaan isien liiallisesta ruutuajasta.

Imetys vie usein tuntikausia tuoreen äidin päivästä, kotitöiden ja muiden sisarusten hoidon ohella. Ei ole reilua vaatia, että äidin pitäisi tuijottaa lastaan tauotta. Jos pääsee hetkeksi istahtamaan, on ihan OK katsoa televisiota tai puhelintaan.

Some on ikkuna ulkomaailmaan.

Netti torjuu yksinäisyyttä, jota äidit kokevat erityisesti ensimmäisen lapsensa vauvavuonna. Se on vaivaton keino päästä ulos neljän seinän sisältä. Netin äitiryhmissä viljellään hervotonta huumoria, joka on todella vapauttavaa.

Nettiäiti ei ole naurettava.

Yksi tapa kontrolloida äitien toimintaa on leimata heidän toimintansa somessa naurettavaksi. Nettiäideistä on tullut suosittuja populaarikulttuurin hahmoja, joille nauramalla teemme eroa hyvän ja huonon äitiyden välille. Kulttuuriimme on juurtunut ikiaikainen ihanne lapsiin ja kotiin keskittyvästä äidistä, ja siitä poikkeaminen aiheuttaa yhä paheksuntaa.

"On hieno juttu, ettei omista epävarmuuksistaan tarvitse enää vaieta."

Naureskeluun osallistuvat sekä lapsettomat että perheelliset, niin miehet kuin naiset. He moittivat äitejä uusavuttomiksi, kun nämä hakevat vertaistukea netistä. Se on kohtuutonta. Nykyäitiyteen kohdistuu valtavia vaatimuksia, ja on hieno juttu, ettei omista epävarmuuksistaan tarvitse enää vaieta.

Addikti tarvitsee tukea.

On tietysti olemassa pieni joukko merkittävästi nettiriippuvaisia vanhempia, jotka tarvitsevat apua. Siksi perheiden hyvinvointipalveluiden on oltava kunnossa. Riippuvuuden syyt voivat olla samoja kuin muidenkin addiktioiden: taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, osattomuutta ja yksinäisyyttä. Itse teknologia ei ole yhdenkään perheen perimmäinen pulma. Älylaite ei synnytä ongelmia, joita ei ole jo valmiiksi olemassa.

Some rentouttaa.

Omassa perheessäni lapset saavat viettää arki-iltaisin tunnin älylaitteella. Viikonloppuisin ruutuaikaa ei juuri rajata. En ole aina johdonmukainen, ja välillä säännöistä saa lipsua.

Kun olen erityisen stressaantunut ja haluan paeta arkea, liimaudun itsekin puhelimeeni. Lapselle se on neutraali tapa kokea, että äiti on hetken omissa oloissaan. Tuijotan mieluummin kännykkää kuin itken parvekkeella.