Asiakkuusjohtaja ja liikkeenjohdon konsultti Sari Tomperi, 44, vetää naisjohtajuutta edistävää hanketta viestintätoimisto Ellun Kanoissa. Seitsemänvuotiaan poikansa kanssa hän nauttii lumisista laskettelurinteistä.
Asiakkuusjohtaja ja liikkeenjohdon konsultti Sari Tomperi, 44, vetää naisjohtajuutta edistävää hanketta viestintätoimisto Ellun Kanoissa. Seitsemänvuotiaan poikansa kanssa hän nauttii lumisista laskettelurinteistä.

On hullua, ettei naisten osaamista hyödynnetä, sanoo asiakkuusjohtaja Sari Tomperi.

Herrakerho ei kannata

Nainen johtoryhmässä parantaa yrityksen kilpailukykyä ja kasvattaa tulosta, kertovat tutkimukset.

Konsulttiyritys McKinseyn mukaan yrityksillä, joiden ylimmässä johtoryhmässä on naisia, sijoitetun pääoman tuotto on 47 prosenttia parempi kuin sellaisten, joiden johtoryhmässä istuu pelkästään miehiä.

Tämä johtuu siitä, että monimuotoiset ryhmät tekevät parempia päätöksiä ja ovat innovatiivisempia kuin herrakerhot, joissa nyökytellään kaikelle yhteisymmärryksessä.

Johtavissa teollisuusmaissa naiset tekevät yli 70 prosenttia kotitalouksien ostopäätöksistä. On järkevää, että naisten ostamia tuotteita ja palveluita suunnittelevat myös naiset. Silloin kuluttajien toiveet ja heille tarjottavat tuotteet osuvat paremmin yksiin.

Naisten alaiset ovat tyytyväisiä

Naiset johtavat tyypillisesti eri tavalla kuin miehet.

Naiset ottavat työntekijät yleensä paremmin mukaan päätöksentekoon, motivoivat työntekijöitään sekä antavat palautetta ja tunnustusta. Naisten alaiset ovat yleensä sitoutuneempia ja tyytyväisempiä työhönsä kuin miesten alaiset.

Miehinen yrityskulttuuri ei houkuta

On hullua, ettei naisten osaamista osata hyödyntää. 44 prosenttia suomalaisnaisista on korkeasti koulutettuja, miehistä vain kolmannes. Silti pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on vain 24 prosenttia ja johtoryhmissä 22 prosenttia.

Yksi syy epäsuhtaan on, että Suomessa alat ovat pitkälle eriytyneet. Puolet suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajista on koulutukseltaan insinöörejä, ja siitä on tullut oletus yritysjohtajalle. Naiset ovat pelanneet itsensä pois pelistä, jos eivät ole jo lukiossa lukeneet pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa.

Monissa yrityksissä on varsin miehinen kulttuuri, joka ei edes houkuttele naisia etenemään urallaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan miehet ja naiset ovat ensimmäisen kahden vuoden aikana yhtä kiinnostuneita etenemään uudessa työpaikassaan. Kahden vuoden jälkeen naisten into romahtaa. He huomaavat, ettei eteneminen yrityksessä ole edes mahdollista.

Miesjohtajien on usein vaikea tiedostaa tai myöntää, ettei yrityskulttuuri rohkaise naisia samalla tavalla kuin miehiä.

Epätäydellisyyttä pitää sietää

Johtajuuteen liitetään vaatimus siitä, että pitäisi olla saavutettavissa 24/7. Johtajuus tarkoittaa pidempää päivää, eikä kaiken nielevä johtajan pesti houkuttele naisia. Ei etenkään, jos naisella on perhe.

Tähän auttavat työelämän joustot, jotka helpottavat perheen ja työn yhdistämistä.

Naiset kantavat edelleen päävastuun perheen pyörittämisestä. Naisjohtajat ovat miesjohtajia useammin lapsettomia tai eronneita. Miesjohtajat taas ovat usein naimisissa ja heillä on useita lapsia.

Nykynaisia vaivaa täydellisyyden tavoittelu. Kaikki pitää hoitaa täydellisesti: työ, koti, lapset, parisuhde ja treenaaminen. Naiset polttavat itsensä loppuun.

Hyvä johtaja ei ole kello 15 kotona pullantuoksuisena ottamassa lapsia vastaan koulusta. Naisten pitää oppia sietämään epätäydellisyyttä.

-mökö

Viestinnän tekijä Sari Tomperi: "Naispomojen alaiset ovat tyytyväisempiä"

On, tukea antaviakin miehiä on. Ja me kaikki, joilla on poikalapsia, olemme osaltamme vastuussa siitä että tulevat miehet näkevät vastuun kantamisen kodista ja perheestä tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Siksi perheen ja kotitöiden ei pitäisi näyttäytyä aikuisten puheessa vain taakkana, joka pitää jakaa reilusti tai epäreilusti, vaan tärkeänä asiana, jonka hoitaminen kunnialla on ylpeyden aihe, niin isille kuin äideillekin.
Lue kommentti
Kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen, 44, asuu Turussa perheensä kanssa. Hän opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren koulussa. Kinnusen molemmat romaanit Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.

SUORAT SANAT. Teineillä on paha maine tuiskahtelevina, epäkohteliaina mörökölleinä. Oikeasti he ovat hienoja tyyppejä, sanoo kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen.

Teinien kanssa on kivaa.

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?” Ei todellakaan ole, vaan äärimmäisen ihanaa.

Teinit ovat mahtavia tyyppejä. Pidän kasvattajan roolista, vaikka kasvattamisella on ikävä klangi: se liitetään helposti kurinpitoon. Tykkään olla aikuisena läsnä nuorten elämässä ja vastata heidän kysymyksiinsä. Millainen pitää olla, että on pidetty? Olenko ok, vaikka en tajua matematiikasta mitään? Olenko vain minä vai kaikki muutkin vähän eksyksissä?

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?”

Teini elää herkkää aikaa lapsuuden ja aikuisuuden kynnyksellä. Siinä iässä harvinaisen moni asia askarruttaa: aikuistuminen, seksuaalisuus ja tulevaisuuden suunnittelu.

Teinit eivät ole mörököllejä.

Oman kokemukseni mukaan uuden sukupolven teinit ovat lahjakkaita keskustelijoita ja hyviä perustelemaan kantansa. Vaikka sukupuoliroolit istuvat sitkeässä, ne ovat vähitellen murtumassa. Tytön ei enää tarvitse olla hiljaa, vaan ilmaisunvapaus kuuluu kaikille.

Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin avautuminen voi vaatia houkuttelua. Se ei tarkoita, etteikö nuori tahtoisi rupatella vanhempansa kanssa. Keskusteluyhteys vaatii yksinkertaisesti sopivien tilanteiden luomista yhdessäolon kautta. Tärkeintä ei ole paikka, vaan kiireetön tunnelma. Se voi löytyä päivällisellä, kirjastoreissulla tai metsäretkellä. Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin ei tarvitse pärjätä.

Maailma aukeaa teinille helposti kaoottisena. Siksi nuorelle on tärkeää osoittaa, ettei hän ole yksin. Hukassa saa olla ja apua saa – ja pitääkin – pyytää.

Yksinäisyys on yleistä kaiken ikäisten suomalaisten keskuudessa, mutta usein tuntuu, että teinit jäävät erityisen yksin. Heidän itsenäisyydellään jopa ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin. Pärjäämisen korostaminen kulttuurissamme kannattaa kyseenalaistaa.

Teinien itsenäisyydellä ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin.

Teinin suru on totta.

Unohda päteminen, sillä teini ei kaipaa ylhäältä päin neuvomista. On tärkeää ymmärtää, että aikuiselle arkipäiväisen kuuloiset ongelmat ovat nuorelle isoja juttuja.

Kun ensimmäinen parisuhde loppuu, ”se kuuluu tuohon ikään” -lause ei lämmitä. En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

Some tekee teinille hyvää.

Sosiaalinen media ei ole sen pahempi muoti-ilmiö kuin mikään muukaan. On totta, että teinien keskittymiskyky on välillä koetuksella, mutta heidän aktiiviseen somettamiseensa liittyy myös paljon hyvää. Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Kysyin taannoin seiskaluokkalaisilta, kuinka monella on netin kautta ystävä, jota ei ole koskaan tavannut. Kolme neljäsosaa viittasi. Joillekin nettiystävä oli se läheisin, jolle voi kertoa ihan kaiken. Se on lohdullista.

Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Teiniltä voi oppia paljon.

Arvomaailmaltaan nuoret ovat vanhempiaan liberaalimpia. Lisäksi teini-ikäiset ovat suoria ja mutkattomia, ja se on hienoa. Palaute tulee äkkiä – oli se myönteistä tai kielteistä. Teinit eivät pelaa pelejä tai pullota mielipahaansa, vaan purskauttavat tunteensa ulos. Aikuisilla olisi siitä oppimista.

Teinit eivät suhtaudu juuri mihinkään hohhoijaa-asenteella, sillä he eivät ole ehtineet kyynistyä. Maailma on heille uusi ja kiinnostava. Siitä voimme olla heille suorastaan kateellisia!

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Ria Hafren kirjoitti: Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta... Hei Ria, hauska kuulla! Ja niin se aika kiitää...
Lue kommentti
Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta...
Lue kommentti

SUORAT SANAT. Ikävöi kumppaniasi, se tekee parisuhteelle hyvää, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen muistuttaa.

Intohimon voi saada kestämään.

On vaikea haluta sitä, mitä jo on. Paluuta suhteen kiihkeään alkuhuumaan ei 15 vuoden yhdessäolon jälkeen tule, mutta intohimoa voi silti kokea.

Seksuaalinen halu syntyy kumppaneiden välisestä jännitteestä. Alussa sitä luo uutuudenviehätys. Pitkässä suhteessa jännite pysyy, kun kumppanit pystyvät olemaan sekä lähekkäin että erillään toisistaan.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä. Vääntäessä syntyy kyllä draamaa, ja sitten harrastetaan sovintoseksiä. Sitä ei pidä sekoittaa intohimoon.

Parempaan seksiin kannattaa pyrkiä.

Ennen vanhaan ajateltiin, että jos puoliso ei lyö, juo tai petä, ei saa valittaa. Uutta on, että on lupa haluta ja tarvita enemmän. Meillä on vahva kaipuu kokea sekä rakkautta että himoa.

Seksi lisää tutkitusti hyvinvointia. Tarpeiden tyydytykseen toimii hyvin itsetyydytyskin, mutta se, että tuntee itsensä halutuksi, on jotain ainutlaatuista. Siihen kannattaa pyrkiä.

Läheisyyttä voi olla liikaa.

Ajattelemme usein näin: parisuhde on hyvä, kun puhumme tauotta, halaamme jatkuvasti, kosketamme, vietämme paljon aikaa yhdessä.

Tiiviissäkin suhteessa yhteys voi kadota ja pusun antamisesta tulla vain mekaaninen rutiini.

Mutta voikin käydä niin, että liika läheisyys kostautuu seksielämän hyytymisellä. Meistä voi tulla toistemme jatkeita emmekä enää tiedä, keitä olemme tai mitä haluamme. Vaikka ollaan sinänsä tiiviisti, yhteys katoaa, pusun antamisesta tulee mekaaninen rutiini ja keskusteluja käydään ilman, että ollaan läsnä. Ei ihme, jos nuokin tavat alkavat sitten hiipua.

Seksielämälle tekee hyvää ikävöidä.

Jos elää elämäänsä autopilotilla, aistit kaipaavat herättelyä. Ajanpuute ja stressi eivät myöskään auta intohimon vaalimista.

Sen sijaan, että hakisimme lisää läheisyyttä, voimme välillä kokeilla sitä, että menemme toiseen suuntaan. Tarvitsemme tilaa, jotta voimme tutkia, missä kumpikin menee ja mistä kiinnostuu.

Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Tekee hyvää ikävöidä kumppania. Vaikka olisi fyysisesti kaukana, henkisesti voi olla todella lähellä – ja päinvastoin. Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Kiinnostu itsestäsi.

On vaikea olla kiinnostava, jos ei itse pidä it­seään kiinnostavana ja arvokkaana. Mieti, mitkä ovat motiivisi lähteä vaikka lenkille. Ovatko itsekriittiset ajatukset saaneet vallan ja uskot, että keho kaipaa kuritusta? Vai haluatko antaa ainutlaatuiselle kehollesi sen kaipaamaa liikettä?Se, että saa yhteyden itseensä ja kehoonsa, voi auttaa saamaan paremmin kiinni myös siitä, mitä haluaa seksiltä.

Hanki myös oma elämä.

Toimiva parisuhde antaa sopivasti hyvää erillisyyttä. Erillisyyttä voi kokea vaikka toisen kainalossa, mutta usein tarvitsemme myös konkreettista etäisyyttä: sitä, että molemmilla on yhteisen elämän lisäksi oma elämänsä.

Ero voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin.

Etäisyydenotto voi joskus olla ainoa tapa pysyä yhdessä. Toisaalta joskus käy niin, että etsiessään erillisyyttä ihmiset eroavat. Vaikeat vaiheet ovat normaaleja ja niistä selviää, mutta erokin voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin – tai jos huomaat, että lopulta voit paremmin itseksesi.

Vaikka erillään olo voi tuntua haastavalta, siihen kannattaa totutella. Erillisyys edellyttää tietysti luottamusta. Turvallisuuden kokemusta ei kannata järkyttää tahallaan: vaikka olemme sinä ja minä, olemme myös me.