Ympäristöpsykologi Marketta Kytän mukaan Suomi on turvallisempi maa kuin koskaan. Suomalaisten pelokkuus on lisääntynyt – turhaan.

Maailma ei ole muuttunut pelottavammaksi.

Tilastojen mukaan Suomessa tapahtuu paljon vähemmän rikoksia kuin esimerkiksi 1960-luvulla. Silti ihmiset tuntevat olonsa turvattomaksi. Erityisesti ikääntyvät naiset sanovat tutkimuksissamme, etteivät he uskalla liikkua asuinalueellaan iltaisin. Pelokkuus lisääntyy, kun kokemus omasta haavoittuvuudesta kasvaa. Kun fyysiset voimat vähentyvät, pelokkuus lisääntyy.

Useimmiten kuitenkin turvallisuudestaan huolehtivat eniten ne ihmiset, joilla on oikeasti vähiten pelättävää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uutiset lietsovat pelon kulttuuria.

Kun pienessä kylässä tai maailmalla tapahtuu onnettomuus, pelko ja varovaisuus leviävät salamannopeasti ympäri Suomea. Uutiset ovat tunteisiin vetoavia, ja uhka näyttää myyvän iltaspäivälehtiä paremmin kuin myönteiset asiat. Hyvät uutiset saavat huomattavan vähän sijaa uutisissa.

 

Amerikkalaistyylinen pelon kulttuuri ei leviä Suomeen.

Yhdysvalloissa lapset kuljetaan autolla kouluun ja kavereita tapaamaan. Koulut ovat tarkoin vartioituja ja lapset ovat koko ajan aikuisten valvovan silmän alla. Pelon kulttuuri on vahvaa myös Italiassa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa. Näissä maissa koetaan kidnappausten riski suureksi. Meillä Suomessa kidnappauksia ei pelkää juuri kukaan. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa pelätään karhuja ja susia, mitkä voivat olla aivan aiheellisia pelkoja pitkillä metsätaipaleilla.

Australiassa lapset elävät kuin akvaarioissa. Italiassa taas liikenne koetaan suureksi uhaksi, ihan syystäkin. Italiassa lasten itsenäisen toiminnan valmiudet ovat huonosti kasvatuksessa mukana. Olen tehnyt yhteistyötä italialaisten tutkijoiden kanssa. Hämmästyksekseni siellä kouluissa ei ole välitunteja käytännössä lainkaan. Italialaiset lapset tulevat kouluun melkein aina vanhempien saattamana tai autolla. Miten nämä luvalla sanoen tynnyrissä kasvaneet lapset selviävät hengissä tullessaan skootteri-ikään?

En usko, että Suomessa päädytään samanlaiseen pelon kulttuuriin kuin Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa.

 

On hyvä opettaa lapset olemaan myös yksin.

Meillä on pitkät lasten itsenäisen liikkumisen ja ympäristön turvallisuuden perinteet. Se on todella arvokasta. Voimme olla ylpeitä lasten liikkumavapaudesta.

Lasten vapaa leikkiminen ja kulkeminen on rikkaus, jota monessa maassa ei enää ole. Tutkijakollegani eri maista jaksavat aina ihmetellä, miten voi olla mahdollista, että 80 prosenttia suomalaisista lapsista kulkee omin päin kouluun, pimeän talvenkin aikana.

Minusta on pelkästään hienoa, että suomalaiset koululaiset voivat olla koulupäivän jälkeen muutaman tunnin kotona yksin tai sisarusten ja kavereiden kanssa. Kun molemmat vanhemmat ovat töissä, ei meillä ole edes mahdollisuutta jatkuvaan lasten hyysäämiseen.

 

Torju pelko arjen keinoin. 
Jokainen voi vaikuttaa siihen, etteivät pelko ja turvattomuus leviä asuinympäristöön. Jos alamme vältellä tiettyjä kulmia, ne autioituvat ja niistä tulee turvattomia. Toiset ihmiset luovat turvallisuutta. Jos näen koiranulkoiluttajia lenkilläni, se kasvattaa turvallisuuden tunnetta.

Turvallisuutta lisää tunne siitä, että lastani pitää silmällä muutkin kuin minä itse. Toisetkin aikuiset voivat kieltää lastani, jos hän tekee jotain päätöntä. Jos kiellämme toisia puuttumasta lastemme käyttäytymiseen, luomme piittaamattomuuden ilmapiiriä.

Mitä enemmän käytämme julkisia tiloja, huolehdimme toistemme lapsista, autamme liukastuneen ikäihmisen pystyyn ja puhumme naapureillemme, sitä paremmin vastustamme pelon kulttuuria.

 

Lue lisää Suoria sanoja täältä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla