Suomalaiset kansanviisaudet sisältävät kummallisia käsityksiä säästä. Säästä puhutaankin usein pötyä, korostaa tietokirjailija Markus Hotakainen.

Sää selviää katsomalla ikkunasta ulos.

Hengissä pysymisemme ei ole enää kiinni säästä: Ennen oli kohtalokasta, jos halla vei sadon. Nyt säätila ratkaisee, voiko lähteä golfaamaan.

Sää koskettaa silti kaikkia, joten siitä puhutaan usein ja myös paljon pötyä. Vaikka säätä voidaan ennustaa entistä tarkemmin pidemmällekin ajalle,  ihmisten on vaikea muistaa, että sääennuste on ja tulee aina olemaan vain ennuste. Vaikka jokainen meteorologi sanoisi, että lauantaina sataa, ei niin välttämättä tapahdu.

Auton lämpömittari kertoo usein desimaalin tarkkuudella lämpötilan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mittaustulos olisi niin tarkka – se voi olla aivan päin honkia.

Jos haluaa tietää, millainen sää on, paras konsti on vilkaista lämpömittariin ja katsoa ikkunasta, miltä ulkona näyttää.

Ilmasto ja sää eivät ole sama asia.

Arkipuheessa sää sekoittuu ilmastoon. Harhaluulo nousee esiin etenkin, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta. Esimerkiksi yleisönosastoilla kirjoitetaan, ettei ilmasto ole lämpenemässä, koska viime tiistainakin oli niin ankara pakkanen.

Sää viittaa esimerkiksi lämpöön, tuuleen ja kosteuteen tiettynä hetkenä tietyssä paikassa. Ilmasto on laajempi käsite, joka viittaa sääolojen keskiarvoon pitkältä ajalta.

Salama voi iskeä kahdesti samaan paikkaan.

Ukkosella ei ole muistia. Koska salama iskee todennäköisimmin korkeisiin kohtiin, kuten torneihin ja mastoihin, se voi hyvin osua lukuisia kertoja samaan paikkaan.

Ukkosilmaan liittyy muitakin hassuja uskomuksia, kuten se, että jalkaan pitäisi pistää suojaksi kumisaappaat. Kun taivaalta tulee miljoona volttia, ei sentinpaksuisella kumikerroksella ole mitään merkitystä.

Autossa istuminen ukkosella taas kannattaa, mutta ei suinkaan kumirenkaiden takia, vaan koska metallikori estää sähkövirran pääsyn auton sisään.

Pessimistin vappuna sataa aina.

Suomalaisille tyypillinen pessimismi näkyy myös suhtautumisessa säähän: Ei juhlia voi pitää pihalla, kun kuitenkin sataa, ajatellaan. Pessimisti ei pety – jos sää ei olekaan surkea, se on pelkkää plussaa.

Luonnon näkökulmasta päivämäärällä ei ole mitään merkitystä, mutta juhlapäivien sää jää vahvemmin mieleen. Vappu ei ole erityisen sateinen päivä, vaikka siltä tuntuisi. Tilastoista selviää, että joinakin vappuina sataa, mutta toisina paistaa aurinko.

Vaikka kesäaika alkaa tiettynä päivänä ja nastarenkaiden vaihdolle on tietty ajankohta, luonto ei noudata ihmisten keinotekoisesti luomaa kalenteria. Esimerkiksi sateinen vappu ei siis ole säänjumalien kosto tai yritys estää opiskelijoita ja työläisiä marssimasta.

Jaakko ei heitä kylmää kiveä.

Vanhan viisauden mukaan uimavedet alkavat kylmetä Jaakon päivänä 25. heinäkuuta. Siinä on pieni totuudenhiven, toisin kuin useimmissa sääaiheisissa sanonnoissa. Yleensä sää muuttuu elokuun alussa vaihtelevammaksi ja epävakaisemmaksi.

Veden lämpötila vaihtuu kuitenkin ilmaa hitaammin.

Vuonna 1753 Suomessa tehtiin almanakkauudistus, jolloin siirryttiin 11 päivää eteenpäin ajassa. Ennen uudistusta Jaakon päivää vietettiin siis 5. elokuuta, jolloin sanonnan manaus kylmenevistä vesistä oli paremmin kohdallaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2012.