Olli Manninen on metsäaktivisti, joka on kartoittanut uhanalaisia metsiä ja edistänyt niiden suojelua.
Olli Manninen on metsäaktivisti, joka on kartoittanut uhanalaisia metsiä ja edistänyt niiden suojelua.

Metsä on muutakin kuin sellua ja sahatavaraa. Suojelualueita pitäisi lisätä ja lasten antaa juosta metsään, sanoo metsäaktivisti Olli Manninen.

Suomi hakataan pilalle.

Luetteloimme kerran Kuhmon Vattuvaarassa hienon, vanhan metsän lajiston. Sieltä löytyi paljon uhanalaisia lajeja. Kun näin sen vuotta myöhemmin, se oli hakattu paljaaksi. Itkin.

Olen kokenut saman monta kertaa. On kauheaa nähdä ensin hieno metsä pystyssä ja myöhemmin hakattuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avohakkuiden hyväksyminen on vaatinut metsänomistajien aivopesua. Alan lehtien yleisönosastokirjoitukset ja luonnonsuojelujärjestöihin tuleva palaute kertovat, että moni metsänomistaja haluaisi mieluummin poimintahakkuun. Metsäfirmat eivät niitä juuri mainosta, joten niitä on enää murto-osa hakkuista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teollisuudelle saadaan paljon materiaalia avohakkuilla, joissa kaadetaan kaikki puut ja istutetaan ”uusi metsä”. Poimintahakkuussa työmiehet hakevat metsästä vain arvokkaimmat tukkipuut ja jättävät nuoret puut kasvamaan. Se voi olla taloudellisesti kannattavaa, koska istuttamista ei välttämättä tarvita. Lisäksi metsä näyttää metsältä ja lajisto pysyy monipuolisena.

Suojelu on näpertelyä.

Metsiä voisi suojella paljon enemmän, jos poliitikot ja metsäviranomaiset vain tahtoisivat. Moni hieno alue on jäänyt suojelematta, koska valtiolla ei ole rahaa ostaa metsää eikä jättää omia metsiään hakkaamatta.

Metsänomistajille ei kerrota, että kriteerit suojelun arvoiselle metsälle eivät ole kovin tiukat. Hakemuksia tulisi liikaa. Taloudellisesti voisi olla jopa kannattavinta myydä metsää suojeluun: siitä ei makseta veroja.

Metsäteollisuuden edustajat vastustavat suojelua käsittämättömällä raivolla. Heidän on vaikea myöntää, että metsä on muutakin kuin sellua ja sahatavaraa.

Valtion pitäisi luopua puukaupasta.

Valtion metsiä hakataan kiihtyvään tahtiin. Vuodessa valtion mailta hakataan vähintään 42 000 jalkapallokentän verran metsää. Kukaan ei ota siitä vastuuta. Poliitikot sanovat, että Metsähallitus nostaa hakkuutavoitteita. Metsähallitus sanoo, ettei hakkaisi niin paljon, elleivät poliitikot asettaisi niin kovia tavoitteita.

Valtion metsiä pitää käyttää vain suojeluun tai vaihtomaana arvokkaiden yksityismetsien lunastamiseen. Olen laskenut, että valtion metsähakkuiden lopettamisella päästäisiin YK:n ympäristökokouksessa sovittuun tavoitteeseen, johon Suomi on sitoutunut: vuoteen 2020 mennessä 17 prosenttia maa-alueista pitäisi olla suojeltuja. Nyt Suomen tuottavasta metsämaasta on suojeltu vähän yli viisi prosenttia.

Helsingissä on hienompaa.

Olen yllättynyt siitä, miten paljon komeita metsiä Helsingissä on. Niissä on enemmän puulajeja ja eri-ikäisiä puita kuin metsäseuduilla. Metsiä on hoidettu hyvin, koska ne ovat tärkeitä virkistysalueita.

Helsingin metsiä uhkaa asuntorakentaminen. Rakennusfirmat haluavat perustaa metsiin uniikkeja alueita, joista saavat paljon rahaa. Poliitikot sanovat nöyränä, että rakennetaan. Helsingissä olisi paljon mahdollisuuksia rakentaa jo rakennetuille alueille.

Metsä tekee hyvää.

Metsälle pitäisi palauttaa pyhyys, joka kuului vanhaan suomalaiseen luontouskontoon. Metsän käsittely vain tukkipuuna vie siltä arvon.

Lasten elämään pitäisi kuulua metsä, jonne he pääsevät leikkimään. Maastossa liikkuminen parantaa motoriikkaa ja terveyttä. Samalla saa liikuntaa.

Aikuiset usein vieraantuvat metsästä. Itsekin näen metsän jo turhan ammatillisesti. Välillä sentään heittäydyn sammaleelle ja tyhjennän mieleni. Metsässä oleskelu vähentää varsinkin melussa elävän stressiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla