Olli Manninen on metsäaktivisti, joka on kartoittanut uhanalaisia metsiä ja edistänyt niiden suojelua.
Olli Manninen on metsäaktivisti, joka on kartoittanut uhanalaisia metsiä ja edistänyt niiden suojelua.

Metsä on muutakin kuin sellua ja sahatavaraa. Suojelualueita pitäisi lisätä ja lasten antaa juosta metsään, sanoo metsäaktivisti Olli Manninen.

Suomi hakataan pilalle.

Luetteloimme kerran Kuhmon Vattuvaarassa hienon, vanhan metsän lajiston. Sieltä löytyi paljon uhanalaisia lajeja. Kun näin sen vuotta myöhemmin, se oli hakattu paljaaksi. Itkin.

Olen kokenut saman monta kertaa. On kauheaa nähdä ensin hieno metsä pystyssä ja myöhemmin hakattuna.

Avohakkuiden hyväksyminen on vaatinut metsänomistajien aivopesua. Alan lehtien yleisönosastokirjoitukset ja luonnonsuojelujärjestöihin tuleva palaute kertovat, että moni metsänomistaja haluaisi mieluummin poimintahakkuun. Metsäfirmat eivät niitä juuri mainosta, joten niitä on enää murto-osa hakkuista.

Teollisuudelle saadaan paljon materiaalia avohakkuilla, joissa kaadetaan kaikki puut ja istutetaan ”uusi metsä”. Poimintahakkuussa työmiehet hakevat metsästä vain arvokkaimmat tukkipuut ja jättävät nuoret puut kasvamaan. Se voi olla taloudellisesti kannattavaa, koska istuttamista ei välttämättä tarvita. Lisäksi metsä näyttää metsältä ja lajisto pysyy monipuolisena.

Suojelu on näpertelyä.

Metsiä voisi suojella paljon enemmän, jos poliitikot ja metsäviranomaiset vain tahtoisivat. Moni hieno alue on jäänyt suojelematta, koska valtiolla ei ole rahaa ostaa metsää eikä jättää omia metsiään hakkaamatta.

Metsänomistajille ei kerrota, että kriteerit suojelun arvoiselle metsälle eivät ole kovin tiukat. Hakemuksia tulisi liikaa. Taloudellisesti voisi olla jopa kannattavinta myydä metsää suojeluun: siitä ei makseta veroja.

Metsäteollisuuden edustajat vastustavat suojelua käsittämättömällä raivolla. Heidän on vaikea myöntää, että metsä on muutakin kuin sellua ja sahatavaraa.

Valtion pitäisi luopua puukaupasta.

Valtion metsiä hakataan kiihtyvään tahtiin. Vuodessa valtion mailta hakataan vähintään 42 000 jalkapallokentän verran metsää. Kukaan ei ota siitä vastuuta. Poliitikot sanovat, että Metsähallitus nostaa hakkuutavoitteita. Metsähallitus sanoo, ettei hakkaisi niin paljon, elleivät poliitikot asettaisi niin kovia tavoitteita.

Valtion metsiä pitää käyttää vain suojeluun tai vaihtomaana arvokkaiden yksityismetsien lunastamiseen. Olen laskenut, että valtion metsähakkuiden lopettamisella päästäisiin YK:n ympäristökokouksessa sovittuun tavoitteeseen, johon Suomi on sitoutunut: vuoteen 2020 mennessä 17 prosenttia maa-alueista pitäisi olla suojeltuja. Nyt Suomen tuottavasta metsämaasta on suojeltu vähän yli viisi prosenttia.

Helsingissä on hienompaa.

Olen yllättynyt siitä, miten paljon komeita metsiä Helsingissä on. Niissä on enemmän puulajeja ja eri-ikäisiä puita kuin metsäseuduilla. Metsiä on hoidettu hyvin, koska ne ovat tärkeitä virkistysalueita.

Helsingin metsiä uhkaa asuntorakentaminen. Rakennusfirmat haluavat perustaa metsiin uniikkeja alueita, joista saavat paljon rahaa. Poliitikot sanovat nöyränä, että rakennetaan. Helsingissä olisi paljon mahdollisuuksia rakentaa jo rakennetuille alueille.

Metsä tekee hyvää.

Metsälle pitäisi palauttaa pyhyys, joka kuului vanhaan suomalaiseen luontouskontoon. Metsän käsittely vain tukkipuuna vie siltä arvon.

Lasten elämään pitäisi kuulua metsä, jonne he pääsevät leikkimään. Maastossa liikkuminen parantaa motoriikkaa ja terveyttä. Samalla saa liikuntaa.

Aikuiset usein vieraantuvat metsästä. Itsekin näen metsän jo turhan ammatillisesti. Välillä sentään heittäydyn sammaleelle ja tyhjennän mieleni. Metsässä oleskelu vähentää varsinkin melussa elävän stressiä.

Paula Koskinen Sandbergin mielestä kotihoidontuki on valtion tukema köyhyysloukku, joka pitäisi lopettaa.
Paula Koskinen Sandbergin mielestä kotihoidontuki on valtion tukema köyhyysloukku, joka pitäisi lopettaa.

”Työnantajasta on kiusallisempaa maksaa pientä palkkaa miehille kuin naisille”, sanoo tutkija Paula Koskinen Sandberg. Hän on mukana Ei leikkirahaa -kansanliikkeessä, joka ajaa palkankorotusta lastentarhanopettajille.

Suomen hallitus kaivoi palkkakuoppaa.

Nykyään usein väitetään, että naisten ja miesten palkkaero johtuu vain yksilöiden valinnoista työmarkkinoilla. Tämä ei pidä paikkaansa.

Esimerkiksi: Vuonna 1945 valtioneuvosto teki palkkasääntelypäätöksen, jossa asetettiin ohjepalkat kaikille aloille. Naisen palkan piti olla 70 prosenttia miehen palkasta. Ei enempää eikä vähempää. Pidettiin itsestään selvänä, että naisen työ on vähemmän arvokasta kuin miehen.

Ennen tätä palkkasääntelyä naisten palkat olivat vielä huonommat. Päätös oli voimassa kymmenisen vuotta.

Palkkaeroihin liittyy syrjintää ja tiedostamatonta naisten työn aliarvostusta.

Vuonna 1962 Suomi ratifioi kansainvälisen työjärjestön ILO:n samapalkkaisuussopimuksen, jolloin sukupuolen mukaisista palkoista tuli laittomia, mutta sukupuolittuneet käytännöt siirtyivät työehtosopimuksiin piilotetusti. Naisille ja miehille oli yhtenäinen palkkataulukko, ja naisten työt asetettiin taulukon alaosaan.

Perinteiset naisalat, kuten sairaanhoito ja lasten päivähoito, myös muotoutuivat matalapalkkaisiksi aloiksi. Naisten palkat ovat jääneet pysyvästi alemmiksi, kun työmarkkinaneuvotteluissa on nostettu kaikkien alojen palkkoja suunnilleen samaa tahtia.

Naisten palkkaa voidaan kyllä nostaa.

Olisi aivan mahdollista nostaa naisenemmistöisiä aloja työmarkkinaneuvotteluissa ohi muiden. Myös kunnat työnantajina voisivat reagoida järeästi.

Palkkaeroja voisi tasata myös se, jos naiset hakeutuisivat miesenemmistöisille aloille – ja päinvastoin. Vastuuta ei kuitenkaan pidä sysätä yksilöille. Yhteiskunnan täytyy korjata syrjivät rakenteet.

Pitkä hoitovapaa syrjäyttää naisia.

­Alle 3-vuotiaasta lapsesta maksettava kotihoidontuki on valtion tukema köyhyysloukku. Se pitäisi lopettaa.

Mielestäni sen sijaan vanhempainvapaan ansiosidonnainen osuus saisi kestää pitempään, esimerkiksi siihen saakka, kun lapsi on 1,5-vuotias.

Koulutetuilla naisilla pitkä hoitovapaa haittaa palkka- ja urakehitystä.

Hoitovapaa syrjäyttää etenkin huonosti koulutettuja naisia, jotka käyttävät sitä eniten. Koulutetuilla naisilla pitkä hoitovapaa haittaa palkka- ja urakehitystä.

Miehille halutaan maksaa enemmän.

Miesten palkkakehitykseen lastensaannilla on päinvastoin myönteinen vaikutus. Väitän, että työnantajasta on kiusallisempaa maksaa pientä palkkaa perheelliselle miehelle kuin naiselle. Taustalla on vanhentunut oletus siitä, että perhe elää ensisijaisesti miehen palkalla.

Palkkaeroihin liittyy syrjintää ja tiedostamatonta naisten työn aliarvostusta.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2018.

Paula Koskinen Sandberg

38-vuotias Tampereen yliopiston tutkija on väitellyt sukupuolten palkkaeri­arvoisuudesta. Hän on yhden lapsen äiti, jolla on tyypilliseen tapaan paremmin ansaitseva puoliso. Mukana Ei leikki­rahaa -kansanliikkeessä, joka ajaa palkankorotusta lastentarhanopettajille ja muille matalapalkka-aloille.

Jenni Janakan mielestä stereotypioista voi päästä eroon rikkomalla niitä omalla esimerkillään ja puhumalla toisella tavalla.
Jenni Janakan mielestä stereotypioista voi päästä eroon rikkomalla niitä omalla esimerkillään ja puhumalla toisella tavalla.

”Suomalaiset naiset ovat olleet mestareita tyytymään riittävän hyvään töissä ja parisuhteissa ja vähättelemään osaamistaan tai toiveitaan”, sanoo Röyhkeyskoulu-kouluttaja Jenni Janakka. ”Itsensä vähättely ja seinäruusuksi lysähtäminen eivät pue ketään.”

Älä vähättele toiveitasi – vaadi enemmän kuin oletat ansaitsevasi.

Ei tämä mitään ole, en minä tarvitse, ihan hyvä näin. Suomalaiset naiset ovat olleet mestareita tyytymään riittävän hyvään töissä ja parisuhteissa ja vähättelemään osaamistaan tai toiveitaan. Onneksi nyt näyttää siltä, että kolmikymppiset naiset ovat äitejään röyhkeämpiä vaatimaan etuja ja nostamaan omaa häntäänsä.

Vaadi enemmän kuin oletat ansaitsevasi. Kun pyydät esimerkiksi kunnon palkkaa, kukaan ei näytä sinulle ovea tai jätä sinua sen takia valitsematta. Semmoista kuitenkin pelätään. Vaadi, niin avaat oven neuvottelulle.

Osaamisesi ei ole muilta pois – kehu itseäsi ja muita.

Jos joku on hyvä jossakin, se ei ole muilta pois. Hyvä leviää. Hyvä tyyppi on koko työyhteisön etu. Samalla oppivat muutkin.

Kannattaa miettiä, miltä kuulostaa osaamistaan arvostava ihminen. Sellainen inspiroi.

Kehuminen tai kehujen vastaanottaminen ei ole meille luontevaa, mutta pyri silti kehumaan itseäsi ja muita. Olen neuvonut ystäviäni ottamaan kehuni vastaan ilman vastalauseita, sillä niistä tulee olo, että havaintoni ovat ihan vääriä.

Kannattaa miettiä, miltä kuulijasta kuulostaa osaamistaan arvostava ihminen. Sellainen inspiroi. Entä miltä kehujasta tuntuu, kun kehuttava kiemurtelee ja kieltelee? Sellainen ärsyttää.

Nainen ei ole naiselle susi – muuta siis puhetapaa.

Ylläpidämme outoja stereotypioita, joilla ei ole välttämättä todellisuuspohjaa. Monissa menestyneissä työyhteisöissä ja yhdistyksissä naiset tukevat toisiaan ja auttavat eteenpäin.

”Jaa se on nainen ratissa”, toteamme, kun joku törttöilee liikenteessä. Todellisuudessa miehet komeilevat sekä liikennerikkomusten että parkkisakkotilastojen kärjessä.

Tällaiset puheet ovat omiaan ylläpitämään vääränlaista kuvaa naisista ja naisten voimasta. Niistä voi päästä eroon rikkomalla niitä itse omalla esimerkillään. Ja puhumalla toisella tavalla.

Ei tarvitse muuttua mieheksi – naisellisia avuja saa käyttää hyväkseen.

Tietynlaista röyhkeyttä on käyttää naisellisia avujaan tietoisesti hyväkseen, mutta se on jokaisen naisen oma asia.

Kauneus ja älykkyys voivat mahtua samaan naiseen.

Ulkonäöstä on kuitenkin hyvä tiedostaa muutama asia. Kauneus ja älykkyys voivat mahtua samaan naiseen. Vaativaa virkaa hoitava nainen saa olla naisellinen niin halutessaan. Ei tarvitse muuttua mieheksi.

Kunhan ei mennä siihen, että naiset jäävät stereotypioiden vangeiksi eivätkä saa elää parhaiden kykyjensä mukaan.

Ruoto suoraksi ja rinnat ulos – ryhdillä saa arvostusta.

Epävarmuus näkyy lihaksistamme. Kun seisomme ryhdikkäästi, arvostamme itseämme enemmän kuin lysyssä könöttäessämme. Myös muut arvostavat meitä tuolloin enemmän.

Ryhti ei ole mikään toissijainen asia. Pidän naisille Röyhkeyskoulu-koulutuksia, joissa tähän asiaan kiinnitetään yleensä huomiota ensimmäiseksi. Siksi sanon, että ryhti suoraksi ja rinnat ulos!

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2018.

Jenni Janakka

32-vuotias käsikirjoittaja ja mediapersoona, joka vastaa useammin hell-fucking-yeah kuin nou-nou. Sen seurauksena hän päätyi Tinder-treffeillään Etelä-Afrikassa hyppäämään laskuvarjohypyn tuntemattoman miehen kanssa.