Viihtyykö läheisesi metsässä? Rakastaako hän kasveja, lintuja ja retkiä? Tässä joululahjoja, joita hän myös rakastaa.

Ari-Pekka Huhta: Talventörröttäjät

(Vastapaino 2015, 24,90 e)

Jos kasviretki jäi kesällä tekemättä, vielä ehtii. Kirjan sivuilta löytyy erinomaisia kuvapareja ja -triploja samoista kasveista kesällä ja talvella. Teksti antaa lisää tunnistustietoja ja selittää, miksi kasvien kannattaa jäädä törröttämään hangen päälle. Kirjassa on vain yksi vika: se on liian tyylikäs ja painava kannettavaksi retkirepussa. – Tarja Hirvasnoro

Joel Ahola: Pallas Hetta retkeilyopas ja kartta

(Karttakeskus 2015, 29,90 e)

Jos on kerran päässyt Länsi-Lapin tuntureille, ei unohda niitä koskaan. Pallastunturin upean avarat maisemat muistuttavat jopa Skotlantia. Vaelluksista unelmoimiseen sopii pieni ja kätevä opas, joka kertoo kiitettävästi yhtä lailla vuokratuvista, historiasta kuin eri pituisista poluista. Pieniä päiväretkiä jaksavat lapsetkin. – Arja Kuittinen

Mauri Leivo: Lintulaudan elämää 

(Docendo 2015, 24, 90 e)

Varoitus: lintujen tunnistamisesta tulee helposti elämän mittainen harrastus, joka vie ihmisen aamuöisille retkille ties millaisiin pöpelikköihin. Jos silti haluaa kokeilla, helpointa on aloittaa omalta lintulaudalta. Siellä on rajallinen määrä siivekkäitä, ja tämä kirja auttaa ymmärtämään, mitä ne touhuavat. Upeat kuvat, hauska teksti! – Tarja Hirvasnoro

Markus Varesvuo, Pertti Koskimies: Metson suku – Suomen kanalinnut

(Docendo 2015, 32,90 e)

Ne pulputtavat, näppäilevät ja käkättävät. Kesällä ne kuoriutuvat munasta valmis untuvanuttu yllään, talvella kaivautuvat lumeen pakkasta pakoon. Kanalinnut ovat linnuista suomalaisimpia, ja ne vähenevät. Ne ansaitsevat tämän eloisasti ja myötätuntoisesti jutustelevan teoksen, jonka kuvatkin kertovat tarinaa. – Tarja Hirvasnoro

Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?

(SKS 2015, 34 e)

Tiesitkö, että kotihiiriuros visertää naaraalle kuin lintu? Että kala tuntee kipua, etenkin suullaan? Että kissa ei suinkaan osoita mieltään, kun se kääntää reissussa olleelle kotiväelle selkänsä? Jokaisen, joka hoitaa, paijaa, tapaa, pyydystää tai syö eläimiä pitäisi ensin lukea tämä tiukkaan tutkimukseen perustuva kirja. Lakisääteisesti. – Tarja Hirvasnoro

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.