Jos suomalaiset hoitaisivat parisuhdettaan kuin autoaan, täällä asuisi onnellisempi kansa. Puolisoa pitäisi koskea joka päivä, sanoo psykologi Mirka Paavilainen.

Ihanuutta ei saa ilmaiseksi.

Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Niin ihmiset parisuhteestaan ajattelevat. Silti he eivät itse halua kestää ja kärsiä, vaan odotukset parisuhteelta ovat kovat. Ei vain ole käsitystä siitä, mitä se itseltä ja kumppanilta edellyttäisi. Kaiken ihanuuden pitäisi syntyä jotenkin ilman vaivannäköä.

Hoida parisuhdetta kuin autoa.

Suomalaiset hoitavat autoaan paremmin kuin parisuhdettaan: autoja huolletaan ja tankataan, jotta matka ei katkea. Moneen muuhunkin satsataan: kasvatetaan perhettä, rakennetaan taloa, opiskellaan, tehdään uraa, kuntoillaan, viedään lapsia harrastuksiin. Paketti on sellainen, että jostakin pitää tinkiä, ja se, mistä tingitään, on parisuhde. Jonakin päivänä huomataan, että mehän olemme etääntyneet toisistamme. Että en minä tällaista suhdetta halunnut. Luonnostaan hyviä parisuhteessa eläjiä on pieni osa ihmisistä. Meidän muiden täytyy treenata ja tehdä töitä.

Lapset, mikä kehno tekosyy.

Lapsiin on kauhean helppo paeta. Nykyään on niin suotavaa panostaa lapsiin ylen määrin, että se tehdään helposti parisuhteen kustannuksella. Ratkaisu on huono, sillä kaikki kärsivät. Vanhempien ja lapsen välillä pitäisi olla kolmion muotoinen kuvio, jonka perusta on vanhempien välinen vahva suhde. Sen sijaan on paljon V-tyyliä: lapsi on suhteessa molempiin vanhempiinsa mutta vanhemmat toisiinsa lähinnä lapsen kautta. Moni pari ajattelee, että nämä ovat niitä ruuhkavuosia, nyt mennään lasten ja töiden ehdoilla, ehdimme panostaa meihin myöhemmin. Se on todella iso riski. Parisuhdetta ei voi siirtää hyllylle ja ottaa sellaisenaan takaisin joskus myöhemmin.

Puoliso ei ole likakaivo.

Hyvin moni ajattelee, että omalle puolisolle saa sanoa mitä vain – ja sanoo. Täytyyhän sen kestää, kun se on puoliso. Kyllä se tietää, että en tosissani tarkoita. ­Oikeasti ei ole mitään oikeutta kohdella puolisoa huonommin kuin ystäviään. Kun puhuu puolisolleen, ­pitäisi kuunnella itseään ja miettiä, sanoisiko samoin jollekin muulle tärkeälle ihmiselle. Aikuinen ihminen keksii kyllä rakentavampia keinoja purkaa turhautumiaan kuin kaataa niitä puolison niskaan. Puolison ­pitäisi olla paras ystävä eikä likakaivo.

Hifistely voi tappaa seksielämän.

Seksikeskusteluja seuratessa tulee olo, että pitäisi olla kaiken maailman tantraa ja mantraa, erikoista paikkaa ja tekniikkaa. Ei pidä, päinvastoin: hifistely voi tappaa seksielämän. Ongelmana on usein se, että seksissäkin pyritään huippusuorituksiin ja kun ei ylletä, koetaan ihan turhaa huonommuutta. Tavallinen seksi riittää hyvin. Pikaseksi villasukat jalassa on ihan ok.

Älä selitä vaan silitä.

Kun elämä on kiireistä, läheisyys voi jäädä vahingossa. Pienten lasten vanhemmat ajautuvat siihen helpoimmin, kun lapsilta saa yllin kyllin fyysisyyttä, kosketusta ja halauksia. Vaikka seksielämässä olisi hiljaista ja arki muuten hulinaa, silittäminen ohimennen auttaa pitämään yhteyttä puolisoon yllä. Jos ei kerran päivässä muka ehdi koskea toista, hälytyskellojen pitäisi soida.

Muista, mihin rakastuit.

Kun kysyn pariskunnilta, mitä he toisissaan arvostavat, hämmästyttävän monen on vaikea vastata. Hyvin usein ensimmäisenä tulee mieleen, että puoliso on hyvä äiti tai isä. No entäs muuta? On tärkeää palauttaa mieleen asiat, joihin alun perin rakastui ja joita arvosti. Samoin pitäisi tulla tietoiseksi siitä, mitä toisessa arvostaa nyt. Eikä riitä, että itse tietää – arvostamansa asiat on sanottava myös ääneen.

 

Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.

Parisuhteessa mustasukkaisuuteen pitää hakea apua, jos aiheesta ei voida keskustella, sanoo psykologi Jan-Henry Stenberg.

Mustasukkaisuus voi pilata suhteen.

”Mustasukkaisuus voi olla hyödyllinen tunne, haitallinen tunne ja kaikkea siltä väliltä. Se voi auttaa jäsentämään omia tunteita ja keskustelemaan parisuhteen tilasta. Se voi antaa tietoa siitä, onko kaikki hyvin.

Eri asia on, mitä tiedolla tekee. Kiirehtiikö tutkimaan toisen puhelinta ja taskuja? Aiheeton mustasukkaisuus voi pilata koko suhteen.

Eri kulttuureissa mustasukkaisuus on erilaisessa asemassa. Pohjoismaissa mustasukkaisuutta ei yleisesti pidetä erityisen suotavana, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa sitä ei juuri kyseenalaisteta. Joissakin maissa sitä pidetään jopa hieman romanttisena.

Evoluutiossa mustasukkaisuudella on järkevä paikka. Se on auttanut ihmistä säilymään ja suojellut reviiriä.”

Tunteet eivät ole vaarallisia.

”Kaikki tunteet ovat ok, niin kauan kuin niistä voidaan keskustella, niitä voidaan käsitellä eivätkä ne johda haitalliseen toimintaan. Suomessa on kuitenkin kohtuullisen paljon parisuhdeväkivaltaa, ja iso osa siitä johtuu mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuus on toisiksi yleisin henkirikoksen syy.

Äärimmäinen, patologinen mustasukkaisuus on harhaluuloisuutta. Se hallitsee ihmisen ajatuksia, vaikka siihen ei ole syytä. Ihminen voi olla niin mustasukkaisuuden riivaama, että tutkii koko ajan kumppaninsa tavaroita. Kun hän ei löydä mitään, hän tekee päätelmän, että kylläpä puoliso on taitava pettämään, ei taida olla eka kerta.”

Mieti, mitä taustalla on.

”Ihmiset käyttäytyvät mustasukkaisina eri tavoilla. Jos lapsuuden kiintymyssuhde on ollut välttelevä, kumppanistaan epävarma ja mustasukkainen ihminen vetäytyy. Jos taas kiintymyssuhde on takertuva, mustasukkainen käyttäytyminenkin on takertumista.

Luottamuksen ensimmäinen askel on ymmärtää, että mustasukkaisuudessa on kyse muustakin kuin parisuhteesta. Sen taustalla voi olla itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ja kykenemättömyyttä sietää epävarmuutta.

Mitä terveempää mustasukkaisuus on, sitä useammin sen taustalla on tunnistettua pelkoa parisuhteen menettämisestä. Se pystytään pukemaan sanoiksi ja siitä voidaan keskustella.”

Siitä voi oppia eroon.

”Mustasukkaisuus on nimenomaan tunne. Tunnetta ei voi muuttaa helposti, mutta sen taustalla olevia ajatuksia voi.

Jos mustasukkaisella ihmisellä on huono itsetunto, hän ajattelee helposti, että kumppani on kiinnostunut jostakin toisesta, koska tämä on vaikka lihaksikkaampi. Vainoharhaisen ajatuskulku taas on usein se, että kumppani on kiinnostunut toisesta, mutta on niin ovela, ettei aio myöntää sitä.

Apua kannattaa hakea silloin, kun mustasukkaisuus myrkyttää parisuhdetta, siitä ei voida keskustella ja se on toisen osapuolen mielestä aiheetonta.

Netistä löytyvä HUSin ja Väestöliiton mustasukkaisuuden omahoito-ohjelma auttaa tunnistamaan mustasukkaisuutta ja sen takana olevia mekanismeja ja työskentelemään niiden kanssa.

Kaikki mustasukkaisuus ei tarvitse psykoterapiaa tai pariterapiaa. Lievimmillään keskustelu parisuhteessa auttaa.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2018.

Myös hieman toista näkökulmaa...

Psykologi: ”Mustasukkaisuus voi olla sekä hyödyllinen että haitallinen tunne”

Kysymys voi olla myös siitä että parisuhteet eivät saa riittävän hyviä olosuhteita voidakseen hyvin. Aika monesta harmaan alueen jutusta on tullut muka "normaalia", joista ei ole lupa olla eri mieltä leimautumatta hysteeriseksi. On muka pakko hyväksyä tosi paljon. Ihminen joutuu pitämään omana vikanaan jos pahoittaa mielensä kumppani nukkumisesta toisen vieressä, kumppanin uskoutumisesta jatkuvasti toiselle, "vain ystävän" kanssa saunomisesta ja matkailusta, lapsista toisen kanssa, firman...
Lue kommentti
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.