Jos suomalaiset hoitaisivat parisuhdettaan kuin autoaan, täällä asuisi onnellisempi kansa. Puolisoa pitäisi koskea joka päivä, sanoo psykologi Mirka Paavilainen.

Ihanuutta ei saa ilmaiseksi.

Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Niin ihmiset parisuhteestaan ajattelevat. Silti he eivät itse halua kestää ja kärsiä, vaan odotukset parisuhteelta ovat kovat. Ei vain ole käsitystä siitä, mitä se itseltä ja kumppanilta edellyttäisi. Kaiken ihanuuden pitäisi syntyä jotenkin ilman vaivannäköä.

Hoida parisuhdetta kuin autoa.

Suomalaiset hoitavat autoaan paremmin kuin parisuhdettaan: autoja huolletaan ja tankataan, jotta matka ei katkea. Moneen muuhunkin satsataan: kasvatetaan perhettä, rakennetaan taloa, opiskellaan, tehdään uraa, kuntoillaan, viedään lapsia harrastuksiin. Paketti on sellainen, että jostakin pitää tinkiä, ja se, mistä tingitään, on parisuhde. Jonakin päivänä huomataan, että mehän olemme etääntyneet toisistamme. Että en minä tällaista suhdetta halunnut. Luonnostaan hyviä parisuhteessa eläjiä on pieni osa ihmisistä. Meidän muiden täytyy treenata ja tehdä töitä.

Lapset, mikä kehno tekosyy.

Lapsiin on kauhean helppo paeta. Nykyään on niin suotavaa panostaa lapsiin ylen määrin, että se tehdään helposti parisuhteen kustannuksella. Ratkaisu on huono, sillä kaikki kärsivät. Vanhempien ja lapsen välillä pitäisi olla kolmion muotoinen kuvio, jonka perusta on vanhempien välinen vahva suhde. Sen sijaan on paljon V-tyyliä: lapsi on suhteessa molempiin vanhempiinsa mutta vanhemmat toisiinsa lähinnä lapsen kautta. Moni pari ajattelee, että nämä ovat niitä ruuhkavuosia, nyt mennään lasten ja töiden ehdoilla, ehdimme panostaa meihin myöhemmin. Se on todella iso riski. Parisuhdetta ei voi siirtää hyllylle ja ottaa sellaisenaan takaisin joskus myöhemmin.

Puoliso ei ole likakaivo.

Hyvin moni ajattelee, että omalle puolisolle saa sanoa mitä vain – ja sanoo. Täytyyhän sen kestää, kun se on puoliso. Kyllä se tietää, että en tosissani tarkoita. ­Oikeasti ei ole mitään oikeutta kohdella puolisoa huonommin kuin ystäviään. Kun puhuu puolisolleen, ­pitäisi kuunnella itseään ja miettiä, sanoisiko samoin jollekin muulle tärkeälle ihmiselle. Aikuinen ihminen keksii kyllä rakentavampia keinoja purkaa turhautumiaan kuin kaataa niitä puolison niskaan. Puolison ­pitäisi olla paras ystävä eikä likakaivo.

Hifistely voi tappaa seksielämän.

Seksikeskusteluja seuratessa tulee olo, että pitäisi olla kaiken maailman tantraa ja mantraa, erikoista paikkaa ja tekniikkaa. Ei pidä, päinvastoin: hifistely voi tappaa seksielämän. Ongelmana on usein se, että seksissäkin pyritään huippusuorituksiin ja kun ei ylletä, koetaan ihan turhaa huonommuutta. Tavallinen seksi riittää hyvin. Pikaseksi villasukat jalassa on ihan ok.

Älä selitä vaan silitä.

Kun elämä on kiireistä, läheisyys voi jäädä vahingossa. Pienten lasten vanhemmat ajautuvat siihen helpoimmin, kun lapsilta saa yllin kyllin fyysisyyttä, kosketusta ja halauksia. Vaikka seksielämässä olisi hiljaista ja arki muuten hulinaa, silittäminen ohimennen auttaa pitämään yhteyttä puolisoon yllä. Jos ei kerran päivässä muka ehdi koskea toista, hälytyskellojen pitäisi soida.

Muista, mihin rakastuit.

Kun kysyn pariskunnilta, mitä he toisissaan arvostavat, hämmästyttävän monen on vaikea vastata. Hyvin usein ensimmäisenä tulee mieleen, että puoliso on hyvä äiti tai isä. No entäs muuta? On tärkeää palauttaa mieleen asiat, joihin alun perin rakastui ja joita arvosti. Samoin pitäisi tulla tietoiseksi siitä, mitä toisessa arvostaa nyt. Eikä riitä, että itse tietää – arvostamansa asiat on sanottava myös ääneen.

 

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.
Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander.

Yksin kuulee, mitä tuntee.

Kun on yksin, on helpompi saada yhteys itseensä: siihen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Yksinoloa tarvitaan myös palautumiseen ja rauhoittumiseen. Joillekin se on perustarve kuten uni ja ruoka.

Jokaisen olisi hyvä osata tehdä yksin kolme asiaa: nukkua, itkeä ja nauttia. Nukkuminen edustaa sitä, että itsensä kanssa on rento ja turvallinen olo, itkeminen taas sitä, että pystyy kannattelemaan omia tunteitaan. Kun on riittävän turvallinen olo ja saa kiinni tunteistaan, on vapaampi nauttimaan elämästä.

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo ei tunnu aina hyvältä.

Odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä. Jos se ei tunnukaan, ajatellaan, että siinä on jotain väärää. Hyvä yhteys tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu hyvältä koko ajan. Ei läheisen ystävänkään seurassa ole hyvä olla vain silloin, kun hänellä on hauskaa kerrottavaa.

”Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita.”

On tärkeää ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet. Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita. Kun harjoittelee yksinoloa, harjoittelee myös hankalien tunteiden kohtaamista. Se on arvokasta.

Yksinolo ei ole itsekästä.

Meillä on yksi ystävä aina mukana. Itsemme. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia, jotta se syventyisi.

Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille. Kun on elävä ja rikas suhde itsensä kanssa, pystyy rakentamaan samanlaisia suhteita maailmaan.

Kyky olla yksin ja kyky olla yhdessä ovat yhtä tärkeitä ja vaikeita. On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla myös yksin. Jos ei osaa, on hankalasti riippuvainen toisesta. On vaikea pitää kiinni omista rajoistaan.

Yksinolo vaatii opettelua.

Yksinolo on myös tottumiskysymys. Olemme tottuneet siihen, että sosiaalisessa mediassa on viihdykettä ja seuraa koko ajan käden ulottuvilla.

Jos ei ole moneen päivään lainkaan yksin ja ilman kännykkää, kannattaa pysähtyä miettimään, onko yksinolossa jotain, mikä pelottaa.

”Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.”

Monen työssä odotetaan, että ollaan käytettävissä melkein milloin vain. Siksi omaa aikaa on tärkeää oppia arvostamaan ja rajaamaan. Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten.

Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa voi tehdä ihmeitä.

Älä suorita omaa aikaa.

Kun on yksin, ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on aikaa.

Nykyään suositaan erilaisia läsnäolon ja rauhoittumisen tekniikoita, esimerkiksi mindfulnessia, joogaa ja retriittejä. Ne voivat olla hyvä apu yksinolon ilon löytämiseen. Hiljainen hetki kotisohvalla on kuitenkin yhtä arvokas.

Välillä yksinolo voi olla intensiivistä omien tunteiden tutkimista. Välillä väsynyt tyhjyyteen tuijottaminenkin on tärkeää.

Pienet hetket ovat kullanarvoisia: yksin kotona oleilu, luonnossa kävely, bussimatka musiikkia kuunnellen. Pienten lasten vanhempien pitäisi päästä yksin vähintään vessaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2018.

Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.
Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.

Kaikki eivät tiedä, että vamma ei estä kaverina olemista, unelmien toteuttamista ja omassa kämpässä asumista, sanoo Maija Mattila.

Muista oma unelmasi.

Näin malleja kymmenenvuotiaana, kun katsoin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Se näytti niin hienolta, että aloin harjoitella mallikävelyä. Kävelin olohuoneessa ja poseerasin peilin edessä omassa huoneessa ja eteisessä monta vuotta.

Äiti luuli, että se oli leikkimistä. Sitten koulussa piti valita, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Sanoin, että haluan mennä mallin hommiin.

”Kaikilla ihmisillä pitäisi olla unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei.”

Vähän tuli muilta semmoista, että olisiko keittiötyö hyvä tai lastenhoito. Mutta mallin homma on minun juttuni.

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla omia unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei. Pitää vain harjoitella ja muistaa unelma eikä saa luovuttaa. Olen päässyt malliksi, ja haluaisin kävelemään catwalkille Amerikkaan.

Kannattaa nähdä, että on kaunis.

Se, että olen ruskeaihoinen, tekee minusta kauniin. Ja silmät ja kasvot ja kaikki.

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Se kannattaisi itse nähdä. Iloinen ihminen on kauniimpi kuin vihainen. Minua suututtaa, jos joku sanoo käskevällä äänellä. Sanon silloin, että älä viitti!

Muiden ei tarvitse laihduttaa, he ovat silti kauniita. Vain jos haluaa olla malli, pitää laihduttaa niin, että löytyy hyviä vaatteita. En enää syö herkkuja, tai vain silloin tällöin. Tykkään pukea kauniita vaatteita ja näyttää, että olen kaunis. Kameran edessä on kivaa.

Kaverit tekevät onnelliseksi.

Olen toivonut lisää kavereita. Kaverit tekevät onnelliseksi.

”Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan.”

Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta ei ole pyydetty vaikka Facebook-kaveriksi. Kaikki eivät tiedä, että kaverin vamma ei haittaa.

Kaveripiirissä on joskus sanottu ikävästi, että minä en saa kavereita ja joku toinen saa. Tulee paha mieli, jos joku sanoo niin.

Aada ja Pauliina ovat kivoja. Me pystymme juttelemaan asioista, ja meidän jutut ovat hyviä. Me haluamme perustaa yhdessä bändin, sille tulee englanninkielinen nimi. Minä ja Aada laulamme, ja Pauliina säestää.

Rakasta, älä riitele.

Minulla on poikaystävä Ville. Ville on riparikaveri, mutta ei silloin vielä ollut poikaystävä. Ville on hyvä ja ihana, rakastan paljon.

Me käydään leffassa ja Emma-gaalassa, konserteissa. Olen laittanut Villelle illalla viestejä, että hyvää yötä kulta. Tämmöisiä juttuja.

Meille ei tule Villen kanssa riitoja. Jos tulee, me osataan selvittää ne asiat ja tulla toimeen. Ei kannata riidellä, koska on parempi rakastaa.

Yksin ei ole hyvä olla.

Aion joskus perustaa perheen poikaystävän kanssa ja asua yhdessä. Omassa kämpässä teen ruokaa, rentoudun ja katson leffaa. Sisustan afrikkalaisella tyylillä. Isä asuu Afrikassa.

”Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Asuin vähän aikaa pois äidin luota. Oli tyhmää asua yksin. Haluan asua muiden kanssa. Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Maija Mattila

20-vuotias opiskelija ja malli asuu äidin ja Bella-koiran kanssa Helsingissä. Hän on ollut mallina esimerkiksi Me Naiset -lehden ja Kalevala Korun kampanjoissa ja saanut kansainvälistä huomiota BBC:n haastattelussa. Maija kuuntelee joululauluja läpi vuoden ja laulaa mukana.