Jos suomalaiset hoitaisivat parisuhdettaan kuin autoaan, täällä asuisi onnellisempi kansa. Puolisoa pitäisi koskea joka päivä, sanoo psykologi Mirka Paavilainen.

Ihanuutta ei saa ilmaiseksi.

Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Niin ihmiset parisuhteestaan ajattelevat. Silti he eivät itse halua kestää ja kärsiä, vaan odotukset parisuhteelta ovat kovat. Ei vain ole käsitystä siitä, mitä se itseltä ja kumppanilta edellyttäisi. Kaiken ihanuuden pitäisi syntyä jotenkin ilman vaivannäköä.

Hoida parisuhdetta kuin autoa.

Suomalaiset hoitavat autoaan paremmin kuin parisuhdettaan: autoja huolletaan ja tankataan, jotta matka ei katkea. Moneen muuhunkin satsataan: kasvatetaan perhettä, rakennetaan taloa, opiskellaan, tehdään uraa, kuntoillaan, viedään lapsia harrastuksiin. Paketti on sellainen, että jostakin pitää tinkiä, ja se, mistä tingitään, on parisuhde. Jonakin päivänä huomataan, että mehän olemme etääntyneet toisistamme. Että en minä tällaista suhdetta halunnut. Luonnostaan hyviä parisuhteessa eläjiä on pieni osa ihmisistä. Meidän muiden täytyy treenata ja tehdä töitä.

Lapset, mikä kehno tekosyy.

Lapsiin on kauhean helppo paeta. Nykyään on niin suotavaa panostaa lapsiin ylen määrin, että se tehdään helposti parisuhteen kustannuksella. Ratkaisu on huono, sillä kaikki kärsivät. Vanhempien ja lapsen välillä pitäisi olla kolmion muotoinen kuvio, jonka perusta on vanhempien välinen vahva suhde. Sen sijaan on paljon V-tyyliä: lapsi on suhteessa molempiin vanhempiinsa mutta vanhemmat toisiinsa lähinnä lapsen kautta. Moni pari ajattelee, että nämä ovat niitä ruuhkavuosia, nyt mennään lasten ja töiden ehdoilla, ehdimme panostaa meihin myöhemmin. Se on todella iso riski. Parisuhdetta ei voi siirtää hyllylle ja ottaa sellaisenaan takaisin joskus myöhemmin.

Puoliso ei ole likakaivo.

Hyvin moni ajattelee, että omalle puolisolle saa sanoa mitä vain – ja sanoo. Täytyyhän sen kestää, kun se on puoliso. Kyllä se tietää, että en tosissani tarkoita. ­Oikeasti ei ole mitään oikeutta kohdella puolisoa huonommin kuin ystäviään. Kun puhuu puolisolleen, ­pitäisi kuunnella itseään ja miettiä, sanoisiko samoin jollekin muulle tärkeälle ihmiselle. Aikuinen ihminen keksii kyllä rakentavampia keinoja purkaa turhautumiaan kuin kaataa niitä puolison niskaan. Puolison ­pitäisi olla paras ystävä eikä likakaivo.

Hifistely voi tappaa seksielämän.

Seksikeskusteluja seuratessa tulee olo, että pitäisi olla kaiken maailman tantraa ja mantraa, erikoista paikkaa ja tekniikkaa. Ei pidä, päinvastoin: hifistely voi tappaa seksielämän. Ongelmana on usein se, että seksissäkin pyritään huippusuorituksiin ja kun ei ylletä, koetaan ihan turhaa huonommuutta. Tavallinen seksi riittää hyvin. Pikaseksi villasukat jalassa on ihan ok.

Älä selitä vaan silitä.

Kun elämä on kiireistä, läheisyys voi jäädä vahingossa. Pienten lasten vanhemmat ajautuvat siihen helpoimmin, kun lapsilta saa yllin kyllin fyysisyyttä, kosketusta ja halauksia. Vaikka seksielämässä olisi hiljaista ja arki muuten hulinaa, silittäminen ohimennen auttaa pitämään yhteyttä puolisoon yllä. Jos ei kerran päivässä muka ehdi koskea toista, hälytyskellojen pitäisi soida.

Muista, mihin rakastuit.

Kun kysyn pariskunnilta, mitä he toisissaan arvostavat, hämmästyttävän monen on vaikea vastata. Hyvin usein ensimmäisenä tulee mieleen, että puoliso on hyvä äiti tai isä. No entäs muuta? On tärkeää palauttaa mieleen asiat, joihin alun perin rakastui ja joita arvosti. Samoin pitäisi tulla tietoiseksi siitä, mitä toisessa arvostaa nyt. Eikä riitä, että itse tietää – arvostamansa asiat on sanottava myös ääneen.