Hyvässä suhteessa on turvallista. Niin turvallista, että siihen mahtuu myös riitelyä.
Hyvässä suhteessa on turvallista. Niin turvallista, että siihen mahtuu myös riitelyä.

Kunnioitus ja arvostus. Avoimuus. Hyväksyntä. Siitä on hyvä ja terve parisuhde tehty.

Vähintään 180 senttiä pitkä, arvostettu ammatti ja rahaa, huumorintajuinen, hellä ja raju rakastaja, hieno auto, omakotitalo, mukavia ulkomaanmatkoja... 

Ei, unohda vaatimuslistojen laatiminen siitä, millainen kumppanin pitäisi olla.

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vetää vastaanotollaan asiakkailleen esiin aivan toisenlaisen listan. Siinä on hyvän ja terveen suhteen kymmenen tärkeintä piirrettä ja perustaa.

1. Turvallisuus ja vakaa pohja

"Suhteessa on kummankin hyvä olla."

"Pariskunnalla on yhteisiä rauhallisia visioita tulevaisuudesta."

"Suhteessa on myös paljon läheisyyttä, mutta kumpikin pystyy terveeseen erillisyyteen ja itsenäisyyteen."

2. Ennustettavuus ja yhteiset arvot

"Suhde kestää todennäköisesti paremmin, kun pariskunta tuntee toinen toisensa arvomaailman ja toinen ajattelee samalla tavalla itselle tärkeistä asioista ja päämääristä."

"Parisuhteen arvoja ovat muun muassa toisen kunnioittaminen, avoimuus, halu kohdella toista hyvin, kuunteleminen, kohtaaminen ja läsnäolo."

3. Avoin ja suora vuorovaikutus

"Hyvä vuorovaikutus on mahdollista, kun suhde on turvallinen."

"Vuorovaikutuksen ydin on kertoa omista tunteista ja ajatuksista. On myös kuunneltava aidosti toisen ajatuksia ja kunnioittaa, mitä hän kertoo omista tunteistaan."

"Hyvän vuorovaikutuksen tavoite on aina ymmärtää toista, ei voittaa häntä."

4. Molemminpuolinen vastuu suhteesta

"Jotta suhde tarjoaa tarvitsemaamme rakkautta ja huomiota, on kummankin otettava vastuu parisuhteen kehittämisestä."

"Molempien hyvinvoinnin on oltava kummallekin tärkeää."

5. Kummankin tarpeita kunnioitetaan

"Molemmilla on oikeus sanoa ääneen toiveensa ja tarpeensa. Ne eivät aina tietenkään toteudu, ja joudutaan tekemään kompromisseja."

"Erilaisista tarpeista seuraa myös ristiriitoja, joten rakentavaa riitelyä kannattaa opetella. Kummallakin on lupa sanoa 'kyllä' ja 'ei'."

"Rajoja kunnioitetaan puolin ja toisin."

"Kumpikin voi antaa ja saada anteeksi."

6. Seksi voi olla molemminpuolinen nautinto

"Hyvässä seksilämässä on tunteita ja turvallisuutta. Se on yhteistä toimintaa ja nautintoa toinen toistensa rajoja kunnioittaen."

"Kaikista toiveista ja tarpeista voi puhua kumppanin kanssa."

"Seksielämäkin vaihtelee ja muuttuu."

7. Hyväksyntä ja arvostus

"Kuuntelemme, kunnioitamme ja arvostamme toista."

"Arvostamme myös itseämme."

"Kumpikin pystyy mukautumaan toisen tarpeisiin ja joustamaan luopumatta itsestään ja omista tarpeistaan."

8. Vapaus ja oma kehitys

"Molemmilla voi olla sosiaalista elämää yksin ja yhdessä."

"Luottamus kumppaniin on vahva."

"Yhteisistä sopimuksista pidetään kiinni."

9. Todellinen ystävyys

"Parisuhdetta ei voi verrata muihin ystävyyssuhteisiin, se on erityistä ystävyyttä."

"Toista arvostetaan sellaisena kuin hän on."

"Kumpikin saa suhteesta itselleen jotain."

10. Olenko ja käyttäydynkö suhteessa niin, että toisen on hyvä olla kanssani? Olenko ja käyttäydynkö suhteessa niin, että olen rakastettava ja haluttava?

"Koska toista ei voi muuttaa, on molempien hyvä kysyä itseltään nuo kysymykset ja miettiä, onko omaa käytöstä syytä muuttaa suhteen parantamiseksi."

Lista pohjautuu Eva Ruszin kirjaan Oikea kumppani! Löydä parisuhteen mahdollisuudet (Minerva 2007). Sitaatit ovat parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Rannan täsmennyksiä.

 

Taija Tyynmaa eli kuusi vuotta kaduilla. Raitistumisen jälkeen alkoi uusi elämä. 

”Hyvä, että olet vankilassa. Niin kirjeessä luki. Kirjeen oli kirjoittanut juuri täysi-ikäiseksi tullut tyttäreni. 'Nyt minun ei tarvitse jatkuvasti pelätä, milloin tulee soitto, että äiti on kuollut', tytär kirjoitti.

Silloin pohjani tuli vastaan. Ymmärsin todella, miten väärin olin tehnyt. 

”Panta jalassani muistutti, että vankilaan en halua palata.”

Kesäkuussa 2016 pääsin koevapauteen ja lähdin suoraan päihderiippuvaisten Minnesota-hoitoon. Kun hoidon aikana kerroin tarinani hoitajalle, asiat loksahtivat paikoilleen. Tajusin, mitä haluan ja mitä en. Panta jalassani muistutti, että vankilaan en halua palata.

Halusin raitistua, ja tein sen. Huumeet ja alkoholi jäivät.

Olin ollut asunnottomana kuusi vuotta. 

 

KUN MENIN ÖISIN rappukäytävään nukkumaan, varmistin, että rappuset olivat sellaiset, ettei minua voinut nähdä askelmien välistä.

Kun sisällä asunnoissa joku veti vessan tai kolisutteli ovia, heräsin. Kun aamuyöllä lehdenjakaja tuli jakamaan lehtiä, olin niin hiljaa kuin osasin.

”En halunnut, että kenellekään paljastuisi, ettei minulla ollut kämppää.”

Silloin tällöin vartija tuli keskellä yötä paikalle, läimäisi valot päälle ja käski häipyä. Yritin heittää tilanteen vitsiksi, naureskella, että hitsi kun meni ilta pitkäksi.

En halunnut, että kenellekään paljastuisi, ettei minulla ollut kämppää.

 

KAIKKI OLI RIISTÄYTYNYT käsistä, kun äitini kuoli yllättäen. Olin 30-vuotias, kun aloin käyttää huumeita. Aikaisemmin olin kokeillut jotain silloin tällöin. Äidin kuoleman jälkeen oli ihan sama, millä sain pääni sekaisin, kunhan sain.

Kotonani oli jatkuvasti bileet, musiikki soi yötä päivää. Jonakin selkeänä hetkenä maksoin äidin perintörahoilla kerralla vuoden vuokrat, jotta ainakin asuntoni säilyisi.

Sitten jouduin vankilaan suorittamattoman yhdyskuntapalveluksen vuoksi. Vankilassa ollessani sain kuulla, että olin saanut häädön asunnostani. Kun vapautuisin, tavaroideni pitäisi olla päivässä pois asunnostani. Ulosottomies puhui minulle lisää aikaa, neljä päivää.

Niiden päivien jälkeen olin asunnoton.

 

ISTUIN VANKILASSA huumausainerikoksista ja maksamattomista sakoista seitsemän kertaa.

Raitistumiseni jälkeen sain kaupungilta tuetun vuokra-asunnon. En alkuun meinannut uskoa sitä. Kotona oleminen täytyi opetella kokonaan alusta.

”Parikymppinen tyttäreni opetti minut laittamaan ruokaa ja käymään kaupassa.”

Niin väärinpäin kuin se meneekin, parikymppinen tyttäreni opetti minut laittamaan ruokaa ja käymään kaupassa.

Ensin ajattelin, että minun pitäisi esimerkiksi hyvittää kaikki lapsilleni rahallisesti. Nyt tiedän, että ainoa tapa, millä voin hyvittää tapahtunutta, on olla raitis ja vihdoin läsnä. Heidän ei tarvitse enää miettiä, missä olen tänään.”

Millaista on asunnottoman arki? Mitä Taija joutui opettelemaan, kun hän kuuden vuoden jälkeen sai taas oman kodin? Lue Taijan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 14/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

”Ennen ajattelin, että olen kovis ja pärjään yksin. Nyt olen oppinut, että voin pyytää apua. Voin soittaa vaikka tyttärelleni tai asumisen tukihenkilölleni”, Taija Tyynmaa, 39, sanoo.
”Ennen ajattelin, että olen kovis ja pärjään yksin. Nyt olen oppinut, että voin pyytää apua. Voin soittaa vaikka tyttärelleni tai asumisen tukihenkilölleni”, Taija Tyynmaa, 39, sanoo.

Taija Tyynmaa oli vuosia asunnoton ja nukkui rappukäytävissä. Nyt hän siivoaa rappuja työkseen, tulee töistä omaan kotiin ja hyvittää mennyttä lapsilleen pysymällä raittiina.

”Rappukäytävään laskeutui rauha kahden aikaan aamuyöllä. Silloin talojen asukkaat olivat yleensä nukkumassa ja rappuihin oli turvallista mennä. Olin kolmikymppinen ja saanut juuri häädön asunnostani.

Avasin ulko-oven ja astuin sisään. Se oli ihan tavallinen kerrostalo,...