Parisuhteen roihu ei laannu, jos välillä pussataan vaikka vähän väkisin, sanoo psykologi Jouni Luukkala.

Himo ei säily itsestään.

Ensin varoituksen sana! Parisuhde­oppaisiin ei kannata luottaa naiivisti. Suuri osa niistä väittää, että intohimoinen rakastuminen muuttuu väistämättä toverilliseksi yhteiseloksi.

Kumppania on mahdollista rakastaa ja himoita vielä eläkeiässä. Roihu ei kuitenkaan säily itsestään. Miksi säilyisi? Eihän työelämässäkään voi menestyä pyörittelemällä peukaloitaan.

Toisen kuuntelemista tarvitaan, mutta liian paljon puhetta ja liian vähän tekoja on huono yhtälö.

Yritän kysyä joka aamu itseltäni: mitä tänään teen parisuhteeni hyväksi? Ehkä lähetän kumppanille tekstiviestin, joka saa hänet odottamaan yhteistä iltaa. Sen sisällöstä en kerro enempää, se avautuu vain meille kahdelle. Tai ehkä kehun, miten hyvää kalapataa hän eilen valmistikaan.

Pienetkin asiat kertovat arvostuksesta.

Mies on maskuliininen.

Ainakin suuri osa miehistä. Myös modernissa parisuhteessa miehen on mielestäni saatava toteuttaa maskuliinisuuttaan monipuolisesti. Naisella on oikeus siihen, että hänen naiseutensa otetaan vakavasti.

Feminiinisyys näyttäytyy mielestäni parhaimmillaan luovuutena ja sosiaalisuutena. Miehekäs mies on luja, voimakas ja päämäärätietoinen. Molemmat tuovat suhteeseen oman panoksensa.

Tämä ajatusmalli ei aliarvioi naista tai lietso epätasa-arvoa. Kyseessä on erilaisuuden luoma jännite, joka auttaa parisuhdetta säilyttämään roihunsa. Jos erilaisuus tukahdutetaan, yhteiselämä muuttuu kuin arjeksi siskon ja veljen välillä.

Mikäli nainen on kovin maskuliininen, hän luultavasti kiinnostuu eniten feminiinisistä miehistä. Sellainenkin suhde voi toimia.

Suhdetta saa epäillä.

Olemmeko onnellisia, ihan oikeasti? Olemmeko yhdessä vanhoinakin?
Kypsään rakkauteen  kuuluu ripaus epäilyä, epäily ei ole kriisin merkki. Kun epäilee, osaa olla tarkkana. Silloin pitää huolta rakkaastaan eikä ota häntä itsestäänselvyytenä.

Seksi liimaa yhteen.

Ilman intohimoa paraskin parisuhde on tylsä. Pelkkä sielujen sympatia ei riitä. Silloinhan kyse olisi ystävyydestä, ei parisuhteesta.
Seksuaalisuuteen kannattaa panostaa ja itsestään­ on hyvä pitää huolta myös fyysisesti. Kun ihminen tuntee, että häntä halutaan, hänen on helpompi myös haluta toista. Joka päivä.

Kaiken fyysisyyden ei kuitenkaan tarvitse johtaa orgasmiin. Hellyysrutiinit ovat aliarvostettuja. Suosittelen silittelyä, pusuja ja sohvasymbioosia. Minun ja kumppanini paras hellyysrutiini on joka-aamuinen niskahieronta ennen­ töihin lähtöä. 

Seksisuhteen väljähtyminen alkaa usein siitä, ettei ruuhkavuosien aikana jakseta enää kiehnätä. Joskus kannattaa pussata vaikka vähän väkisin – ja huomata sitten, että yllättävän kivalta tuntui yhä!

Toverillisuus on ok.

Suhteen ei tarvitse olla jännitteitä ja hekumaa, jos se tuntuu vieraalta. Toverillisessa parisuhteessa voi olla paljon hyvää: luottamusta, asioiden jakamista ja tukea arjessa.

Kehnokin suhde voi sopia sellaiselle, joka kammoksuu yksin­oloa, kunhan siihen ei liity henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Tärkeintä on, että suhteen osapuolet kertovat itselleen ja toisilleen samaa tarinaa, kulkevat samalla kartalla.

Jouni Luukkala tamperelainen psykologi. Hän on kirjoittanut kirjan Kukoistava parisuhde (Duodecim 2015).