Riitta Hyytinen on lastensuojelupalveluiden johtaja Pelastakaa lapset ry:ssä. Hänen oma lapsensa on aikuinen, mutta hän muistaa vielä hyvin, miten tärkeää hänelle nuorena äitinä oli neuvolan tuki.
Riitta Hyytinen on lastensuojelupalveluiden johtaja Pelastakaa lapset ry:ssä. Hänen oma lapsensa on aikuinen, mutta hän muistaa vielä hyvin, miten tärkeää hänelle nuorena äitinä oli neuvolan tuki.

Lasten hyvinvointi on jokaisen aikuisen vastuulla. Mieti omaa alkoholin käyttöäsi, lopeta toisten tuomitseminen ja välitä naapureista, kehottaa lastensuojelupalveluiden johtaja Riitta Hyytinen.

MITÄ KYLVÄÄ, SITÄ NIITTÄÄ.

Lapsen pitää saada kokea, että hän on arvokas ja että hänestä välitetään. Jos lapsi ei saa näitä kokemuksia, hänen oma kykynsä välittää ei myöskään kasva. Voi käydä niin, että mitä kylvää, sitä niittää.

Minua kauhistuttaa sellainen uhkakuva, että tuijotamme vain omaa napaa. Siihen ollaan jossain määrin menossa. Lapsia ei pitäisi kasvattaa ajattelemaan, että vain oma selviäminen on tärkeää. Jos emme yhtään välitä muista, kasvatamme itsekeskeisiä ja piittamattomia ihmisiä.

ÄLÄ LYÖ LYÖTYÄ.

Monet tuomitsevat aika rajusti perheitä, jotka ovat ajautuneet ongelmiin. Osa päihteitä ja mielenterveysongelmista kärsivistä vanhemmista laiminlyö lapsiaan ja aiheuttavat heille hurjia tilanteita, mutta vain pieni joukko on sairaita tai äärimmäisen julmia. Olosuhteet ja elämäntilanteet vaikuttavat siihen, mihin ihminen päätyy.

Jos lapsi näkee naapurien halveksivan vanhempiaan, hänkin tuntee olevansa halveksittu. Lasta voi suojella olemalla ystävällinen hänen vanhemmilleen. Pysähdy siis juttelemaan väsyneelle yksinhuoltajaäidille. Pelkkä tervehtiminenkin voi olla iso asia. Tarvitaan ihmisiä, jotka uskovat ja luottavat.

LAPSI TARVITSEE HUOMIOTASI.

Naapurin tekemä lastensuojeluilmoitus ei merkitse piipaa-autojen tuloa ja lapsen pois vientiä. Se merkitsee apua. Alkoholistien lapset usein toivovat ja odottavat, että joku auttaisi.

Aikuisen pitää puuttua kiusaamiseen. Saatamme kävellä ohi, vaikka lapsen lakkia heitellään kuralätäkköön. Ohitamme kiusaavat nuoret, jotta emme joudu hankaluuksiin. Maailma, jossa kukaan ei halua joutua toisen takia hankaluuksiin, on kauhea paikka.

Kaupoissa näkee vanhempien huutavan lapselleen lytistäen hänet täysin. Silloin voi huomioida lapsen ja olla hänelle ystävällinen. Muiden aikuisten kommenteilla voi olla suuri merkitys lapselle myös koulussa ja päiväkodissa. Lapsella ei ehkä ole montaa ihmistä, joka sanoisi hänelle ”kylläpäs osaat hienosti”.

ALKOHOLI EI SOVI LAPSIPERHEESEEN.

Lasi viiniä on useimmille aika tavallista arki-iltana. Neuvolassa kerrotaan, ettei ole suositeltavaa polttaa raskausaikana, mutta päihteistä puhuminen koetaan syyllistämisenä. Pienen alkoholimäärän ei ajatella vahingoittavan lasta, mutta pysyykö määrä pienenä? Ja onko se tarpeen?

Miltä vanhempien juominen mahtaa lapsesta tuntua? Se on vielä tärkeämpi kysymys kuin puolison mielipide juomisesta. Monet tavallisten perheiden lapset kertovat, että isän tai äidin humaltuminen tuntuu inhottavalta tai pelottavalta.

PERHEET OVAT KOVILLA.

Lapsiperheiden tukea on karsittu joka puolelta. Neuvolassa ei ole aikaa, päiväkodissa ei ole aikaa, koulussa ei ole aikaa. Kun ihmisiä ei ehditä kohdata, monen elämä ehtii ajautua todella huonoon tilanteeseen.

On yhä enemmän niitä, joilla menee todella hyvin ja niitä, joilla menee todella huonosti. Vähävaraisuus vaikuttaa myös lasten elämään. Siksi myönnämme Pelastakaa lapset ry:ssä tukea esimerkiksi lukiokirjoihin ja harrastuksiin.

Kuka tahansa voi auttaa perheitä, eikä aina ei tarvitse lahjoittaa rahaa. Vähävaraisen perheen lapsen voi ottaa mukaan johonkin, mistä hän voi saada uutta kipinää: kysyä joskus, lähdetkö uimahalliin. Lapset arvostavat sitä, että tehdään ihan arkisia asioita.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9.1.2014.

Kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen, 44, asuu Turussa perheensä kanssa. Hän opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren koulussa. Kinnusen molemmat romaanit Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.

SUORAT SANAT. Teineillä on paha maine tuiskahtelevina, epäkohteliaina mörökölleinä. Oikeasti he ovat hienoja tyyppejä, sanoo kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen.

Teinien kanssa on kivaa.

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?” Ei todellakaan ole, vaan äärimmäisen ihanaa.

Teinit ovat mahtavia tyyppejä. Pidän kasvattajan roolista, vaikka kasvattamisella on ikävä klangi: se liitetään helposti kurinpitoon. Tykkään olla aikuisena läsnä nuorten elämässä ja vastata heidän kysymyksiinsä. Millainen pitää olla, että on pidetty? Olenko ok, vaikka en tajua matematiikasta mitään? Olenko vain minä vai kaikki muutkin vähän eksyksissä?

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?”

Teini elää herkkää aikaa lapsuuden ja aikuisuuden kynnyksellä. Siinä iässä harvinaisen moni asia askarruttaa: aikuistuminen, seksuaalisuus ja tulevaisuuden suunnittelu.

Teinit eivät ole mörököllejä.

Oman kokemukseni mukaan uuden sukupolven teinit ovat lahjakkaita keskustelijoita ja hyviä perustelemaan kantansa. Vaikka sukupuoliroolit istuvat sitkeässä, ne ovat vähitellen murtumassa. Tytön ei enää tarvitse olla hiljaa, vaan ilmaisunvapaus kuuluu kaikille.

Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin avautuminen voi vaatia houkuttelua. Se ei tarkoita, etteikö nuori tahtoisi rupatella vanhempansa kanssa. Keskusteluyhteys vaatii yksinkertaisesti sopivien tilanteiden luomista yhdessäolon kautta. Tärkeintä ei ole paikka, vaan kiireetön tunnelma. Se voi löytyä päivällisellä, kirjastoreissulla tai metsäretkellä. Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin ei tarvitse pärjätä.

Maailma aukeaa teinille helposti kaoottisena. Siksi nuorelle on tärkeää osoittaa, ettei hän ole yksin. Hukassa saa olla ja apua saa – ja pitääkin – pyytää.

Yksinäisyys on yleistä kaiken ikäisten suomalaisten keskuudessa, mutta usein tuntuu, että teinit jäävät erityisen yksin. Heidän itsenäisyydellään jopa ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin. Pärjäämisen korostaminen kulttuurissamme kannattaa kyseenalaistaa.

Teinien itsenäisyydellä ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin.

Teinin suru on totta.

Unohda päteminen, sillä teini ei kaipaa ylhäältä päin neuvomista. On tärkeää ymmärtää, että aikuiselle arkipäiväisen kuuloiset ongelmat ovat nuorelle isoja juttuja.

Kun ensimmäinen parisuhde loppuu, ”se kuuluu tuohon ikään” -lause ei lämmitä. En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

Some tekee teinille hyvää.

Sosiaalinen media ei ole sen pahempi muoti-ilmiö kuin mikään muukaan. On totta, että teinien keskittymiskyky on välillä koetuksella, mutta heidän aktiiviseen somettamiseensa liittyy myös paljon hyvää. Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Kysyin taannoin seiskaluokkalaisilta, kuinka monella on netin kautta ystävä, jota ei ole koskaan tavannut. Kolme neljäsosaa viittasi. Joillekin nettiystävä oli se läheisin, jolle voi kertoa ihan kaiken. Se on lohdullista.

Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Teiniltä voi oppia paljon.

Arvomaailmaltaan nuoret ovat vanhempiaan liberaalimpia. Lisäksi teini-ikäiset ovat suoria ja mutkattomia, ja se on hienoa. Palaute tulee äkkiä – oli se myönteistä tai kielteistä. Teinit eivät pelaa pelejä tai pullota mielipahaansa, vaan purskauttavat tunteensa ulos. Aikuisilla olisi siitä oppimista.

Teinit eivät suhtaudu juuri mihinkään hohhoijaa-asenteella, sillä he eivät ole ehtineet kyynistyä. Maailma on heille uusi ja kiinnostava. Siitä voimme olla heille suorastaan kateellisia!

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Ria Hafren kirjoitti: Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta... Hei Ria, hauska kuulla! Ja niin se aika kiitää...
Lue kommentti
Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta...
Lue kommentti

SUORAT SANAT. Ikävöi kumppaniasi, se tekee parisuhteelle hyvää, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen muistuttaa.

Intohimon voi saada kestämään.

On vaikea haluta sitä, mitä jo on. Paluuta suhteen kiihkeään alkuhuumaan ei 15 vuoden yhdessäolon jälkeen tule, mutta intohimoa voi silti kokea.

Seksuaalinen halu syntyy kumppaneiden välisestä jännitteestä. Alussa sitä luo uutuudenviehätys. Pitkässä suhteessa jännite pysyy, kun kumppanit pystyvät olemaan sekä lähekkäin että erillään toisistaan.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä. Vääntäessä syntyy kyllä draamaa, ja sitten harrastetaan sovintoseksiä. Sitä ei pidä sekoittaa intohimoon.

Parempaan seksiin kannattaa pyrkiä.

Ennen vanhaan ajateltiin, että jos puoliso ei lyö, juo tai petä, ei saa valittaa. Uutta on, että on lupa haluta ja tarvita enemmän. Meillä on vahva kaipuu kokea sekä rakkautta että himoa.

Seksi lisää tutkitusti hyvinvointia. Tarpeiden tyydytykseen toimii hyvin itsetyydytyskin, mutta se, että tuntee itsensä halutuksi, on jotain ainutlaatuista. Siihen kannattaa pyrkiä.

Läheisyyttä voi olla liikaa.

Ajattelemme usein näin: parisuhde on hyvä, kun puhumme tauotta, halaamme jatkuvasti, kosketamme, vietämme paljon aikaa yhdessä.

Tiiviissäkin suhteessa yhteys voi kadota ja pusun antamisesta tulla vain mekaaninen rutiini.

Mutta voikin käydä niin, että liika läheisyys kostautuu seksielämän hyytymisellä. Meistä voi tulla toistemme jatkeita emmekä enää tiedä, keitä olemme tai mitä haluamme. Vaikka ollaan sinänsä tiiviisti, yhteys katoaa, pusun antamisesta tulee mekaaninen rutiini ja keskusteluja käydään ilman, että ollaan läsnä. Ei ihme, jos nuokin tavat alkavat sitten hiipua.

Seksielämälle tekee hyvää ikävöidä.

Jos elää elämäänsä autopilotilla, aistit kaipaavat herättelyä. Ajanpuute ja stressi eivät myöskään auta intohimon vaalimista.

Sen sijaan, että hakisimme lisää läheisyyttä, voimme välillä kokeilla sitä, että menemme toiseen suuntaan. Tarvitsemme tilaa, jotta voimme tutkia, missä kumpikin menee ja mistä kiinnostuu.

Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Tekee hyvää ikävöidä kumppania. Vaikka olisi fyysisesti kaukana, henkisesti voi olla todella lähellä – ja päinvastoin. Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Kiinnostu itsestäsi.

On vaikea olla kiinnostava, jos ei itse pidä it­seään kiinnostavana ja arvokkaana. Mieti, mitkä ovat motiivisi lähteä vaikka lenkille. Ovatko itsekriittiset ajatukset saaneet vallan ja uskot, että keho kaipaa kuritusta? Vai haluatko antaa ainutlaatuiselle kehollesi sen kaipaamaa liikettä?Se, että saa yhteyden itseensä ja kehoonsa, voi auttaa saamaan paremmin kiinni myös siitä, mitä haluaa seksiltä.

Hanki myös oma elämä.

Toimiva parisuhde antaa sopivasti hyvää erillisyyttä. Erillisyyttä voi kokea vaikka toisen kainalossa, mutta usein tarvitsemme myös konkreettista etäisyyttä: sitä, että molemmilla on yhteisen elämän lisäksi oma elämänsä.

Ero voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin.

Etäisyydenotto voi joskus olla ainoa tapa pysyä yhdessä. Toisaalta joskus käy niin, että etsiessään erillisyyttä ihmiset eroavat. Vaikeat vaiheet ovat normaaleja ja niistä selviää, mutta erokin voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin – tai jos huomaat, että lopulta voit paremmin itseksesi.

Vaikka erillään olo voi tuntua haastavalta, siihen kannattaa totutella. Erillisyys edellyttää tietysti luottamusta. Turvallisuuden kokemusta ei kannata järkyttää tahallaan: vaikka olemme sinä ja minä, olemme myös me.