Halusin, että äitini antaa lapsilleni erilaisen mallin kuin itse sain häneltä lapsena. Yllättäen äidistä tulikin lämmin mummo.

Olin kauan katkera äidilleni siitä, että hän purki minuun kaiken huonon olonsa: taloudelliset asiat, riidat isäni kanssa ja onnettoman lapsuutensa.

Opin pienestä siihen, että kun nainen katsoo itseään peilistä, hän ei ole minkään näköinen, mitkään vaatteet eivät mahdu päälle ja kovin kummoisia ei tässä elämässä kannata haaveilla.

Sain silti jostain rohkeutta olla nainen, itsenäinen ja kaunis oma itseni. Opiskelin, matkustelin ja nautin elämästä. Äitiin olin yhteydessä lähinnä ilmoitusluonteisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun aloin odottaa esikoistani, äitini kysyi varovasti, saisiko hän olla lapsenlapsensa elämässä. Sanoin, että ehdottomasti saat, mutta sinun on näytettävä lapselle erilaista mallia kuin minulle annoit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äiti hämmästyi, ja kävimme pitkän keskustelun. Äiti sanoi, että niin hänet oli kasvatettu, eikä hän osannut muuta.

Olen onnellinen, että ”huonon äidin” ketju on katkennut, ja äitinikin nauttii elämästään aivan toisella tavalla kuin ennen. Hän on lämmin mummo ja pystyy hyvittämään lapsenlapsilleen minun kohdallani tekemänsä virheet. Minä taas olen ymmärtänyt, että me olemme aikamme orjia ja paha on tehdä toisin, kun ei muusta tiedä.

Äiti on aina oikeassa

Vierailija

On yleistä, että nykyajan mummot ja papat hemmottelevat ja palvovat lapsenlapsiaan.

Kun mummojen aikana luokassa oli kova kuri ja hiirenhiljasta, ja kaikkia nykyajan koneitakaan ei vielä ollut (lehdet haravoitiin, ei ollut lehtipuinureita, jne) joten mummot ja vaarit ovat eläneet koko elämän hiljaisuudessa.

He iloitsevat omien lastenlasten mekkalasta, koska kokevat sen vapautena siitä mitä heidän lapsuus oli. Omille lapsilleen ovat yleensä pitäneet sääntöjä ja vaatineet muiden kunnioittamista.

Nyt he eivät kuitenkaan voi ymmärtää metelin määrää tai sitä miten suurelle älämölölle altistuvat lto:t, opettajat, ja tietenkin ne lapset, joilla asimalähiössö vanhempia, joille omien lasten kaikki teot ovat sallittuja, ja jotkut jopa yllyttävät lapsiaan kiusaamaan ja häiriköimään.

Jos mummoa itseään on kiusattu hän saattaa ottaa nyt takaisin. Viisaatuuko ihminen vanhetessaan. Ei.

Kaikista ei ole äideiksi

Kiitos toivon herättämisestä! Olen itse päättänyt, että on minun tehtäväni olla siirtämättä eteenpäin äitini kriittisyyttä ja kyvyttömyyttä mihinkään sydämellisyyteen ja tyytyväisyyteen. Niinpä olen pyrkinyt olemaan aidosti rakastava, lämmin ja hyväksyvä lastani kohtaan. Toisaalta olen halunnut, että lapsellani on mahdollisuus isoäitiin, joten olen välttänyt kertomasta lapselle omia ikäviä kokemuksiani. Olen siis tukenut lapseni ja äitini tapaamisia, mutta olen ollut myös tarkkana, ettei sama arvostelu, vähättely ja kaikkinainen itsetunnon murskaaminen ala myös lapseni kohdalla. Isoäiti on iän myötä tasaantunut ja kriittisyys on vähentynyt. Mutta mihin tiikeri raidoistaan pääsisi: kiinnostus lastani kohtaan on täysin ulkokultaista. Tuttaville kyllä kertoillaan miten tärkeä lapsenlapsi on, mutta tapaamiseksi riittää, että hän katsoo lasta pari sekuntia, toteaa tämän kasvaneen ja alkaa sitten kertoa omia asioitaan tauotta. 

Ehkä minun pitäisi lapseni vuoksi ottaa asia puheeksi äitini kanssa. Toivoisin, että lapsellani olisi kokemus mummosta, joka välittää. Itselläni sellainen oli, eli äitini äiti oli ihan normaali. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla