”Hän kuulemma haluaisi jatkaa liittoamme. Ei ole koskaan halunnut erota. Ei halua rikkoa perhettä. Niin hän kuitenkin jo teki. Paljon meni peruuttamattomasti rikki. En tiedä, miten se korjataan. Miten voisin antaa anteeksi ja luottaa häneen enää koskaan?” lukijamme kirjoittaa.
Miehelläni on toinen nainen. Asia selvisi minulle jokin aika sitten perinteisellä tavalla. Tutkin hänen viestinsä. Tiedän, että se on rikollista, mutta minä en ole tämän tarinan roisto. Eikö minulla ole oikeus tietää? Olen luottanut ja uskonut jo ihan tarpeeksi. Minulla on oikeus suojella itseäni valheilta ja petoksilta. Ansaitsen totuuden.
Puolisoni on niukkasanainen selonteossaan. Se tietenkin sopii hänelle. En tiedä, kuinka paljon itsekään haluaisin tietää. Toisinaan tuntuu, että ihan kaiken. Toisinaan, etten yhtikäs mitään. Tapahtunut kalvaa mieltäni koko ajan, päivin ja öin. Miten pystyn ikinä unohtamaan? Viha, raivo, suru, itsesääli, toivottomuus, turtumus. Miten näiden ja miljoonan muun tunteen kanssa eletään? Mikään ei enää palaa ennalleen, ja olen musertua sen tiedon alle.
”Miksi en riittänyt? Miksi me emme riittäneet hänelle? Mitä hänen päässään on liikkunut? Mitä siellä liikkuu nyt?”
Onko hän rakastunut tähän työkaveriinsa? Vaiko vain hullaantunut? Hakenut jännitystä elämäänsä? Mitä vikaa minussa on? Miksi en riittänyt? Miksi me emme riittäneet hänelle? Mitä hänen päässään on liikkunut? Mitä siellä liikkuu nyt?
Hän kuulemma haluaisi jatkaa liittoamme. Ei ole koskaan halunnut erota. Ei halua rikkoa perhettä. Niin hän kuitenkin jo teki. Paljon meni peruuttamattomasti rikki. En tiedä, miten se korjataan. Miten voisin antaa anteeksi ja luottaa häneen enää koskaan?
Tuleva ex-vaimo
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
