”Kohtasin Facebookin keskusteluryhmässä miehen, jonka kanssa ajatukset tuntuivat kohtaavan tavalla, jota en ole koskaan kokenut. Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta mutta vasta nyt viisikymppisenä tunnen rakastuneeni ensimmäistä kertaa”, lukijamme kirjoittaa.

Olen ollut naimisissa yli kaksikymmentä vuotta, ja lapset alkavat muuttaa omilleen. Liitto on ollut ihan hyvä ja tasainen. Minun ja mieheni välillä on paljon toveruutta ja luottamusta. Yhteiset lapset, talo ja pitkä historia yhdistävät. Puolisen vuotta sitten tapahtui jotakin, mitä en koskaan uskonut itselleni tapahtuvan.

Kohtasin Facebookin keskusteluryhmässä miehen, jonka kanssa ajatukset tuntuivat kohtaavan tavalla, jota en ole koskaan kokenut. Siirryimme viestittelemään yksityisesti, ja viestejä kulkikin päivittäin paljon ja pitkiä. Parin kuukauden kuluttua tapasimme ja välillämme oli ihmeellinen vetovoima, jonka molemmat myöntävät. Jatkoimme viestejä ja tapailua, mutta emme ole tehneet mitään ”kiellettyä”.

”En tiennyt, että tällaisia tunteita onkaan. Samaan aikaan olen kauhuissani. Mitä minun pitäisi tehdä?”

Minusta tuntuu, että olen nyt viisikymppisenä ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut. En tiennyt, että tällaisia tunteita onkaan. Samaan aikaan olen kauhuissani. Mitä minun pitäisi tehdä? Uskaltaa erota pitkästä liitosta ja katsoa, miten tässä suhteessa käy? Vai jäädä tuttuun ja turvalliseen, jossa kuvittelin aina pysyväni? Entä, jos eroan ja sitten jäänkin yksin kokonaan?

Miehelleni en ole puhunut mitään. Uusi tuttavani tuntee samoin kuin minä, mutta hänen tilanteensa on helpompi, sillä hän on sinkku.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lähteä vai jäädä?

Mitä ajatuksia kirje herätti? Kerro niistä alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com

Vierailija

Sinun tilanteessasi antaisin asian olla. Vaikka ajatukset uuden tuttavuuden kanssa kohtaisivat ja välillänne on vetovoimaa, ei se vielä takaa onnistunutta parisuhdetta. Parisuhde vaatii myös toveruutta, jota sinulla on ilmeisesti nykyisen aviomiehesi kanssa. Tärkeää on myös tiedostaa että ihastumisessa ei ole mitään väärää, monella käy niin pitkässä avioliitossa on, ratkaisevaa on miten toimit. Sanomasi mukaan mitään kiellettyä ei ole tapahtunut joten kypsyttele asiaa rauhassa.
Pitkässä suhteessa rakkaus ei ole välttämättä kantava voima, vaan se että viihtyy puolisonsa kanssa. Rakkaus tietenkin pysyy koko ajan, se vain muuttaa muotoaan vuosien saatossa. Eikä alkuhuuman tunteita kukaan jaksaisikaan pitkällä juoksulla. Sanoit että tunnet nyt olevasi ensimmäistä kertaa rakastunut. On varmasti hämmentävää ja ihanaakin tuntea niin. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että moni pitkä ja hyvä suhde on alkanut niin, että palavaa tunnetta ei ole ollut, vaan rakkaus on vahvistunut pikku hiljaa.
Ennen kaikkea puoliso on ystävä, tietenkin vetovoima on myös tärkeää ja välttämätöntä. Mitä ikinä valitsetkaan, mieti tarkoin mikä on sinulle tärkeää. Lopulta päätös on kuitenkin sinun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla