”Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sitä on vaikea selittää ystäville, jotka ovat itse parisuhteessa”, lukijamme kirjoittaa.
Erosin puolisostani kaksi vuotta sitten. Ensimmäinen vuosi meni toipuessa, toisena yllätti korona. Olen tehnyt nyt vuoden etätöitä yksin kotona. Päädyin eroon, koska uskoin, että edessäni olisi jokin valoisampi tulevaisuus, mutta yhtäkkiä tulevaisuutta on vaikea nähdä tai kuvitella ollenkaan.
Koska uusia ihmisiä ei voi nyt tavata työssä tai harrastuksissa, ainut tapa tutustua olisi nettitreffailu. Sitä en ole vielä uskaltanut kokeilla. Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sitä on vaikea selittää ystäville, jotka ovat itse parisuhteessa.
Ystävilläni on kyllä paljon hyvää tarkoittavia neuvoja. Useimmat sanovat, että nauti vapaudesta vielä kun voit. Kyllä minä nautinkin, mutta en sataa päivää peräkkäin. Jotkut sanovat, että odota rauhassa ainakin vuosi ja aloita treffailu vasta, kun olet toipunut erosta kokonaan. Silloin tekisi mieli sanoa, että olepas itse ihan yksin koko seuraava vuosi. Tai kokeile ensin edes yksi viikko tai kuukausi!
Miten rakentaa uutta elämää, kun pandemia estää kaiken?
Aivan kuin minussa olisi ystävieni mielestä eropäätökseni vuoksi jokin perustavaa laatua oleva vika, joka pitäisi ensin saada korjattua, ennen kuin voin olla rakastamisen arvoinen. Se tuntuu kummalliselta, sillä pidän itseäni varsin tasapainoisena jo nyt. Olen myös aina osannut tehdä asioita paljon yksin, toisin kuin naimisissa olevat kaverini, joista moni ei uskaltaudu itsekseen edes elokuviin.
Jos jään odottamaan sitä, että olen erosta täysin toipunut ja suruton, odotan ikuisesti. Miten rakentaa uutta elämää, kun pandemia estää kaiken?
Korona-ajan sinkku
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai kirjoita sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
