Mistä yksinäinen löytäisi seuraa pandemia-aikana?
Mistä yksinäinen löytäisi seuraa pandemia-aikana?

”Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sitä on vaikea selittää ystäville, jotka ovat itse parisuhteessa”, lukijamme kirjoittaa.

Erosin puolisostani kaksi vuotta sitten. Ensimmäinen vuosi meni toipuessa, toisena yllätti korona. Olen tehnyt nyt vuoden etätöitä yksin kotona. Päädyin eroon, koska uskoin, että edessäni olisi jokin valoisampi tulevaisuus, mutta yhtäkkiä tulevaisuutta on vaikea nähdä tai kuvitella ollenkaan.

Koska uusia ihmisiä ei voi nyt tavata työssä tai harrastuksissa, ainut tapa tutustua olisi nettitreffailu. Sitä en ole vielä uskaltanut kokeilla. Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sitä on vaikea selittää ystäville, jotka ovat itse parisuhteessa.

Ystävilläni on kyllä paljon hyvää tarkoittavia neuvoja. Useimmat sanovat, että nauti vapaudesta vielä kun voit. Kyllä minä nautinkin, mutta en sataa päivää peräkkäin. Jotkut sanovat, että odota rauhassa ainakin vuosi ja aloita treffailu vasta, kun olet toipunut erosta kokonaan. Silloin tekisi mieli sanoa, että olepas itse ihan yksin koko seuraava vuosi. Tai kokeile ensin edes yksi viikko tai kuukausi!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miten rakentaa uutta elämää, kun pandemia estää kaiken?

Aivan kuin minussa olisi ystävieni mielestä eropäätökseni vuoksi jokin perustavaa laatua oleva vika, joka pitäisi ensin saada korjattua, ennen kuin voin olla rakastamisen arvoinen. Se tuntuu kummalliselta, sillä pidän itseäni varsin tasapainoisena jo nyt. Olen myös aina osannut tehdä asioita paljon yksin, toisin kuin naimisissa olevat kaverini, joista moni ei uskaltaudu itsekseen edes elokuviin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos jään odottamaan sitä, että olen erosta täysin toipunut ja suruton, odotan ikuisesti. Miten rakentaa uutta elämää, kun pandemia estää kaiken?

Korona-ajan sinkku

Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai kirjoita sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com

 

 

Jossu

Ehkä sinun kannattaa käsitellä tuota yksinäisyyttä joka tapauksessa. Opettele nauttimaan itsestäsi ja ystävistäsi, niin parisuhteen etsimisestä ei tule pakonomaista ja epätoivoista tuskaa.

Itse erosin 10 vuotta sitten ja koronasta ja kaikesta muusta vaikeasta huolimatta elän edelleen tyytyväistä ja onnellista sinkkuelämää. Kun etsii ihmissuhdetta täyteydestä eikä tyhjyydestä, löytää sen helpommin. Itse en etsi parisuhdetta, mutta ymmärrän niitäkin jotka sitä kaipaavat.

Surusilmä

Ero on kuin pieni kuolema. On se ero sitten oma tahto tai toisen. Kaikki nämä olen kokenut. Nuorena seurustelin ja asuttiinkin yhdessä kymmenkunta vuotta. Hän löysi toisen ja tein surutyötä puolisen vuotta, kun päätin hänen puolestaan että eroamme. Se oli puolen vuoden surutyö ja sen jälkeen aika pian löysin elämäni rakkauden. Muutimme melkein heti yhteen, menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. Elämä oli helppoa ja ihanaa ja soljui eteen päin. Kolmekymmentä vuotta. Eräänä aamuna hän ei herännyt. Sydänkohtaus nukkuessa. Se oli hirveä katastrofi. Onneksi oli ihanat lapset, lapsenlapset, anoppi ja ystävät ja työ. Olen siitä selvinnyt melko hyvin. Vähän yli vuosi mieheni kuolemasta kohtasin miehen ja hän oli aivan ihana, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua se päättyi. Elämältä putosi taas pohja. Sitä surutyötä tein vuoden yhdessä miehen kuoleman kanssa. Nyt olen ollut yksin pari vuotta. Tuli korona, mikä tuo lisää yksinäisyyttä, kun ei voi tavata oikein ketään. Ahdistaa lukea jokapäiväisiä uutisia koronasta. Sitä tulee televisiosta. Olen tyytymätön Suomen päättäjien toimintaan. Se hajottaa meidät yksinäiset ihmiset. Suomi pitäisi kertakaikkiaan laittaa kokonaan kiinni kuukaudeksi. Voimakas halu elää saa minut jaksamaan. Kuinka kauan? En tiedä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla