”Arjessa kaikki menee sujuvasti, kun pysyn hieman taka-alalla enkä ole päätöksentekijänä”, lukijamme kirjoittaa avioliitostaan.
Avioliittovuosia on takana jo melkoisesti ja yleisesti ottaen olen tyytyväinen niihin. Niin kauan kuin tajuan, että mieheni tahto on laki. Arjessa kaikki menee sujuvasti, kun pysyn hieman taka-alalla enkä ole päätöksentekijänä.
Riidat ja yhteenotot syntyvät silloin, kun alan vaatia oikeuksiani. Haluan tehdä erinäisiä hankintoja ja asioita, joihin en saa mieheltäni minkäänlaista kannustusta. Tulen vihaiseksi, että minun täytyy perustella kaikki asiat kuin lapsi vanhemmilleen.
En onnistu yksin taistelemaan tasaveroisesta avioliitosta. Tunnen suurta murhetta, että olen aina alakynnessä enkä osaa muuttaa tilannettani. Mieheni ei koe meidän avioliitossamme mitään ongelmaa, mutta minä joudun etsimään itseäni jatkuvasti ja pettymään toiveissani. Mikä neuvoksi, kun minuus on kateissa?
Miehen kylkiluu
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
Kuten sanoit, minuus kateissa? Miksi tarvit hyväksyntää valinnoillesi, tekemillesi? Oletko taloudellisesti riippuvainen miehestä?
Voisiko miehessäsi olla narsistisia piirteitä? Jos kaikki on kunnossa, tasa-arvoisessa avioliitossa kunnioitetaan puolison tahtoa ja annetaan hänelle mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Narsistista löytyy mielenkiintoista kirjallisuutta. Voin suositella mm Jenni Kiviniemen Hyvästit narsistille - tervetuloa oma elämä.
Älä anna mennä tilanteen niin pitkälle kuin läheiseni, jota yritin auttaa. Hänen puolisonsa on kieltänyt häneltä kaiken oman. Hänellä ei ole ystäviä, ei harrastuksia, ei omaa tahtoa. Välit lapsiinkin ja lapsenlapsien ovat huonot narsistin takia, mutta läheiseni silmät eivät vain aukea. Ja mitä enemmän ikää on tullut, tilanne on muuttunut pahemmaksi.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
