Nuoruuden valinta ei jätä rauhaan. Mitä tehdä?

Tulin nuorena tyttönä raskaaksi naimisissa olevalle miehelle, joka ei niin sanotusti korjannut jälkiään. Jäin yksin ongelmani kanssa. Minulla ei ollut ketään johon turvautua. Vanhempani eivät hyväksyneet minua. 

Siinä tilassa olin hyvin herkkä ja katsoin paremmaksi raskauden keskeytyksen. Uskoin, että kun se on ohi, kaikki on ennallaan ja voin jatkaa elämääni niin kuin ennenkin. 

Olin väärässä. Kaduin katkerasti tekoani. Vielä vuosikymmenten jälkeen kylven syyllisyydentunteessa ja ikävöin lastani, jota en ymmärtänyt ottaa vastaan. 

Minulla on nyt perhe, mutta olen salannut heiltä tapahtuneen, sillä olen varma, että he syyttäisivät minua ja pitäisivät huonona äitinä. 

Vaikka kuinka yritän vakuuttaa, että minun on oltava armollinen itselleni, itsesyytökset jatkuvat. Kysyn yhä, miksi minulle kävi näin ja mitä olisin voinut tehdä toisin? 

Jos olet nuori nainen ja olet tekemässä samassa tilanteessa ratkaisua, toivon, ettet tekisi peruuttamatonta päätöstä. Älä päädy aborttiin. Rohkaisen sinua äitiyteen. Lapsi on suuri lahja ja varmuus elämän jatkuvuudesta. 

Menneisyyden vanki