Lapsena opittu tasapuolisuus auttoi perinnönjaossakin.

Lankalauantaina trullien korit täyttyvät makeisista. Viime vuonna ovellamme käyneistä trulleista kookkaampi otti virpomispalkkiot. Miten päivän anti mahdettiin myöhemmin jakaa? Tehtiinkö kristillinen tasajako?

Siitä ajatukseni kiirivät 1950-luvulle. Me lapset odotimme kotiimme kutsutuilta vierailta tuliaista, karamellipussia. Lapsikolmikko ryntäsi pokkaamisen ja niiaamisen jälkeen sängyn päälle rähmälleen, ja esikoinen aloitti Fazerin sekalaisten jakamisen. Yksi, kaksi, kolme. Uusi kierros. Jokaiselle kertyi pieni kasa.

Pitemmät kissakaramellit leikattiin puukolla tasan kolmeen osaan. Jos jako ei mennyt tasan, vanhin sai jakajanpalkaksi ylimääräiset. Kuopuksena jäin aina ilman ylimääräisiä mellejä.

Tampereen-reissulla baarista ostetun limonadipullon sisältö kaadettiin tarkasti kolmeen kirkkaaseen lasiin. Helmeilevää Jaffaa ei sallittu milliäkään enempää toiselle.

Vaadimme oikeudenmukaisuutta. Vilppi oli kiellettyä, muuten olisimme olleet tukkanuottasilla. Yksi- tai kaksilapsisessa perheessä varmaankin varjellutaan tällaisilta konflikteilta.

Perinnönjaossa tuli sama oikeudenmukaisuus taas esille. Meille oli tullut kyllä vuosia lisää, mutta edelleen päti tämä periaate: omaisuudenjako on suoritettava tasapuolisesti ja reilusti.

Varttunut tiukkapipo

Huom! Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos.