Aikuinen tytär alkoi yllättäen kertoa, miten huonosti hän kokee tulleensa kohdelluksi sisaruksiin verrattuna. Sen jälkeen hän katkaisi välit.
Olemme kuusikymppiset työelämässä olevat vanhemmat. Lapsemme ovat aikuisia, ja meillä on lapsenlapsiakin.
Puolitoista vuotta sitten esikoistytär syyti yllättäen päälleni, kuinka huonosti häntä on kohdeltu. Sisaruksia on autettu, mutta hänet jätetty ulkopuolelle. Olimme antaneet toiselle tyttärelle pienen summan, jotta hän sai asuntolainaa, ja sen muun muassa esikoinen kokee vääryytenä. Olen ollut tasapuolisesti lapsiini yhteydessä viikoittain, mutta esikoiseni mielestä en ole kuunnellut enkä kysynyt hänen kuulumisiaan, vaikka mielestäni olen tehnyt niin.
Esikoisemme on ollut parisuhteessa siitä, kun muutti kotoa, emmekä ole halunneet tai osanneet puuttua hänen asioihinsa. En ole anoppi, joka tuppaa parisuhteeseen neuvoineen. Heillä on oma elämä, ja tyttären rinnalla on puoliso, jonka kanssa jakaa huolet. Apua pyydettäessä olen kyllä valmis sitä antamaan.
Äitinä esikoiseni on hyvä, vastuullinen ja rakastava, mikä itselleni ei ole ollut niin luontevaa. Olen ollut varmasti taitamaton, enkä ole osannut kertoa, mitä tunnen. Olen kuitenkin kantanut huolta lapsistani ja toivonut heille kaikkea hyvää.
Pyynnöstä huolimatta esikoinen ei halua tavata meitä, jotta voisimme käydä asioita läpi ja opetella uudestaan tuntemaan toisiamme. Hän ei vastaa puhelimeen, yhteys onnistuu vävyn kautta. Saamamme viestit ovat täynnä vihaa meitä kohtaan.
Toinen tyttäremme ja poikamme sanovat, että olemme olleet "ihan hyvät vanhemmat". Mielestämme olemme toimineet samoin myös esikoista kohtaan, mutta hän ei tunne niin. Hän on katkaissut yhteyden myös sisaruksiinsa ja muuhun sukuun.
Olen sanonut, että hänellä on oikeus tunteisiinsa. Mutta emmekö voisi saada mahdollisuutta yrittää korvata tekemiämme virheitä ja yrittää luoda välillemme parempaa suhdetta?
Saako vanhemmat mokata
