Ex-vaimoa harmittaa, että mies ryhdistäytyi vasta eron jälkeen. Miksi ei avioliiton aikana!

Taistelen katkeruutta vastaan onnistuen välillä paremmin, välillä huonommin. Haluaisin päästä siitä kokonaan eroon, mutta en tiedä, miten?

Katkeruuteni syynä on avioliittoni, joka kesti toistakymmentä vuotta. Ryhdyimme seurustelemaan nuorina ja perustimme pian perheen. Vähitellen mieheni alkoholinkäyttö lisääntyi, kunnes se oli kaikkina viikonloppuina hänen pääasiallinen vapaa-ajanviettomuotonsa. Meillä oli sen vuoksi niin paljon riitoja, että lapsetkin alkoivat reagoida.  Pahimmillaan mies oli aggressiivinen perheen terrorisoija.

Erosimme yhdeksän vuotta sitten. Sen jälkeen ex-mieheni päätti ottaa itseään niskasta kiinni. Hän meni AA:han ja raitistui, eikä nykyisin käytä alkoholia lainkaan. Raitistuttuaan hän perusti yrityksen, joka alkoikin menestyä, ja nyt hän on erittäin varakas mies. Muutamien seurustelujen jälkeen hän löysi nykyisen naisystävänsä, ja he ovat menossa naimisiin loppukesästä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen ilman muuta iloinen, että exäni pääsi jaloilleen, sekä hänen itsensä että lastemme vuoksi. Mutta en voi sille mitään, että katkeruus tunkee mieleeni. Miksi minä sain kärsiä hänen viinankäyttöään vuosikaudet, enkä kyennyt ottamaan hatkoja ajoissa? Odotin kai, että hän saisi viinankäyttönsä aisoihin, mutta se tapahtui vasta, kun olin lopulta ottanut eron.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt hän on raitis, hoikistunut ja varakas. Miksi tämä ei voinut tapahtua silloin, kun me olimme naimisissa? Miten pääsen irti näistä katkerista tunteista?

Katkero

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla