Kodin Kuvalehden nettisivujen keskustelualuelle tulleessa kirjeessä kysytään, eikö vastasyntyneen perhe nimenomaan tarvitsisi sukulaisten ja ystävien apua. Mitä sinä sanot?

Kun uusi ihminen syntyy, vanhemmat ja perhe suojaavat pientä ihmistainta maailman tuulissa. Mutta mikä on perhe? Ketkä kuuluvat perheeseen?

Vastasyntyneen kotiutuessa tuoreet vanhemmat ilmoittavat systemaattisesti, että haluavat tutustua vauvaan "oman perheen kesken". Perhe ilmoittaa sitten, milloin vierailut ovat toivottuja. Ilmeisesti synnytyssairaalassa annetaan tällainen ohjeistus? 

Eikö juuri silloin olisi aika isovanhempien, äidin ja isän sisarusten ja läheisten ystävien auttaa arkisissa askareissa ja elää vauvaperheen rinnalla? Annetaanko nuorelle perheelle viesti, että teidän täytyy pärjätä itse ja esitellä koti ja vauva sitten, kun kaikki on edustavimmillaan?

Näin kysyy KK:n nettisivuilla nimimerkki Rotinat. Lue alkuperäinen kirjoitus täältä.

käytännössä mummoton

Lukijan kirje: Ota apu vastaan, vauvaperhe

Tämä riippuu niin tilanteesta. Sukulaisista ja ystävistä voi olla apua, jos se apu on konkreettista. Meille syntyi aikoinaan lievästi ennenaikaisesti kaksoset, joiden kanssa totta tosiaan apu olisi ollut tarpeen. Sen sijaan mentaliteetti tuntui olevan, että kaikki "halusivat nähdä kaksoset". Siinä sitä porukkaa olisi sitten sohvaan kiinni kasvanut, mikä oli todella raivostuttavaa univelkaisena ja kahta vatsavaivasta vauvaa läpi vuorokaudet kantelevana äitinä. Hyväkuntoiset, työelämässä olevat,...
Lue kommentti
Kohta kolmen äiti

Lukijan kirje: Ota apu vastaan, vauvaperhe

En henkilökohtaisesti kaipaa vauvan kanssa kotiutuessa kotiini yhtään ainoaa ydinperheen (isä, äiti ja lapset) ulkopuolista ihmistä kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että itse määritän mihin tarvitsen apua ja pyydän avuksi siihen parhaiten sopivaa ihmistä. On painajaismaista kotiutua uuden vauvan kanssa omaan kotiinsa, jossa päsmäröi joku sukulainen, jonka jäljiltä astiat, vaatteet ja lasten lelut ovat jossain muualla kuin siellä mistä ne on totuttu löytämään, kun vieras ihminen on ne omalla...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti