Ruusupuskassa lymyää unohdettua superruokaa! Hillo hivelee silmiä ja maku on upea. Kaupan päälle saa ison tujauksen C-vitamiinia.
Ruusupuskassa lymyää unohdettua superruokaa! Hillo hivelee silmiä ja maku on upea. Kaupan päälle saa ison tujauksen C-vitamiinia.

Innostuin menemään ruusupuskaan vain yhden asian takia. Sain vinkin, että ruusunmarjoista ja omenoista tulisi lakan makuista sosetta. Siinä en onnistunut, mutta hillosta tuli silti älyttömän hyvää ja uusi suosikkini.

Muistan lapsuudestani pitkät illat, kun istuimme mummolan pihassa keräämässä ruusunmarjoja. Silloin jokaikisestä marjasta keitettiin sosetta eikä olisi tullut mieleenkään jättää marjoja pensaisiin.

Toisin on nyt. Vaikka pihassamme kasvaa kurtturuusuja, en ole poiminut marjoja koskaan. En, vaikka kerääminen olisi varmasti helppoa ja nopeaa. Ajatus on kaatunut siihen, miten raskasta ja puuduttavaa muistan ruusunmarjojen perkaamisen olleen.

Ruusunmarja on todellinen terveyspommi! C-vitamiinipitoisuudeltaan se on suomalaisista marjoista paras.

Joka syksy tämä on harmittanut, koska tiedän, että ruusunmarjojen terveellisyys on aivan omaa luokkaansa: ruusunmarja sisältää hurjan määrän C-vitamiinia!

Olen myös kuullut väitteen, että ruusunmarjan ja omenan yhdistelmä muistuttaisi maultaan lakkaa.

Olen joskus kokeillut tehdä porkkanaraasteesta ja karviaisista vastaavaa ”köyhän naisen lakkahilloa”, mutta en ole onnistunut saamaan mausta mitenkään lakkamaista. Olinkin kovin utelias, mitä ruusunmarjan ja omenan yhdistelmästä seuraisi. Nyt olisi ainakin hyvä syy mennä kykkimään ruusupuskaan.

Pikkulusikan varsi auttaa siementen poistamisessa – vaivattomampaa kuin arvelin

Ensimmäinen oivallukseni on, ettei puskassa todellakaan tarvitse kykkiä. Marjat ovat sen verran korkealla, että poimiminen onnistuu seisoviltaan. Valitsen puskista mahdollisimman isot marjat, jotta siementen poistaminen olisi helppoa.

Kotona huuhtelen marjat ja poistan veitsellä tupsut ja kannat. Halkaisen marjat ja aloitan työläimmän vaiheen: siementen poistamisen. Niitä riittää. Vaiva ei kuitenkaan ole niin suuri kuin lapsuudestani muistan.

Käytän siementen poistamiseen pikkulusikan vartta, jolla saan kiepsautettua puolikkaasta kaikki siemenet kerralla pois. Parin litran perkaamiseen menee aikaa lopulta 45 minuuttia. Lopuksi huuhtelen puolikkaat vielä vedellä.

Maku on upea ja väri ihan mieletön – ehdottomasti teen toistekin

Laitan ruusunmarjat kattilaan kiehumaan ja lohkon seuraksi omenoita. 20 minuutissa ne ovat riittävän pehmeitä. Soseutan seoksen sauvasekoittimella aivan sileäksi. Lisään sokeria ja kiehautan. Purkitan hillon ja laitan sen viileään.

Siemeniä poistaessani mietin väkisinkin: mitä järkeä tässä on. Sen jälkeen, kun ensimmäinen satsi ruusunmarja-omenasosetta on kiehunut, taputtelen itseäni olalle. Kyllä kannatti. 

En malta odottaa jäähtymistä vaan maistan hilloa saman tien: se on aivan mielettömän hyvää.

Hillo on hyvin makeaa, mutta ei yhtään imelää vaan jännällä tavalla pehmeän kirpeää.

Maussa ei tosin ole mitään viittausta lakkaan, mutta ei haittaa. Vaiva kannatti silti. Makean maun lisäksi hillon väri on tajuttoman kaunis.

Ruusunmarja-omenahillosta tulee ehdoton suosikkini ja aion mennä ruusupuskaan vielä toistamiseen.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Ruusunmarja-omenahillo
Resepti
Ruusunmarja-omenahillo

 

Näin käsittelet, säilöt ja käytät ruusunmarjoja

  • Mieto ruusunmarja eli kiulukka sopii soseeksi ja kuivattavaksi. Ruusunmarjaa voi myös syödä sellaisenaan. 
  • Kaikkien ruusujen marjoja voi syödä. Kurtturuusun marjoja löytyy helpoiten.
  • Kiulukat on helpoin kerätä elo-syyskuussa, kun ne ovat  kypsiä, mutta eivät vielä pehmenneitä. Silloin niitä on helpoin käsitellä. Pehmeitäkin marjoja voi käyttää, joten ruusunmarjoja voi kerätä pakkasen tuloon saakka.
  • Ruusunmarjojen väri vaihtelee oranssista punaiseen ja lähes mustaan.
  • Tuoreina ruusunmarjan siemenet kutittavat ikävästi kurkussa. Siemenet ovat kovia eivätkä pehmene edes kypsyessä, joten ne kannattaa poistaa hilloa ja sosetta tehdessä. Parhaiten siemenet saa poistettua pikkulusikan varrella.
  • Viipaloidut marjat voi kuivata ritilällä huoneenlämmössä tai 40-asteisessa uunissa. Jos kuivat ruusunmarjat jauhaa rouheeksi, ei siemeniä tarvitse poistaa.
  • Makoisa yrttijuoma syntyy kuivatuista ruusunmarjoista ja kurtturuusun lehdistä.

Ruusunmarjoja kutsutaan kiulukoiksi. Isot ja pulleat marjat kutsuvat poimimaan.
Ruusunmarjoja kutsutaan kiulukoiksi. Isot ja pulleat marjat kutsuvat poimimaan.
Mehevin lohi on juuri sopivasti punervaa.
Mehevin lohi on juuri sopivasti punervaa.

Uunilohi on yksi rakastetuimmista kotiruuista. Kolmella niksillä vältät kalan ylikypsentämisen ja saat tutusta ruokalajista entistäkin mehukkaamman.

1. Kypsennä miedolla lämmöllä

Säädä uuni 150 asteeseen. Matalassa lämmössä kala muhii kypsäksi lempeästi. Jos haluat pinnan ruskistuvan, käytä 200 asteen lämpöä ja lyhennä kypsennysaikaa.

2. Odota hetki

Käytä pehmeän makuista merisuolaa ja anna sen imeytyä kalan pintaan 10 minuuttia ennen kypsentämistä.

3. Anna punertaa

Valmiin lohen täydellinen sisälämpötila on 42–50 astetta. Digitaalinen paistolämpömittari helpottaa arviointia. 42-asteinen kala punertaa sisältä reilusti. 50-asteinen on kypsää, mutta mehevää. Yli 60-asteisesta kalasta tulee ylikypsää ja kuivaa.

Tee perinteinen uunilohi tällä reseptillä – löydät ohjeesta myös kolme ihanaa maustamisvinkkiä!

Artikkeli jatkuu alapuolella
Perinteinen uunilohi
Resepti
Perinteinen uunilohi

 

Omenamuffinit sopivat erinomaisesti pitkille aamiaisille ja iltapäiväkahveille. Ne valmistuvat lähes yhtä nopeasti kuin pannullinen kahvia.
Omenamuffinit sopivat erinomaisesti pitkille aamiaisille ja iltapäiväkahveille. Ne valmistuvat lähes yhtä nopeasti kuin pannullinen kahvia.

Syksyn nopeimmat ja helpoimmat muffinit maustetaan kanelilla ja kardemummalla. Mehevyyden takaa omenasose ja maku on ihanan maustekakkumainen.

Huikea omenakausi jatkuu aina vaan ja mehukkaita omppuja riittää vieläkin soseeksi ja piirakaksi!

Näihin muffineihin saa omenasosetta kulutettua mahtavalla tavalla: sose tuo taikinaan mehevyyttä, mutta omenan maku ei tule esiin liikaa. Omenasoseen ansiosta taikina ei kaipaa edes kananmunaa ja rasvaakin kuluu vain pieni loraus.

Helppojen muffinien kaava: sekoita, pyöräytä, paista

Muffineihin on helppo ihastua, koska työvaiheita on vain muutama: sulata rasva (tai käytä öljyä, jolloin tämänkin vaiheen voi unohtaa), sekoita kuivat aineet ja pyöräytä sekaisin soseen kanssa. Taikinaa ei kannata sekoittaa yhtään ylimääräistä, ettei se sitkisty.

Omenasoseesta tehdyt muffinit ovat maidottomia, kananmunattomia ja gluteenittomia.

Nämä omppumuffinit maustoin perinteisesti kanelilla ja kardemummalla. Jauhoina käytin tummaa gluteenitonta jauheseosta sekä gluteenittomia kauraleseitä.

Sain siis muffineista kätevästi maidottomia, kananmunattomia ja gluteenittomia. Muffineista tulee tietysti herkullisia myös käyttämällä tavallisia vehnäjauhoja ja pieniä kaurahiutaleita.

Muffinit säilyvät mehevinä useita päiviä

Samaan tapaan kuin suosituissa mustikkamuffineissa, myös näissä muffinin pinta on ihanan rapea juuri paistamisen jälkeen. Jos rapeuden kanssa ei ole niin tarkka, näitä muffineita kelpaa jemmata pari päivää: muffinien mausteinen maku vain syvenee ja muffinien rakenne säilyy hyvänä ja kosteana.

Jos muffinit haluaa pakastaa, kannattaa käyttää isoja vuokia, jotta muffinit eivät kuivahda.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Supernopeat omenamuffinit
Resepti
Supernopeat omenamuffinit