Anni, 31: ”Rakastan vanhoja, pehmeitä täkkejä ja räsymattoja” – katso kuvat hempeän värisestä kodista

"Rakensimme talon 2011 Lappeenrannan Joutsenoon, koska meistä tuntui, että pienessä, kylämäisessä yhteisössä lasten on turvallista kasvaa. Sekin auttoi, että tontin hinta oli paljon edullisempi kuin aivan Lappeenrannan kupeessa.

Sisustin ennen moderniin tyyliin, mutta lasten syntymän jälkeen makuni on muuttunut rosoisemmaksi. Vähitellen olen saanut jopa mieheni Petrin innostumaan värikkäistä räsymatoista ja hyvistä kirpputorilöydöistä.

"Lasten synnyttyä sisustusmakunikin muutui leikkisämmäksi", sanoo Anni Hämäläinen Leevi ja Ella kainalossaan.

Täydellisen vihreä pöytä hellytti Annin hylkäystarinallaan. Vanhat puulaatikot palvelevat lehti- ja halkolaatikkoina.

"Vain kauniit astiat saavat olla rennosti avohyllyillä."

Kodissamme ovat parasta vaaleat raamit, joiden sisällä on helppo sisustaa värikkäästi. Olen hurmaantunut vanhoista kalustekaunottarista.

Lempihuonekaluni on keittiön astiakaappi, jonka sain ystävältä, tai sitten tuoliarmeijani, johon kuuluu 12 jäsentä.

Alun perin minut sai innostumaan Leevin huoneen pöytä, jonka löysin Huuto.netistä. Sen perässä kotiimme on muuttanut useita samankaltaisia reppanoita.

Pojan sänkykin on pelastettu kotimme läheltä likaisena hirvityksenä. Muuten se olisi joutunut takkaan. Oli ihana antaa sille koti!

Leevi keräsi äidin huovuttamille koristepalloille komeat oksat lähimetsästä.

Vanhoissa kalusteissa minua kiehtoo historia, mutta en kaipaa hienointa antiikkia.

Olohuoneen pöytä odotti minua kirpputoritapahtumassa. Sen vihertävä väri ja säröisyys vetosivat minuun. Mietin, onko minulla siihen varaa tai mahtuuko se edes takakonttiin, mutta en lopulta voinut vastustaa myyjien kertomaa tarinaa.

Pöytä on kotoisin kartanosta, jonka kalustus halutaan pitää autenttisena. Siitä oli katkaistu jalat, joten se oli asukkaiden silmissä arvoton. Minulle se on aarre.

Vanhat puuvillapeitot ovat käteviä vitivalkoisten sohvien päällisinä.

Leevin naulakko on hylätystä talosta ja sänky oli jo saanut takkatuomion.

Koottava joululahja

Sängynpääty on tuotu meille peräkärryllä Jyväskylästä. Sen päällä oleva hylly on lauta ystäväni puretusta navetasta. Annoin koko komeuden Petrille joululahjaksi. Tee-se-itse -lahja oli miehelle melkoinen yllätys, mutta kiltisti hän sen kasasi valmiiksi.

Voisin jatkaa pitkään tavaroiden tarinoiden kertomista. Tarinoista syntyy kotiin lämpöä ja kerroksellisuutta, josta pidän.

Vanhat täkit, niiden kuosit ja värit, ovat intohimoni. Olen antanut ystävilleni toimeksiannon, että kaikki kirpputoreilla nähdyt peitteet tulee ilmoittaa minulle.

"Mikään torkkupeitto ei lämmitä yhtä mukavasti kuin vanha pumpulitäkki."

Mikään torkkupeitto ei anna samanlaista lämpöä kuin vanha pumpulitäkki. Kääriydyn niihin iltaisin sohvannurkassa ja napostelen ehkä jotain hyvää. Lapsille sanon kirkkain silmin, ettei meillä syödä sohvilla.

Petrin oli hieman vaikea sulattaa hullaantumistani pilkkuihin, ruutuihin ja ruusuihin. Joskus saatoin löytää ruusuisimmat laatikkoni nostettuna kaappiin, mutta nykyään niistä ei enää taistella.

Samaa vääntöä kävimme ruokapöydän tuoleista. En pitänyt edellisistä tuoleista, joten kannoin ne aina piiloon. Petri sitten töistä tultuaan toi ne takaisin.

Herkällä hetkellään hän lupautui pitämään minun eriparituolini pöydän ympärillä, jos laittaisin Heikun keikun -blogiini äänestyksen. Jos kolmekymmentä blogin lukijaa puolustaisi tuolejani, ne saisivat jäädä. Tässä ne nyt ovat.

Keräsin tuolit pikkuhiljaa eri osoitteista. Yhden maalasin pinkiksi, muut ovat alkuperäisissä väreissään. Minua ei roso haittaa, ja hassua kyllä, ei enää Petriäkään. Hän ihastelee jo kirpputorilta löytämieni räsymattojen värejä.

Peittoröykkiöistä on hyvä rakentaa majoja.

Purkkihulluus periytyy

Elämänasenteeni on muuttunut vuosien varella rennommaksi. Ei ole niin väliä, ovatko tavarat ihan ojennuksessa. Lapset ovat tuoneet elämään epäjärjestystä ihanalla tavalla.

Ompelukoneeni surisee silloin, kun lapset nukkuvat. Kun he ovat valveilla, yritän ehtiä laittaa ruokaa, leikkiä ja kuunnella. Äidin tehtävä on olla kaikkialla.

Ellan huoneessa on usein tarjolla kahvia ja pullaa koko perheelle. Istumme leikkikahvilassa kilistelemässä kupeillamme.

Purkkihulluus taitaa olla periytyvää. Ellankin kupeissa pitää olla ruusuja.

"Sain pilkku- ja ruusukuppeja huomenlahjaksi. Se oli täydellistä!"

Tytön rautasänky on kotoisin Imatralta. Sen myi meille vanha rouva, jonka tytöt olivat nukkuneet siinä pieninä. Minä lupasin rouvalle, että sänky jää meille, vaikka Ella kasvaisikin siitä yli.

Tein Ellalle siihen peiton kirpputorilta ostamistani värikkäistä kankaista, jotka olivat valmiiksi pumpulisen pehmeitä. Uusista ei löydy niin huumaavia värejä.

Joku sanoi joskus meidän kodin näyttävän siltä kuin täällä olisi asunut joku jo vuosikymmeniä. Se on ihana ajatus."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 2/2016.