Muistot Kenian-vuosista näkyvät turkulaisen kodin kauniissa sisustuksessa – ”Keniasta tulee aina hiukan sielu riekaleina”

Elokuussa 2014 Jaana ja Jaun Mioch sekä lapset Alex, Anja ja Elsa jättivät hyvästit kotikaupungilleen Nairobille.

"Oli hullua muuttaa Suomeen. Riuhtaisimme itsemme irti valmiiksi pedatusta elämästä. Toisaalta oli ihanaa päästä kotiin sukulaisteni luo", Jaana sanoo.

Ensimmäiset viikot perhe asui Jaanan isän luona, lapsuudenkodin yläkerrassa.

"Siinä oltiin kolmen lapsen kanssa entisessä teinihuoneessani. Odottelimme, että naapurissa sijaitsevan kotimme remontti ja laajennus valmistuvat."

Posliiniallas ja kaasuhella muistuttavat Nairobin kodista.

Muutto mantereelta toiselle oli iso muutos, mutta sitä ei ollut aikaa ihmetellä. Arki tuli vastaan nopeasti. Lapset aloittivat kansainvälisen koulun ja Jaana työt perheyrityksessä.

Ensimmäinen talvi oli aurinkoon tottuneelle perheelle pitkä ja pimeä.

"Kaamoksen keskellä mietin välillä, teimmekö hyvän ratkaisun. Mutta kun näin miten onnellisia lapset olivat, tiesin, että päätös oli oikea."

Vanhempien sängynpäätynä on vanha, puinen sermi.

Ikävä ajoi kotiin

Nuorempana Jaanalla oli kiire pois Suomesta. Rakennusarkkitehdiksi valmistumisen jälkeen hän jatkoi opintojaan Englannissa, kunnes hänet rekrytoitiin ulkoministeriön kautta YK:lle töihin.

Vuoden pesti Nairobissa venyi lopulta lähes kahdenkymmenen vuoden uraksi kestävän kehityksen kaupunkisuunnittelutyön parissa.

"Ulkomaille muutto oli kutsumus. Olin reppureissannut, ja halusin jatkaa opiskelua ja työskentelyä ulkomailla."

Muhkea sulkakoriste on kamerunilainen Juju-hattu, seremoniapäähine. Puunuket ovat kenialaista käsityötä. Ne viihtyvät Kerttu Suvanto-Vaajakallion suunnitteleman valkoisen norsun kaverina.

Ensimmäisen Nairobin-vuoden jälkeen Jaana vietti kolme vuotta Irakissa YK:n tehtävissä. Siellä hän tapasi aviomiehensä, eteläafrikkalaisen Jaun Miochin.

Pariskunnan esikoinen Alex syntyi Suomessa, mutta perhe asettui asumaan Nairobiin. Pari vuotta myöhemmin syntyi Anja, ja seuraavana vuonna perhe kasvoi vielä Keniasta adoptoidulla Elsa-tytöllä.

Elämä Nairobissa oli kiireistä ja vartioitua. Terrori-iskut Nairobissa langettivat arkeen oman varjonsa. Lasten liikkuminen oli rajattu kyyteihin kansainvälisen koulun ja kodin välille. Muutoin elämä keskittyi suureksi osaksi omaan pihapiiriin.

"Nairobissa ei lähdetä kioskille tai kavereiden luokse omin avuin, vaan aina aikuisten seurassa ja suunnitellusti", Jaana kertoo.

Jaanan ja Jaunin työhön kuului matkustamista, ja vapaa-ajalla perhe lähti porukalla safareille nauttimaan Afrikan villistä luonnosta.

Kolme vuotta sitten perhe alkoi tehdä henkistä muuttoa Suomeen. Jaanalla oli ollut jo pitkään koti-ikävä, ja nyt tuntui olevan oikea hetki palata.

Koirakaverit Jack ja Retu ovat Afrikasta.

Värikkäitä kenialaisia tekstiilejä on Turun-kodissa kaikkialla.

Suurimpia houkuttimia olivat sukulaiset ja turvallisuus. Jaanasta myös tuntui tärkeältä antaa lapsille mahdollisuus viettää kasvuvuosiaan toisessa kotimaassaan.

Jaana ja Jaun harkitsivat muuttoaan pitkään. Suomi oli entuudestaan perheelle tuttu kesälomilta, joita oli vietetty Iniön mökillä ja Turussa. Lapset olivat saaneet pelata jalkapalloa lähikentällä ja pitää puttauskisoja papan nurmikolla.

"Vaikka Kenia on kaunis ja ihmeellinen, niin arjen haasteet, ennen kaikkea lasten turvallisuus, ratkaisivat. Koulua ajatellen ajankohta oli viimeinen hyvä sauma tuoda lapset juurtumaan Suomeen", Jaana sanoo.

Onnistunut paluumuutto

Erilainen ilmasto, kulttuuri ja aikakäsitys ovat vaatineet perheeltä sopeutumista. Keniassa apuna olivat autokuskit, kodinhoitajat, kokit ja vartijat.

Ylimääräisille käsipareille olisi Jaanan mukaan käyttöä Suomessakin, jotta töiltä jäisi aikaa myös omille harrastuksille. Toisaalta suomalainen yhteiskunta osoitti nopeasti vahvuutensa. Täällä kaikki toimii.

"Yksi suuri helpotus oli pankkitunnusten saaminen. Niiden avulla koko elämänsä voi hoitaa kodin terassilta."

Iloinen yllätys on ollut sekin, että Suomi on muuttunut parissa vuosikymmenessä. Turku on kansainvälistynyt.

"En olisi tuonut ulkosuomalaista perhettäni tänne, jos kokisin, ettemme ole tervetulleita. Mutta meidät on otettu lämpimästi vastaan", Jaana sanoo.

Matka-arkkua koristaa jännittävä kokoelma kalloja ja puisia maskeja.

Kulttuurit kohtaavat sisustuksessa. Kenialaiset kierrätyslasikoristeet ovat esillä intialaisessa antiikkikulhossa

Lapset ovat päässeet ensi kertaa elämässään elokuviin, teatteriin ja kuuntelemaan elävää musiikkia. Nauttimaan siitä, että saavat kulkea vapaasti bussilla kouluun. Parasta lasten mielestä onkin Turun joukkoliikenteen Föli-matkakortti ja se, että pyörällä voi hurauttaa kavereiden luokse koska huvittaa.

"Tietysti kotoutuminen vie aikaa. Varmaan vierähtää toinenkin vuosi ennen kuin tiedämme, minkälaiseksi elämämme täällä lopulta muotoutuu", Jaana miettii.

Koti kuin pieni Afrikka

Miochit lähtivät Afrikasta, mutta Afrikka pysyy aina osana perhettä. Se näkyy päivittäin niin kotona kuin työssä.

Perheen koti Turun Vasaramäessä on kuin pieni Afrikka. Suurin osa kodin kalusteista, tauluista, tekstiileistä ja pikkuesinesineistä muutti Nairobin-kodista Suomeen.

Jaanalle oli jo Keniassa selvää, ettei hän halua jättää Afrikkaa kokonaan. Hän haaveili omasta putiikista ja kiersi paikallisten käsityöläisten markkinoilla ja pajoissa etsimässä kädentaitajia, joiden tuotteita hän voisi myydä.

Buddhapatsas on lahja bangkokilaiselta perheeltä. Lampunjalkana toimii kenialainen saviruukku.

Suunnitelmat toteutuivat. Nyt Jaana pyörittää päätyönsä ohella Tyttö ja vuohi -putiikkia ja etsii kehitysmaista uusia kiinnostavia käsityöläisiä.

Toinen linkki Afrikkaan on kehitysmaiden huono-osaisten auttamiseksi perustettu Asante-yhdistys. Työ orpojen ja hylättyjen parissa jatkuu ruohonjuuritasolla kansalaisjärjestön kautta.

"Olemme vieneet Nairobin slummikouluihin ja orpokoteihin koulubussin, kirjoja ja kestovaippoja."

Joulukuussa Jaana matkusti Keniaan ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Tuliaisina Suomesta hänellä oli vaatteita, leluja, äidinmaidonkorvikkeita ja ensiaputarvikkeita.

"Sydäntä riipaisi nähdä ne samat slummimaisemat. Sieltä tulee kotiin aina hiukan sielu riekaleina."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2016.