Nylundien kesäkoti Uudessakaarlepyyssä on täynnä vanhoja aarteita

Monika Sandvik-Nylund ja Bo Nylund muistavat hyvin ensimmäisen, yhteisen kirpputorilöytönsä. Se oli vanha, suuri roskis, jossa on heiluriluukku. Nuoripari löysi sen parikymmentä vuotta sitten opiskelukaupungistaan Helsingistä.

Sittemmin pariskunta on ehtinyt koluta yhdessä monta muutakin kirpputoria. Molempia kiehtovat vanhat kalusteet ja esineet.

"Meille on kerääntynyt jo aivan liikaa huonekaluja, joita olemme ajatelleet kunnostaa. Sitä ei tule koskaan tehtyä", Bo hymähtää.

Siksi hänestä olisi viisainta, että kirpputorikierrokset jäisivät vähemmälle. Korkeintaan parittomien posliiniastioiden kokoelmaa voisi täydentää.

Ullakolla oleva suppilogramofoni on ostettu Bangkokista. Se toimii, joskaan sitä ei ole pitkään aikaan testattu. Vinyylilevysoitinta käytetään sen sijaan paljon.

Unelma omasta

Koti, johon Nylundit löytöjään kantavat, on myös vanha ja persoonallinen. Pihapiirissä on punainen puutalo 1850-luvulta, pienempi piharakennus sekä aittoja kesävieraille.

Monika, Bo ja heidän kolme lastaan viettävät aikaa Uudessakaarlepyyssä lähinnä lomilla.

Perhe on asunut pitkään ulkomailla: Monika työskentelee YK:n pakolaisjärjestössä ja Bo Unicefissa. 15 viime vuoden aikana he ovat asuneet Thaimaassa, Sri Lankassa, Sudanissa ja Yhdysvalloissa.

Nyt Nylundien koti on pienessä kivitalossa ranskalaisessa kylässä. Monika ja Bo käyvät sieltä töissä ja lapset kansainvälisessä koulussa Sveitsin rajan takana Genevessä. 

Uudestakaarlepyystä on tullut perheelle turvallinen Suomen-tukikohta. Monika ja Bo ovat sieltä kotoisin, ja kaupungissa asuu sukulaisia ja ystäviä.

"Pitkään majoituimme kesällä isovanhempien luokse. Vähitellen alkoi tuntua, että olisi hienoa saada Uudestakaarlepyystä oma paikka eikä olla aina jonkun vieraana."

Hyvin varustellussa ruokasalissa on kaunis, vanha kuormanpurkupöytä, jonka alkuperää ei tunneta.

Kun ajatus kymmenen vuotta sitten heräsi, kaupungissa oli vain vähän asuntoja myynnissä. Monet talot seisoivat kuitenkin tyhjillään, joten Nylundit kiertelivät, koputtelivat ja soittivat omistajille. Ei tärpännyt.

Lopulta myyntiin tuli joen varrella seisova punainen puutalo. Se oli suurempi ja kalliimpi kuin Nylundit olivat kaavailleet, mutta kaupat syntyivät silti.

"Talo ei ole vain kesämökki vaan todella toinen koti. Täällä on kaikki mukavuudet. Tulemme tänne yleensä vain pienet matkatavarat mukanamme", Bo kertoo.

Tilaa riittää. 160-vuotiaassa puutalossa on kuusi huonetta ja keittiö, yhteensä 140 neliötä.

Vanhan kunnostus on sukuvika

Monika muistelee ensin, ettei taloa tarvinnut korjata paljonkaan – se oli 1980-luvulla remontoitu ja täysin toimiva. Sitten hän ajattelee asiaa tarkemmin ja muistaa aikamoisen listan korjattuja kohtia: Lattioita on revitty ja muovimattoja poistettu, tapetteja vaihdettu ja väliseiniä purettu. Talo on saanut uuden peltikaton, eristyksen ja lautavuorauksen.

"Olohuoneen ja ruokasalin maalasimme valkoisiksi, koska huonokuntoiset tapetit eivät sopineet tyyliimme", Bo sanoo.

Vanhan talon kunnostaminen kulkee suvussa. Bon sisarusten tapaamisissa remontit ovat yleinen puheenaihe, eikä vinkkejä ja neuvoja tarvitse etsiä kaukaa.

Sisarukset Lisa ja Elias viihtyvät Suomen-kodissa.

”Vie paljon aikaa, jos maalaamme kaikki ovet uusiksi. Ja jos aloitamme ovista, myös seinäpaneelit maalataan. Syntyy ketjureaktio, jota ei voi pysäyttää”, Monika sanoo ja nauraa.

Pihamaalla on myös kirpputorilöytöjä, joita ei vielä ole kunnostettu. Työtä riittää.

Bo selittää, etteivät he niinkään rakasta remontteja kuin kaunista lopputulosta.

"Haluamme tehdä kodista paikan, jossa on kiva olla. Tykkäämme keräillä mielenkiintoisia esineitä."

Paras löytö? YK-tuolit

Monet kalusteet on hankittu ulkomailta, kaupungeista, joissa Nylundit ovat asuneet.

"Olemme tehneet ostoksia yhtä hyvin lähiseudulla, New Yorkissa kuin Ranskassa."

Monikan rakkaimmat löydöt ovat kolme tuolia, jotka ovat peräisin YK:n edeltäjän Kansainliiton päämajasta. Kaksi niistä Monika osti YK:n huutokaupasta Genevestä, kolmas löytyi geneveläiseltä kirpputorilta.

Kodin ilme muuttui myös vaihtamalla keittiönkaappien nupit uusiin, Sri Lankasta ostettuihin. Aasiassa vietetyistä vuosista kertovat myös olohuoneen suuret sohvat ja niillä olevat tyynyt ja patjat. 

Siniseksi maalatulle kuistille on mukava kattaa pöytä valmiiksi ennen sukulaisten tapaamista.

Makuuhuoneen parisänky on tehty kahdesta sängystä. Toinen on ostettu Taalintehtaalta, toinen Turusta.

Pikkukaupungin ilot

Löytöjen tekemiseen on tilaisuus myös Uudessakaarlepyyssä. Siellä järjestetään joka vuosi elokuun lopussa Juthbackan markkinat, Suomen suurin rompetori. Nylundien Elias-poika myy siellä vanhoja lelujaan ja tekee hyviä kauppoja.

Nylundit viihtyvät rakkaassa pikkukaupungissaan, meren lähellä ja pyörämatkan päässä kaikista palveluista.

"Arvostamme sitä, että täällä ihmiset tervehtivät toisiaan ja luottavat toisiinsa. Sitä paitsi parkkipaikka löytyy aina", Bo sanoo ja nauraa päälle.

Monika uskoo, että jossain vaiheessa he palaavat Uuteenkaarlepyyhyn pysyvästi.

"Näen jo, miten istun sohvalla teekuppi kädessä talvi-iltoina ja luen kirjaa."

Bo epäröi. Hän näkisi itsensä mieluummin lämpimässä maassa viinilasi kädessä. 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2014.