Siirtolapuutarhan polulla otetun lapsuuskuvan jälkeen Anna ja Seidi ovat venyneet ohi Helena-mummosta.
Siirtolapuutarhan polulla otetun lapsuuskuvan jälkeen Anna ja Seidi ovat venyneet ohi Helena-mummosta.

Siirtolapuutarhapalsta on ollut tärkeä osa Heinosen suvun elämää yli 50 vuoden ajan. Siellä kolmen sukupolven naiset Helena, Marja, Anna ja Seidi ovat kastelleet, kitkeneet ja kiipeilleet puissa.

Helena Heinonen, 87, muistaa hyvin aurinkoisen kesän, jolloin hän allekirjoitti miehensä Erkin kanssa kauppakirjan Helsingin Kumpulan siirtolapuutarhassa olevasta mökistä ja sitä ympäröivästä 400 neliön tontista vuonna 1963.

Helena ja Erkki olivat menneet naimisiin vuonna 1949. He asuivat Marja-tyttärensä kanssa pienessä kaksiossa Kalliossa. Erkin vanhemmilla oli siirtolapuutarhamökki, missä nuoripari vieraili usein.

"Oli onnenpäivä, kun saimme oman mökkimme! Kaipasimme kerrostalosta ulos luontoon ja puuhailemaan palstalle."

Omenanpuun kukinta on kevään kohokohta.
Omenanpuun kukinta on kevään kohokohta.

Mökin ympärillä oli muutama omenapuu sekä herukka- ja vadelmapensaita. Pikkuruinen peruna- ja juuresmaa perustettiin jo ensimmäisenä kesänä. Kasvimaalla kasvoi salaattia, persiljaa ja tilliä.

Perhe tuli mökille varhain keväällä ja vietti siellä koko kesän. Sukulaisten ja ystävien kanssa vietettiin lukemattomia kahvihetkiä omenapuiden katveessa.

"Serkkuni perhe osti mökin saman kujan varrelta. Olen viettänyt yhdessä suvun kanssa täällä yli viidetkymmenet juhannusjuhlat."

Erkki Heinonen tunnettiin shakkimestarina. Hän voitti tehtäväshakin hopeisen olympiamitalin 1952.

"Erkki nautti eniten hetkistä shakkilautansa kanssa verannalla", hän muistelee.

Helena menetti rakkaan puolisonsa vuonna 1993. Puutarhan ja mökin hoito ei jäänyt kuitenkaan yksin hänen hartioilleen. Hän saa aina apua tyttäreltään Marjalta ja tämän perheeltä.

Siirtolapuutarha on ollut Helena Heinosen (oik.) henkireikä jo 50 vuotta, ja samalla se on liittynyt Marja Heinonen-Guzejevin ja tämän perheen elämään.
Siirtolapuutarha on ollut Helena Heinosen (oik.) henkireikä jo 50 vuotta, ja samalla se on liittynyt Marja Heinonen-Guzejevin ja tämän perheen elämään.

Tytär Marja Heinonen-Guzejevin, 57, värikkäimmät muistot liittyvät  Kumpulan siirtolapuutarhaan. Hän oli seitsemänvuotias, kun mökki saatiin.

"Viihdyin täällä niin hyvin, etten olisi millään tahtonut lähteä yöksi kotiin. Keksimme naapurin lasten kanssa mitä mielikuvituksellisempia puuhia. Kiipesimme mökin katolle lukemaan Käpylän kirjastosta hakemiamme Viisikko-kirjoja. Kerran pidimme voimistelunäytöksen juhannusjuhlissa. Olin katketa nauruun, kun hiljattain näin kaitafilmikameralla kuvatun esityksemme."

Hellepäivinä tytöt kipaisivat eväineen Kumpulan maauimalaan.

"Vanhempia emme ehtineet auttaa, koska meillä oli niin paljon jännittävämpää tekemistä."

Lapsuuden ystävykset solmivat niin vankat ystävyyssuhteet, että ne ovat kestäneet näihin päiviin saakka. Teini-ikäisinä he miettivät mökin katolla aurinkoa ottaessaan, mitä heistä tulee isoina.

"Minusta piti tulla sisustusarkkitehti, mutta päädyinkin opiskelemaan lääkäriksi. Vanhempani olivat aika järkyttyneitä, kun ilmoitin heille, että pyrin lääketieteelliseen tiedekuntaan kauas Leningradiin."

Marja opiskeli Leningradissa seitsemän vuotta, mutta palasi joka kesä kotiin ja mökille. Kerran hänellä oli isompi tuliainen: opiskelutoveri Jevgeni sai tutustua saman tien siirtolapuutarhaan.

Kun kesä on komeimmillaan, punainen mökki ei juuri erotu kukkaloiston lomasta.
Kun kesä on komeimmillaan, punainen mökki ei juuri erotu kukkaloiston lomasta.

Jevgeni Guzejev, 58, on syntynyt Krestcyn kaupungissa 70 kilometrin päässä Novgorodista. Lääkäriperheen vesa päätyi opiskelemaan samaa alaa kuin vanhempansa ja sisarensa. Jevgeni ja Marja alkoivat seurustella 1970-luvun lopulla.

"Etukäteen kuvittelin, että Suomessa olisi ollut täysin toisenlaista. Helsingin keskustassa pystyin aistimaan hyvin vanhan Venäjän ajan. Siirtolapuutarhassa kaikki oli hämmästyttävän pikkuruista ja niin täydellisessä järjestyksessä. Ensimmäisellä kerralla ihastuin suuriin vadelmiin, joita poimimme pensaista."

Puutarhanhoito ei ole ollut Jevgenille vierasta. Hänen isänsä rakentamaa taloa ympäröi suuri hedelmäpuutarha.

"Ajattelin, että siirtolapuutarhassa olisi vähemmän työtä, mutta aika on näyttänyt, että tämä voi työllistää jopa enemmän."

Marjan ja Jevgenin esikoistytär syntyi 1982 ja eli ­vauva-aikansa vanhempiensa opiskelija-asunnossa Lenin­gradissa. Perhe muutti Suomeen vuotta myöhemmin. Nyt Jevgeni ja Marja työskentelevät samalla työterveysasemalla.

Annalla (vas.) ja Seidillä on hauskat muistot ajoista, jolloin he leikkivät Jevgeni-isän ja Erkki-ukin rakentamassa leikkimökissä. "Viihdyin enimmäkseen katolla", Anna sanoo.
Annalla (vas.) ja Seidillä on hauskat muistot ajoista, jolloin he leikkivät Jevgeni-isän ja Erkki-ukin rakentamassa leikkimökissä. "Viihdyin enimmäkseen katolla", Anna sanoo.

Anna Kokkosen, 31, ja Seidi Guzejevin, 26, elämään mummon puutarha on kuulunut aina. Ukki ja isä rakensivat heille leikkimökin, jossa voi kuvitella olevansa Peppi Pitkätossu. Ovella lukeekin Villa Villekulla, Huvikumpu.

Mökin katolta oli hauska tähyillä, keitä sukulaisia on tulossa kylään.

"Pienenä ihmettelin, miten aikuiset jaksavat istua loputtomasti omenapuun alla juttelemassa. Minä tykkäsin kiipeillä puissa ja juoksennella edestakaisin Peppi-peruukki päässäni", muistelee Anna.

Villistä pienestä tytöstä kasvoi lahjakas nainen. Hän valmistui filosofian maisteriksi pääaineenaan musiikkitiede. Yksi omien sävellysten ja sanoitusten inspiraation lähde on juuri puutarha.

"Levylläni on kappale, jonka nimi on Salainen puutarha. Nimi symboloi ihmisen mieltä. Ikäville ajatuksille ei saa antaa valtaa, vaan ne pitää kitkeä pois."

Palsta tuottaa runsaasti marjoja, omenoita, luumuja, sipulia, yrttejä ja juureksia.
Palsta tuottaa runsaasti marjoja, omenoita, luumuja, sipulia, yrttejä ja juureksia.

Mummon kasvimaan kitkeminen, leikkimökki ja hiekkalaatikko kuuluvat myös graafikoksi opiskelleen Seidin varhaisimpiin muistoihin.

"Kolmevuotiaana sanoin, että muutan leikkimökkiin asumaan ja otan sinne pieniä koiria."

Seidi ja Anna leikkivät pitkät kesäpäivät yhdessä mummon touhutessa vierellä.

"Sittemmin olen auttanut puutarhatöissä täällä joka kesä. Annan kanssa saimme muutamana kesänä työpaikat kaupungin puisto-osastolta, joten kitkemistä on riittänyt."

Seidi ei halua luopua mummonsa puutarhasta koskaan. Mökki ja puutarha tulvivat niin rakkaita muistoja.

"Yhtenä kesänä en onnistunut saamaan töitä, joten vietin täällä mummon seurana lähes koko kesän. Meillä ei ollut yhtään tylsää hetkeä."
Juttu on ilmestynyt Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehdessä 1/2014.