Lasten piirustuksista piti luopua, kun kodista löytyi homevaurio. Uusia syntyy nyt kovaa vauhtia täysin remontoidussa kodissa. Aimista tuoli on välillä tarpeeton.
Lasten piirustuksista piti luopua, kun kodista löytyi homevaurio. Uusia syntyy nyt kovaa vauhtia täysin remontoidussa kodissa. Aimista tuoli on välillä tarpeeton.

Katinasin perhe joutui luopumaan homeremontissa melkein koko omaisuudestaan. Raunioilta nousi uusi, puhdas koti, jossa on vain tärkeitä asioita.

Pieni pää kurkistaa kierreportaiden yläpäästä: ”Äitä, ääiitä!”

Perheen kuopus, vuoden ikäinen Milda, huutelee alakerrassa touhuavan isän perään, vaikka kolme isompaa sisarusta ovat vierellä. Isoveljet Marijus, 10, ja Aivar, 3, ovat uppoutuneet digipeliin ja isosisko Aimi, 7, järjestää viereisessä huoneessa tarkasti tavaroitaan.

Mildankin tekisi mieli järjestellä Aimin tavaroita, mutta hänen apunsa kelpaa harvoin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Äiti vilahtaa nurkan taakse, ja isän ääni kuuluu alakerrasta, mutta välissä ovat jyrkät portaat. Onneksi äiti pian palaa ja kaappaa Mildan syliinsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nelilapsisen perheen arki on täynnä touhua, huutoa, hampaankiristystä, naurua ja laulua. Miljöö, romanttisen puukerrostalon ylin kerros, on kuin Astrid Lindgrenin kirjan kuvituksesta.

”Mildan syntymä tasapainotti kaoottista vaihetta elämässämme”, sanoo Maria Katinas.
”Mildan syntymä tasapainotti kaoottista vaihetta elämässämme”, sanoo Maria Katinas.

Tanssijapariskunta Maria Saivosalmi-Katinas ja Andrius Katinas hankkivat kotinsa kymmenisen vuotta sitten. He olivat asuneet samassa talossa pienessä kaksiossa jo seitsemän vuotta ja ehtineet rakastua kauniiseen puutaloon ja mukavaan naapurustoon. Vaikka kaksio kävi pieneksi ja kolmas lapsi oli tulossa, he eivät raaskineet muuttaa.

Kun sitten isompi asunto ja siihen yhdistetty vintti tulivat myyntiin samassa talossa, he päättivät tarttua tilaisuuteen. Pintaremontin jälkeen perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin sopivasti ennen Aivar-pojan syntymää.

”Jäin äitiyslomalle, mutta samalla edistin tanssiprojektejani ja Andrius omiaan. Elämä oli yhtä juoksua kodin, tanssistudion ja päiväkodin väliä, kaiken kaikkiaan hyvää arkea”, Maria muistelee.

”Olemme melkein aina yhdessä keittiössä.” Ikkunan vieressä Maria ja pöydässä Aivar, Marijus, Aimi sekä Andrius.
”Olemme melkein aina yhdessä keittiössä.” Ikkunan vieressä Maria ja pöydässä Aivar, Marijus, Aimi sekä Andrius.

Pitkä painajainen

Sitten alkoivat ensimmäiset oireet.

Varsinkin Maria ja silloin 4-vuotias Aimi sairastivat flunssan toisensa perään. Lopulta, kun äiti joutui keuhkokuumeen vuoksi sairaalaan ja tyttärellä todettiin astma, perhe heräsi painajaiseen.

Pistokoetutkimuksissa paljastui, että asuintilaksi muutetun ullakon rakenteissa oli hometta. Aiempi kosteusvaurio oli korjattu puutteellisesti.

Alkoi valtava remontti, jossa kaikki riskialttiit kohdat oli avattava ja tutkittava.

”Tajusimme, että homeen puhdistaminen vahvoilla kemikaaleilla on riski, joten päädyimme purkamaan kaiken vanhan. Purkuprojekti oli taloudellisesti järjetön, mutta meistä tuntui, ettei vaihtoehtoja ollut”, Andrius ynnää.

Purkutöiden jälkeen jäljellä olivat vain ulkohirret ja kaksi kakluunia.

Uusiksi rakennusmateriaaleiksi valittiin mahdollisimman luonnonmukaisia, hengittäviä ja myrkyttömiä vaihtoehtoja. Uudet tuuletusventtiilit paransivat ilmanvaihtoa.

Purkutöiden jälkeen huoneistosta oli jäljellä vain puhtaat ulkohirret ja kaksi kakluunia. Katto ja välipohja purettiin niin, että taivas näkyi alakertaan asti.

”Urakoitsijamme kiteytti, että tässä tuli rakennettua omakotitalo toisen talon sisään: ensin purettiin ja sitten kaikki tehtiin uudestaan”, Andrius sanoo.

Kotiin tuotiin remontin jälkeen vain harkittuja tavaroita. Puuhuonekalut hiottiin ja lakattiin uudelleen. Aura Hakurin työ on nimeltään Lepäävä Maria.
Kotiin tuotiin remontin jälkeen vain harkittuja tavaroita. Puuhuonekalut hiottiin ja lakattiin uudelleen. Aura Hakurin työ on nimeltään Lepäävä Maria.

Evakkoretken 18 muuttoa

Perheen piti muuttaa pois perusteellisen remontin tieltä. Jokaiselle perheenjäsenelle varattiin Ikean kassi, johon henkilökohtaiset tavarat piti saada mahtumaan. Siniset kassit kainalossaan perhe muutti puolentoista vuoden aikana 18 kertaa.

”Tilanne oli kaoottinen niin henkisesti kuin taloudellisesti. Onneksi saimme asua ystäviemme asunnoissa. Vanhempiemme remonttiapu ja henkinen tuki oli korvaamatonta”, Maria huokaa.

"Mildan syntymä tasapainotti kaikkea tätä hulluutta."

Elämä ei lakannut yllättämästä. Kaaoksen keskellä sai alkunsa pikku-Milda, joka syntyi viisi kuukautta sen jälkeen, kun perhe oli päässyt muuttamaan takaisin korjattuun kotiinsa.

”Se onni, jota Mildan syntymä tuotti, tasapainotti kaikkea tätä hulluutta”, Maria miettii.

Yläkerrassa on hyvää tilaa lapsille ja heidän kavereilleen. ”On luksusta, että meillä on tilaa yövieraille”, Maria sanoo.
Yläkerrassa on hyvää tilaa lapsille ja heidän kavereilleen. ”On luksusta, että meillä on tilaa yövieraille”, Maria sanoo.

Harmonisesti sisustettua kotia katsoessa on vaikea uskoa, mitä kaikkea sen asukkailta on vaadittu. Puheen keskeyttää lasten nauru, ja sohvan yli pyörähtää monta kuperkeikkaa.

Ennen paluuta remontoituun kotiin kaikki tekstiilit pestiin useita kertoja 90 asteessa. Hienopesua vaativatkin vaatteet pyöritettiin 60 asteessa ja ne pidettiin, jotka selvisivät käsittelystä.

Puuhuonekaluja hiottiin ja lakattiin. Astiat liotettiin etikassa, pestiin kloriitilla ja sen jälkeen astianpesukoneessa.

Sohvaa, kirjoja ja lasten piirustuksia ei voinut pestä. Ne oli hävitettävä.

"Lapsille varmasti raskainta oli leluista luopuminen."

”Mietimme jokaisen tavaran kohdalla, tarvitsemmeko sitä oikeasti vai emme. Se teki hyvää”, Maria sanoo.

”Jouduimme luopumaan myös tärkeistä muistoista. Lapsille leluista luopuminen oli varmasti raskainta. Minä surin lastenkirjoja, joita olin vaivalla kerännyt. Lapset kuvasivat talteen pehmoeläimiään ja minä heidän piirustuksiaan.”

Samalla, kun koko vanha rakenne purettiin, huonejärjestys suunniteltiin entistä toimivammaksi. Pieni keittiö muutettiin makuuhuoneeksi, ja uudesta keittiöstä tuli asunnon suurin ja viihtyisin tila. Siellä perhe viettää suurimman osan ajastaan. 

”Olen ylpeä siitä, että saimme säilytettyä talon 1920-luvun hengen. Urakoitsija teki kaiken luvanvaraisen työn, ja Andrius viimeisteli lattiat ja seinät. Ilman suvun osaavia kädentaitajia ja ystävien tukea tämä ei olisi onnistunut”, Maria kiittää.

Andrius on kotoisin Liettuasta, missä käsityötaitoja arvostetaan. Hän teki itse kodin paneloinnit, asensi lattiat ja maalasi seinät. Sirot portaat ovat italialaisen Fontanot’n valmistamat. Puhekupla on Lotta Eskon taideteos.
Andrius on kotoisin Liettuasta, missä käsityötaitoja arvostetaan. Hän teki itse kodin paneloinnit, asensi lattiat ja maalasi seinät. Sirot portaat ovat italialaisen Fontanot’n valmistamat. Puhekupla on Lotta Eskon taideteos.

Miltä nyt tuntuu? Vaimo ja mies katsovat toisiaan, huokaavat ja hymyilevät.

”Välillä tuntui, että en pysty, en vain enää jaksa. Mutta kun asiasta kerrallaan selviää, se palkitsee. Liikutun edelleen joka päivä, kun ajattelen, miten ihanalta ja helpolta asiat taas tuntuvat. Lopulta tämä oli kai elämän voitto”, Maria aloittaa.

Ja Andrius jatkaa:

”Me teimme sen, pääsimme maaliin emmekä antaneet periksi. Tiedämme, että kaikki tehtiin oikein ja hyvin."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2017.

Tässä kodissa

KOTI: Kaksikerroksinen huoneisto 1921 rakennetussa pienkerrostalossa Helsingin Käpylässä, 115 neliömetriä.

ASUKKAAT: Tanssijakoreografit Maria Saivosalmi-Katinas, 37, ja Andrius Katinas, 38. Lapset Marijus, 10, Aimi, 7, Aivar, 3 ja Milda, 1.

Sisältö jatkuu mainoksen alla