"Nam! Mitäs herkkuja puutarha ensi talvena tarjoakaan?" miettii rusakko.
"Nam! Mitäs herkkuja puutarha ensi talvena tarjoakaan?" miettii rusakko.

Mitä kaikkea syksyllä voi tehdä, ettei talvella saisi puutarhaan nelijalkaisia ruokavieraita? Asiantuntija kertoo.

Mitkä puutarhan puista ja pensaista ovat erityisesti eläinten mieleen, puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska Pirkanmaan Martoista?

”Kaikki hedelmätarhan kasvit kelpaavat: omenapuut, luumupuut, kirsikkapuut. Pensasmustikka on jänisten suurta herkkua, ja krookukset ja muut kukkasipulit maistuvat myyrille.

Nuoret kasvit ovat aina herkempiä päätymän eläinten suihin, koska niiden kuori on vielä pehmeää. Siksi on ehdottoman tärkeää suojata nuoret hedelmäpuut.

Paksu, kaarnainen runko on paremmassa turvassa, mutta kyllä ne sitäkin syövät, jos talvella on oikein puutetta ruuasta. Itse laitan suojat vielä 9-vuotiaillekin omenapuille, koska meillä pomppii paljon jäniksiä. Suojien laittaminen on pienempi vaiva kuin se, että alkaisin keväällä istutella uusia puita.”

”Oksia en suojaa ollenkaan. Niitä eläimet sitten syövät, jos syövät. Leikkaan vioittuneet versot pois keväällä.”

Millaisia suojia on olemassa?

”Kätevimpiä ovat metalliset verkot, joita myydään esimerkiksi jänisverkko-nimellä. Kiinnitän verkon aidaksi puun ympärille kolmella tai neljällä tapilla, niin runko tulee suojattua. Siellä ovat puun tärkeimmät solukot.

Oksia en suojaa ollenkaan. Niitä eläimet sitten syövät, jos syövät. Leikkaan vioittuneet versot pois keväällä.

Verkon voi jättää paikoilleen myös kesäksi, jos puutarhassa käy esimerkiksi kaneja. Moni kotipuutarhuri ympäröi verkolla koko hedelmätarhan.

”On myös olemassa verkkoa, joka kiedotaan kiinni puun runkoon. Sitä ei voi pitää paikallaan ympäri vuoden.”

Alle viisivuotiaan puun ympärille voi myös kietoa rungonsuojaukseen tarkoitettua muovisuikaletta. Käytän sitä verkon lisäksi. Kun puu paksuuntuu, suikale ei peitä runkoa enää kauhean hyvin.

On myös olemassa verkkoa, joka kiedotaan kiinni puun runkoon. Sellaista suojaa ei voi pitää paikallaan ympäri vuoden, koska puun paksuuntuessa se saattaa kasvaa rungon sisään.”

”Kun sataa lunta, kannattaa tampata hedelmäpuiden ympäristö jaloilla tiiviiksi.”

Voiko nyt syksyllä tehdä jotain ennaltaehkäisevää, joka pitäisi myyrät pois kasvien kimpusta?

”Sipulikukkien istutuskuoppaan voi tietysti laittaa jonkinlaisen myyräverkon. Se saattaa jonkin verran säästää kasvia.

Kun sataa lunta, kannattaa tampata hedelmäpuiden ympäristö jaloilla tiiviiksi. Kun jäljet jäätyvät, ainakaan lumen sisällä kulkeva vesimyyrä ei pääse puun kimppuun. Se on hyvä keino, jota käyttävät myös ammattimaiset hedelmätarhurit.

”Perinteisistä myyräntorjuntakeinoista paras on kissa.”

Kaikenlaista voi kokeilla: voi ripustaa pöllönpönttöjä, laittaa myyränkoloihin valkosipuli- tai chilimurskaa tai sivellä hedelmäpuiden runkoihin koivutislettä.

Olen itsekin kokeillut monenlaisia kotikonsteja. Joissakin paikoissa ne ovat toimineet, toisissa myyrät ovat vain vaihtaneet vähän paikkaa. Vaikutus riippuu paljon siitä, paljonko myyriä on ja mitä muuta ravintoa niille on ympäristössä tarjolla.

Perinteisistä myyräntorjuntakeinoista paras on kissa.”

Ahkera herukkapensas tarvitsee kalkkia vähintään joka toinen vuosi.
Ahkera herukkapensas tarvitsee kalkkia vähintään joka toinen vuosi.

Mitkä puutarhakasvit kaipaavat kalkkia ja voiko sitä levittää syksyllä? Marttojen puutarha-asiantuntija vastaa.

Toiset levittävät kalkkia puutarhaan varhain keväällä, toiset jo syksyllä. Kummat ovat oikeassa, puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska Pirkanmaan Martoista?

”Se on makuasia. Kevät on hyvä, mutta silloin puutarhassa on paljon muutakin työtä. Jos kalkitsee syksyllä, on keväällä vastassa yksi työ vähemmän.

Esimerkiksi kun siivoaa syksyllä kasvimaan ja levittää siihen kompostimultaa, samalla voi levittää myös kalkin.”

Happaman maan kasveille kalkki ei sovi.

Mitkä kasvit tarvitsevat kalkkia?

”Nurmikko, useimmat marjapensaat, hedelmäpuut ja perennat hyötyvät kalkista.

Sen sijaan happaman maan kasveille kalkki ei sovi, koska se nostaa maan pH:ta. Hortensia, havukasvit, alppiruusut ja pensasmustikka eivät pidä kalkista.”

Miten usein pitää kalkita?

”Tästäkin on erilaisia koulukuntia. Toiset ovat sitä mieltä, että kalkitseminen kannattaa joka vuosi. Itse kalkitsen kahden vuoden välein.

Vuosittainen kalkitus voi joskus olla tarpeen, jos marjoja ja omenia tulee oikein paljon tai jos puutarha sijaitsee metsätontilla. Muuten yleisohjeena on kalkitus joka toinen vuosi. Silloin kasveihin ei varmasti tule ravinnepuutoksia eikä tule kalkittua liikaakaan.”

Jos kalkitus unohtuu useammaksi vuodeksi, marjat voivat jäädä pienemmiksi.

Miten huomaan kasveista, että nyt ne kaipaavat kalkkia?

”Ei sitä oikein pysty silmämääräisesti sanomaan, että tämä kasvi on kalkin puutteessa. Jos kalkitus unohtuu useammaksi vuodeksi ja maa pääsee oikein kovasti happamoitumaan, se voi ajan mittaan näkyä kasveissa ravinnepuutoksina. Esimerkiksi marjat jäävät pienemmiksi, koska ravinteet eivät pääse kunnolla kulkeutumaan kasviin.

Kalkituksen tarkoituksena on nostaa maan pH-lukua tasolle, jossa kaikki 16 kasveille tärkeintä alkuainetta pystyvät liukenemaan veteen. Silloin kasvi pystyy käyttämään niitä hyväkseen.”

Mitä tapahtuu, jos kalkitsen liikaa?

”Silloin maan pH voi puolestaan nousta niin korkealle, että jotkut ravinteet ja alkuaineet eivät liukene veteen ja kasveilla on taas vaikeuksia käyttää niitä hyväkseen. Tavoitteena on saada pH asettumaan noin 6 – 6,5:een, maksimissaan 7:ään.”

Kalkkia pystyy hyvin annostelemaan, vaikka ei tietäisi oman pihan pH:ta.

Mistä tiedän, miten hapanta pihani maa on?

”Yleensä riittää, kun ostat kalkkipussin ja katsot sen kyljestä, miten paljon kalkkia mikäkin kasvi tarvitsee. Kotipihojen happamuus ei meillä merkittävästi vaihtele, joten kalkkia pystyy hyvin annostelemaan, vaikka ei tietäisi oman pihan pH:ta.

Jos kuitenkin haluat sen mitata, voit ostaa apteekista pH-liuskoja tai puutarhakaupasta pH-mittauspaketin. Sitten vain otat multanäytteen pihalta, sekoittelet sen paketin ohjeen mukaan veteen ja tarkistat pH:n liuskoilla.”

Mitä kuunliljoille tekisi, kun ne alkavat näyttää tältä?
Mitä kuunliljoille tekisi, kun ne alkavat näyttää tältä?

Kuunlilja mätänee syksyllä ikävän näköiseksi mättääksi. Saisiko sen leikata kompostiin ennen talvea?

Kuunliljoja löytyy melkein jokaisesta puutarhasta, ja joka syksy tulee vastaan sama pulma: leikkaanko ne alas talveksi vai jätänkö maatumaan penkkiin?

”Se onkin vähän makuasia. Toisten mielestä kuolleet kuunliljat näyttävät rumilta. He leikkaavat ne ja heittävät kompostiin sen jälkeen, kun ne ovat tuleentuneet eli muuttuneet keltaisiksi tai ruskeiksi. Toiset antavat kuunliljojen jäädä lumen alle”, kertoo puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska Pirkanmaan Martoista.

Hän itse tunnustaa kuuluvansa jälkimmäiseen koulukuntaan.

”Jätän kuunliljat maatumaan penkkiin, ja jos ne keväällä näyttävät kovin roskaisilta, haravoin ne pois. Muuten jätän kuolleet lehdet ja varret siihen, sillä ne ovat hyvää luonnonlannoitetta.”

”Kasvit yleensä pitävät siitä, että ne saavat kunnon lumipeitteen. Toisaalta maatuva kasvikerros voi homehduttaa kasvustoa, jos talvesta tulee märkä”

Jos kuunliljat jättää leikkaamatta, ne keräävät päälleen paksumman lumikerroksen kuin leikatut: kun on enemmän kasvimassaa, lunta kertyy enemmän ja happi kiertää paremmin lumen alla.

”Kasvit yleensä pitävät siitä, että ne saavat kunnon lumipeitteen. Silloin juuristo on hyvin eristettynä maan sisällä. Toisaalta maatuva kasvikerros voi homehduttaa kasvustoa, jos talvesta tulee märkä”, Heidi Ovaska kertoo.

”Toisin sanoen tähän ei ole oikeaa vastausta. Parasta on tehdä oman mieltymyksensä mukaan.”