Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Koomikko Krisse Salminen, 21 (37), on ompelijoiden jälkeläinen, joka haluaisi oppia ompelemaan.

Aloitin käsityöharrastuksen… alle kouluikäisenä. Minua hoiti mummoni, äidinäiti Tyyne, joka oli ompelija. Hän teki koko ajan käsitöitä ja sai minutkin innostumaan. Tyynen luona riitti viihdykkeeksi matonkuteet, langat ja kankaat!
Mummo opetti... minut virkkaamaan. Yhdessä paukutimme myös kangaspuita.
Koulun käsityötunneilla... oli rento fiilis. Olin aika hidas. Söin eväitä, rupattelin, neuloin, purin kaiken, söin lisää, neuloin ja puhuin.
Tärkeintä käsitöissä… on tekeminen. Ei niinkään valmiiksi saaminen.
Inspiraatio iskee… kun kävelen jonkun lankakaupan tai askartelupuodin ohi. Tunnen pakottavaa tarvetta neulomiseen myös silloin, kun pitäisi maksaa laskuja tai tehdä jotain yhtä puuduttavaa.
Haluaisin oppia… ompelemaan. Sain viime vuonna mieheltäni ompelukoneen synttärilahjaksi, mutten ole ehtinyt koskea siihen. Äitini opiskeli nuoruudessaan ompelijaksi ja on luvannut pitää minulle pienen kurssin. Vielä emme ole saaneet edes lankoja paikoilleen, mutta ideat uusiin verhoihin ja mekkoihin on jo huimat.
Olen tehnyt lahjaksi… kummilapselleni nukkekodin kalusteineen. Askartelin sen kenkälaatikoista. Olen myös tuunannut vanhan Lundiani. Leikimme sillä 3-vuotiaan Hertta-tyttäreni kanssa niin, että minä askartelen lisää tauluja ja hän komentaa minua leikkimään. Palvelutalossa minulla on varmaan tosi paljon tekemistä. Voin askarella kaiket päivät. Eipä ihanaa.
Keskeneräisten käsitöiden joukosta löytyy… vähän liikaa kaikkea. Pipoja, tumppuja ja jotain myttyjä, joista en ole enää varma, mitä ne alun perin olivat! Lapsilleni olen tehnyt villatakkeja, joista uupuu vain osien yhdistäminen.
Teen mieluiten… pieniä töitä ja virkkailen sellaista, mikä valmistuu nopeasti, kuten barbienvaatteita.
Jos olisin käsityö… olisin värikäs helmikaulakoru. Sellainen siro ja kaunis, jota kaikki ihailevat.