Teksti: Sanna Höglund
Kuva: Anna Huovinen
Teksti: Sanna Höglund Kuva: Anna Huovinen

Estradikonkari Sinikka Sokka tavoittaa käsitöiden parissa meditatiivisen tunteen.

Koulun käsityötunneilla... Helsingin hallituskadun tyttökoulussa olin enimmäkseen tuskastunut. Ompelu ja virkkaus sujuivat, mutta lapasen peukalo ja sukan kantapää olivat mahdottomia. Kun muut hikoilivat silmukoiden kimpussa, armoitettu opettajani laittoi minut lukemaan klassikkosatuja. Maineeni kiiri ja sain lisänimen Satutäti Topelius. Äiti neuloi sitten kotona kantapääni ja peukaloni loppuun.
Tekijä, jota arvostan… on Joensuussa asuva käsityöläinen ja ystäväni Ihva Aula. Tutustuimme aikoinaan synnytyslaitoksella. Ihvan painamat kankaat, mosaiikki- ja huovutustyöt ovat lumoavia.
Keskeneräisten käsitöiden joukosta löytyy… useita villasukkia. Ne tyssäävät aina kantapäähän, mutta jonain päivänä aioin ottaa tekniikan haltuun!
Minulla on vielä tallella… ensimmäisellä tai toisella luokalla tekemäni vohvelipujotustyö. Muistan hyvin tylpän neulan, jolla pujottelin. Tavoitan myös sen meditatiivisen tunteen, joka valtasi minut työtä tehdessä. Juuri tuo tunne on edelleen se syy, miksi innostun käsitöistä.
Jos olisin käsityö… olisin taidokkaasti tehdyt korvakorut tai kauniisti kirjottu hartiahuivi.
Olen erityisen ylpeä… ainoasta neulomastani villapaidasta, jonka tein nuorena näyttelijänä ensimmäiselle aviomiehelleni. Työskentelin tuolloin Helsingin kaupunginteatterissa. Talo oli pullollaan taitavia käsityöntekijöitä, jotka kannustivat ja neuvoivat minua kädestä pitäen kavennuksissa, palmikoissa ja salmiakkiruuduissa. Lopputulos oli hieno!
Mieluisin käsityöni… on yksinkertainen virkkuu- tai neuletyö. Se sujuu minulta ja koen onnistumisia.
Seuraavaksi teen… peiton toiselle lapsenlapselleni, pienelle Elielille. Suunnittelen myös tilkkupeittoa, jossa tilkkujen keskustat ovat valkoisia ja reunat violetteja. Siihen väliin mahtuu kaikenlaisia jänniä värejä. Nautin sommittelusta.