Rakkaus syttyy alkuhuumasta, mutta sen haihduttua on itsenäistyttävä. ”Muuten pari elää valheellisessa tekosymbioosissa – ja juuri siinä kasvetaan erilleen”, sanoo pariterapeutti Marjo Ehn.
Rakastuminen on pelottavaa. Joka kerta kun heittäytyy parisuhteeseen, ottaa riskin myös hylätyksi tulemisesta.
Siksi luonto on kehittänyt alkuhuuman. Ilman sitä yksikään meistä ei uskaltaisi tunnustaa rakkauttaan, muuttaa yhteen tai perustaa perhettä.
”Rakastumisvaiheessa tuntuu, että kahdesta tulee yksi. Pari hengittää samaa ilmaa, ja aivotkin tuntuvat kytkeytyneen yhteen”, pariterapeutti Marjo Ehn sanoo.
Ehn kutsuu sitä paratiisivaiheeksi. Tai kanivaiheeksi, koska pareilla on tapana harrastaa tässä vaiheessa niin paljon seksiä.
”Symbioosivaihe on keino, jolla ihmiset saadaan yhteen.”
Tutkijoiden mukaan paratiisikanivaihe voi olla niin voimakas, että se tekee aivoihin näkyvän muutoksen. Muutos tosin palautuu normaaliksi villeimmän alkuhuuman laannuttua eli noin vuoden kuluttua.
”Psyykkinen symbioosi voi kestää korkeintaan viisi vuotta. Sen ajan kaikki tuntuu fantastiselta ja turvalliselta. Vanhatkin ongelmat tuntuvat yhtäkkiä pyyhkiytyneen pois”, Ehn sanoo.
”Juuri se on alkuhuuman tarkoitus: olla traumoistaan hetken niin vapaa, että uskaltaa pariutua. Symbioosivaihe on keino, jolla ihmiset saadaan yhteen. Mutta ikuisesti symbioosia ei voi jatkaa. Muuten suhde ei kestä eikä kehity.”
Rakkaus ei paranna
Kaksi ei olekaan siis yksi. Kaksi on aina kaksi, parisuhteessakin, niin epäromanttiselta kuin se kuulostaakin.
Jos sitä ei hyväksy, on pulassa. Symbioosivaihe menee nimittäin aina ohi. Sen jälkeen palaavat myös käsittelemättömät traumat.
”Toisin kuin usein kuvitellaan, rakkaus ei paranna. Esimerkiksi alkoholismi ei parane, vaikka rakastuisi kuinka syvästi tai rakastaisi kuinka hienosti. Parhaimmillaan rakkaus voi vain sysätä toipumisen alkuun”, Marjo Ehn sanoo.
”Kestävään rakkauteen tarvitaan 'sinä' ja 'minä'. Pelkkä 'me' ei riitä.”
Jotta parisuhde kestäisi, on siedettävä se, että symbioosi särkyy. Se ei välttämättä tarkoita, että kipinä sammuu vaan että suhde muuttuu ja syvenee.
”Paratiisivaihe on ihana mutta myös niin näännyttävä, että rakastuneinkaan ei voi elää siellä pysyvästi”, Ehn sanoo.
”Pysyvämmän turvallisuuden tunteen saa tajutessaan, että yhteen ei sittenkään ole pakko sulautua – eikä edes voi. Kestävään rakkauteen tarvitaan 'sinä' ja 'minä'. Pelkkä 'me' ei riitä.”
”Meidän elämä” on harhaa
Mitä itsenäisyys parisuhteessa sitten käytännössä tarkoittaa?
Sitä, että kumpikaan ei myötäile toista liikaa vaan pitää huolta myös itselleen tärkeistä asioista: omista ystävistä, harrastuksista, työstä, tietyistä arvoista.
”Väkisin venytetyssä tekosymbioosissa pari kasvaa erilleen.”
”Kummallakin on oltava parisuhteessa tunne, että tämän elämän pystyn allekirjoittamaan. Tämä on just minun näköistäni elämää”, Marjo Ehn sanoo.
”Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, että vieraannutaan toisesta. Päinvastoin: nimenomaan väkisin venytetyssä tekosymbioosissa pari kasvaa erilleen. Etäännytään, koska roikutaan haavekuvassa, joka ei enää ole totta.”
Ehn on huomannut, että monet parit puhuvat aina vain ”meidän elämästä”.
”Meidän elämä on harha, johon epävarma ihminen takertuu”, hän sanoo.
”Tasapainoisen parisuhteen salaisuus on se, että kaksi itsenäistä aikuista elää omaa, erillistä elämäänsä yhdessä. Kumppani on tärkeä osa omaa elämää, mutta ei sen koko sisältö.”
”Varmin tapa pilata suhde on se, että pelkää hylätyksi tulemista niin paljon, että yrittää omistaa kumppaninsa.”
Usein jompikumpi parisuhteessa johtaa suhdetta: päättää kodin sisustuksesta, lasten kasvatuksesta, ostoslistasta, rahankäytöstä, jopa yhteisestä ystäväpiiristä.
Se, joka lähtee viemään suhdetta vahvemmin omaan suuntaansa, perustelee valintojaan usein nimenomaan meidän elämällä: meidän kotona on vain valkoisia huonekaluja, meidän perhe syö vain luomuruokaa, me asumme omakotitalossa, meidän lapset harrastavat sitä tai tätä.
”Silloin käy helposti niin, että toinen vain nyökyttelee vieressä. Mitä vieraammalta meidän elämä hänestä tuntuu, sitä vähemmän hän siihen sitoutuu. Siksi kumppanin mielipidettä ei kannata koskaan arvailla. Sitä pitää kysyä”, Ehn sanoo.
”Varmin tapa pilata suhde on se, että pelkää hylätyksi tulemista niin paljon, että yrittää omistaa kumppaninsa.”
