75 prosenttia KK:n nettikyselyyn vastanneista sanoo puolisonsa olevan liikaa kiinni äidissään. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä löysätä napanuoraa.

Ovi kävi. Kukahan meille tulee? Ai, anoppi. Omilla avaimillaan.

Puolison puhelin piippaa vielä illalla sängyssä, ei kai hänellä ole toista naista? Ei, vaan se ensimmäinen: oma äiti.

Kaikkeen puuttuva anoppi on vanha vakiovitsi, mutta monessa perheessä tilanne on tuttu, eikä se naurata yhtään. Psykoterapeutti, erikoistason perheterapeutti Jenni Huhtala kertoo, että puolison liian tiivis suhde vanhempiinsa nousee asiakkaiden kanssa esiin melko usein.

"Äidit ovat perinteisesti olleet lapsien ensisijaisia huoltajia, ja ehkä siksi riippuvuussuhde syntyy äitiin useammin kuin isään. Mutta myös dominoiva isä voi olla kolmantena pyöränä pariskunnan perhe-elämässä", Huhtala sanoo.

75 % KK:n nettikyselyyn vastanneista sanoo puolisonsa olevan liikaa kiinni äidissään.

Se, että puoliso tuntuu välittävän enemmän vanhempansa kuin puolisonsa tunteista, herättää kiukkua, ohitetuksi tulemisen tunnetta ja mustasukkaisuutta. Äitiin tukeutuminen loukkaa erityisesti vaimoja, koska he jäävät toisen naisen varjoon.

Muista turvaväli

Kun aikuinen on liian kiinni vanhemmissaan, hän on luultavasti yhä kiinni lapsuudessaan. Suhde vanhempiin on voinut olla oikein hyvä, mutta eriytyminen on jäänyt puolitiehen. Tai sitten suhteessa on ollut jotakin, joka on saanut lapsen tai vanhemman tukeutumaan toisiinsa liikaa.

"Yksinäisellä tai vahvaan kontrolliin tottuneella lapsella on muita suurempi riski ripustautua vanhempiinsa. Silloin alkaa helposti elää vanhempiensa toiveiden mukaista elämää", Jenni Huhtala sanoo.

Itse vanhempana kannattaa kysyä itseltään, onko valmis antamaan lapsensa valita – myös väärin. Jos aikuistuvan tai aikuisen lapsen omaa tahtoa on vaikea kestää, vanhemman pitää miettiä rooliaan.

Aikuinen päättää itse, mihin käyttää rahansa ja millä säännöillä lapsensa kasvattaa.

"Lapsenkasvatus on luopumista. Vanhemmuus jatkuu aina, mutta lapsen täytyy antaa itsenäistyä ja eriytyä. Se kuuluu normaaliin kehityskulkuun."

Turvaväli on hyvä muistaa liikenteen lisäksi myös aikuisen lapsen ja vanhemman suhteessa. Kun ei olla liian kiinni toisissaan, suhde on eniten turvassa.

"Aikuisen pitää osata asettaa oma perheensä etusijalle ja puolustaa sitä tarvittaessa. Hän päättää itse, mihin käyttää aikaansa ja rahaansa, kenen kanssa elää ja millä säännöillä lapsensa kasvattaa. Hän ei tarvitse vanhempiensa hyväksyntää, ja viisas vanhempi ymmärtää sen", Huhtala sanoo.

Tämä ei tarkoita, että vanhemmista ja heidän tunteistaan ei kuuluisi välittää. Silti on tilanteita, jolloin vanhemmille on parasta sanoa: Tämä on minun elämäni. Olet osa sitä, mutta tässä menee oman perheemme yksityisyyden raja.

Puolusta puolisoa

Aikuisen ja hänen vanhempansa turhan tiiviiseen suhteeseen tuskastuu ensimmäisenä usein puoliso.

"Tiiviissä suhteessa vanhempiinsa oleva ei ehkä näe kuviossa mitään omituista tai vaikka näkisi, hän on voinut tottua siihen. Kun puoliso puhuu asiasta, vastassa on yleensä torjunta", Jenni Huhtala sanoo.

Vanhemmissaan kiinni oleva aikuinen ei usein tahdo sanoa asiasta vanhemmilleen. Jos äiti nyt ilmestyykin meille ikkunoita pesemään tai isä kertoo, mikä auto meidän pitää ostaa, niin ei kai se haittaa.

Ole konkreettinen. Mikä määrä kyläilyjä on tarpeeksi? Saavatko isovanhemmat mennä omin päin jääkaapille?

"Vaikka ongelma olisi aikuisen lapsen ja vanhempien tiiviissä suhteessa, riita siitä tulee usein puolisoiden välille tai esimerkiksi anopin ja miniän välille. Vastuu rajojen asettamisesta on kuitenkin takertuvan vanhemman lapsella, ei puolisolla."

Aikuisen tehtävä on siis ennemmin puolustaa puolisoaan kuin myötäillä vanhempiaan. Hyökkäävä ei silti kannata olla, Huhtala toteaa.

32 % KK:n nettikyselyyn vastanneista sanoo puolisonsa olevan liikaa kiinni isässään.

"Sekä puolisoiden välisessä keskustelussa että vanhempien kanssa on hyvä olla konkreettinen. Voidaan esimerkiksi pohtia, mikä määrä kyläilyjä on tarpeeksi tai saavatko vanhemmat mennä lapsensa kotona omin päin vaate-, siivous- tai jääkaapille."

Kaikkien toiveet täyttävää ratkaisua voi olla mahdoton löytää, mutta kompromissikin vie parempaan päin. Toisinaan pieni tauko tiiviissä yhteydenpidossa vanhempiin voi myös tulla tarpeeseen ja antaa sulatteluaikaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5/2017.

5 neuvoa, kun tiivis suhde nyppii

1 Älä kiellä kiukkuasi.

Sinua saa ärsyttää, jos puolison vanhemmat ohjailevat häntä ja perhettäsi.

2. Vaadi kunnioitusta.

Puolisosi on valinnut elämän kanssasi. Tunteidesi yli ei saa kävellä.

3. Jousta jossakin.

Pienissä asioissa niele ärtymyksesi. Äidin lihapullat saavat maistua.

4. Usko parempaan

Napanuoran voi katkaista aikuisenakin. Tilanne voi parantua.

5. Iloitse perheestäsi.

Opettele näkemään hyvä, jota perheessänne on. Me-henkeä voi kasvattaa.

”Kosketus on usein sanaton viesti kiintymyksestä tai rakkaudesta”, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.
”Kosketus on usein sanaton viesti kiintymyksestä tai rakkaudesta”, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.

Onnellisissa parisuhteissa pyydetään apua, pyritään iloon ja riidellään rakentavasti. Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen kertoo, mikä onnellisia, kestäviä parisuhteita yhdistää.

1. Onnellisten parien suhteessa on myönteinen ilmapiiri ja pyrkimys iloon.

Tuliko taas motkotettua pyykkivuoresta? Jos tutkimuksia on uskominen, seuraavalla kerralla kannattaisi laskea kymmeneen.

”Jatkuva nalkuttaminen luo kumppanille tunteen, ettei hän ole hyväksytty sellaisena kuin on”, sanoo Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen.

”Kuvittelemme, että koska kumppani on turvallinen ja läheinen, se pehmentää häneltä tulevaa palautetta. Se näyttääkin olevan päinvastoin. Kumppanin arvostelu koetaan uhkaavampana kuin ystävän, koska hän on se kaikkein läheisin.”

Siksi on tärkeää kiinnittää joskus huomiota siihen, miten puolisolle puhuu – silloinkin, kun on pettynyt tai kiukkuinen. Rakentava keskustelu on usein tehokkaampi tapa muuttaa asioita kuin jatkuva valitus.

”Jatkuva nalkuttaminen luo kumppanille tunteen, ettei hän ole hyväksytty sellaisena kuin on.”

”Nyrkkisääntö on se, että sanoo asiat mieluummin minä- kuin sinä-muodossa, siis kertoo, mitä tunteita itsessä herää. Silloin ne on helpompi vastaanottaa”, Ojanen sanoo.

”Jos aloittaa kommunikoinnin syyttämällä, toinen nousee puolustuskannalle ja on vaikea löytää yhteistä agendaa.”

2. Onnelliset parit osoittavat rakkautta ja sitoutumista sanoilla ja teoilla.

Arkiset teot ja rutiinit lujittavat suhdetta. Siksi on tärkeää koskettaa ja muistaa kysyä, mitä toiselle kuuluu.

”Lähtösuukot ja vuosipäivien vietot ylläpitävät rakkauden ilmapiiriä. Ei kannata odotella spontaania fiilistä vaan tehdä lähtösuukosta rutiini, jonka tekee säällä kuin säällä. Niin osoittaa toiselle, että olet minulle rakas joka hetkessä”, Jaana Ojanen sanoo.

”Jos tunteita ei ilmaise, toinen voi alkaa pohtia, rakastaako tuo minua edelleen.”

3. He ovat avoimia. Kumpikin uskaltaa kertoa omista mietteistään.

Suhteen tilasta on Ojasen mukaan hyvä keskustella säännöllisesti, esimerkiksi vuoden tai puolen vuoden välein. Ovatko molemmat tyytyväisiä? Mihin toivotaan muutosta?

”On tärkeää kertoa toiselle, mikä suhteessa on hyvin ja mihin toivoisi muutosta. Myös avoin keskustelu seksielämästä on tärkeää”, Ojanen sanoo.

”Avoin keskustelu seksielämästä on tärkeää.”

Jos puhuminen on ylivoimaisen vaikeaa, apua voi saada esimerkiksi pariterapiasta. Kumppania voi rohkaista puhumaan olemalla itse avoin ja kärsivällinen.

”On tärkeää, ettei loukkaannu, vaikka toinen vastaisi lyhyemmin. Ihmisillä on erilaiset taustat. Toisissa perheissä on totuttu puhumaan, toisissa ei.”

4. He vaalivat yhteistä aikaa.

5. He viettävät aikaa toistensa perheiden ja ystävien kanssa.

”Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lujittaa sidettä toiseen. Yhtä tärkeää on, että kummallakin on omaa aikaa”, Jaana Ojanen sanoo.

Kun kumpikin saa toteuttaa omia intohimojaan, suhde pysyy kiinnostavana.

6. He nauravat yhdessä.

7. He jakavat kotityöt tasan tai molempia tyydyttävästi.

Jos kotityöt aiheuttavat riitaa, Ojanen kehottaa miettimään, mistä ärtymys kumpuaa. Miksi hoitamattomat tiskit eivät ärsytä joka päivä yhtä paljon? Onko kiukun todellinen syy jokin muu?

Miksi hoitamattomat tiskit eivät ärsytä joka päivä yhtä paljon?

”Tutkimusten mukaan suhteen rapautuminen alkaa usein siitä, että jää ilman tukea ja yhteyttä puolisoon. Riidan aiheet ovat usein pieniä, mutta niiden takana on muita tarpeita.”

8. He tarjoavat ja pyytävät tukea ja apua.

9. He ratkaisevat riidat rakentavasti ja ovat kärsivällisiä ja anteeksiantavia toisiaan kohtaan.

Joskus tulee sanottua pahasti, ja se on ihan normaalia. Olennaista on, pystyykö pyytämään ja antamaan anteeksi.

”Ja kiukustuuko kerran päivässä, vuodessa vai viikossa. Vaikeistakin asioista voi puhua monella eri sävyllä.”

Kun kuuntelee ja yrittää ymmärtää toista, ei mykkäkouluakaan tarvita.
Kun kuuntelee ja yrittää ymmärtää toista, ei mykkäkouluakaan tarvita.

Kokeneet riitelijät kertovat, miten he ovat oppineet riitelemään rakentavasti. Oman tunnekuohun hillitseminen on ensimmäinen opeteltava asia.

”Valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella”, laulaa Samuli Putro kappaleessa Älkää unohtako toisianne. Lause toimii hyvänä ohjeena riitoihin: mieti, mitä sanot.

Tunnekuohussa tulee helposti sekä loukattua että loukkaannuttua, mutta rakentavaksi riitelijäksi voi opetella. Tässä seitsemän oivallusta, joiden sisäistämiseksi kannattaa ponnistella.

1. Älä intä ja oleta vaan anna toiselle puheenvuoro

Toitotamme usein, kuinka ”minä ajattelen näin” tai ”minä olen tätä mieltä”. Usein on pakko päästä sanomaan se viimeinen sana. Loukattuna on vaikea kuunnella, saati ymmärtää toista. Omaa näkemystään juntatessaan toisen sanoja myös ylitulkitsee tunteiden vallassa. 

Riidan aikana kannattaakin ponnistella sen eteen, että antaa toiselle puheenvuoron. Älä keskeytä ja puhu päälle, vaan anna toisen kertoa oma näkemyksensä rauhassa.  

Eräs kokenut riitelijä vahvistaa:

”Usein riidat puolison kanssa raukeavat, kun alamme keskustella siitä, mitä toinen on milläkin sanomisellaan tarkoittanut. Yleensä selviää, että olemme molemmat ymmärtäneet toisemme ihan väärin.

Olemme vain olleet niin tuohtuneita, että ei ole tullut mieleen kysyä, että tätäkö tarkoitit.”

2. Laske kymmeneen – tai juo kuppi kahvia

Riitelyssä vaikeimpia ovat juuri ne yksinkertaisimmat säännöt: älä puhu toisen päälle, hengitä, laske kymmeneen ennen kuin sanot. Tarkkaile siis itseäsi riitatilanteissa ja muistuta itseäsi maltista.

Kun syytöstä tai haukkua ei päästäkään suustaan ulos heti, vaan odottaa pari hengenvetoa, tunnekuohu ja siten myös haukun pahin terä ehtii laantua.

Joskus aikaa kannattaa ottaa vähän enemmänkin:

”Aika toimivaa on juoda ensin kuppi kahvia ja päättää vasta sen jälkeen, revinkö pelihousuni vai en. Tulikin juotua aika monta pannullista päivässä niinä vuosina, kun lapset olivat murrosiässä.”

3. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa

”Olen temperamenttinen ja lauon helposti kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Puolisoni sanoo minulle usein lauseen ’Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa’.

Olen oppinut, että joskus ei todella kannata sanoa yhtään mitään, vaikka toisen naama ärsyttää. Sillä on selätetty monta potentiaalista riitatilannetta.”

4. Muista: minä en ole sinä

Mieti, miksi toinen itse asiassa saa sinussa aikaan tunnekuohun. Kun oman ärsyyntymisen juurisyyn ymmärtää, sitä on helpompi käsitellä järjellä. Voisitko vain hyväksyä sen, että olette erilaisia eikä toinen toimi aina juuri niin kuin sinä haluaisit?

”Olemme äitini kanssa todella samanlaisia. Siksi ärsyynnyn helposti siitä, jos hän tekee jonkin asian eri tavalla kuin minä.

Välillä täytyy muistuttaa itselleni, että vaikka olemme läheisiä ja samasta puusta veistettyjä, emme ole sama ihminen. Siksi minun ei tarvitse stressata tai ärsyyntyä siitä, jos äitini tekee jotain mielestäni väärin. Enhän ole tekemässä sitä asiaa itse.”

5. Pyydä ensin itse anteeksi

”Olen riitelijänä sellainen, että suutahdan nopeasti ja lepyn yhtä nopeasti. Puolisoni taas on mököttävää tyyppiä.

Olen kokenut parhaaksi tulla itse vastaan ja pyytää ensin anteeksi. Kun myöntää omat virheensä ja tyhmät sanomisensa, toisenkin on helpompi leppyä ja tulla vastaan.”

6. Katso peiliin – oikeasti

”Riita tyrehtyy melko usein siihen, jos tohtii katsahtaa peiliin. Siis ihan konkreettisesti. Kun näkee, miten hölmöltä oma vihainen naama näyttää, alkaa nolottaa ja halu jatkaa riitaa hiipuu huomattavasti.”

7. Unohda mykkäkoulu

Jos riita kaikesta huolimatta on leimahtanut liekkeihin, kysy itseltäsi: kannattaako tätä todella pitkittää? Muistuta itseäsi, että mykkäkoulua pitämällä vain tuhlaat aikaa ja lisäät pahaa mieltäsi.

”Ennen pidin mykkäkoulua, mutten nykyisin enää jaksa, menee aikaa hukkaan. Parempi riidellä riita pois ja jatkaa sitten elämää.”