”Tuhmasti tehty!” on paljon parempi lause kuin ”Oletpa tuhma”.
”Tuhmasti tehty!” on paljon parempi lause kuin ”Oletpa tuhma”.

”Reipas tyttö, ei sattunut!” ja ”Mene huoneeseesi rauhoittumaan”. Oletko sinäkin sanonut nämä lauseet? Psykogi Leea Mattila kertoo, mitä lauseita ja miksi aikuisten kannattaisi pienten lasten kasvatuksessa välttää.

Se pääsee suusta vahingossa, kun on itse väsynyt.

Ehkä lauseen sanoo siksi, että se tuntuu toimivan ja lapsi tottelee.

Tai sitten ei vain koskaan ole tullut ajatelleeksi, että lauseessa olisi mitään vikaa.

Lapsiin ja perheisiin erikoistunut psykologi Leea Mattila kertoo kuusi pienten lasten vanhempien käyttämää yleistä lausetta – ja sen, miksi niitä ei kannattaisi käyttää.

1.  ”Hei hei, äiti lähtee nyt, jäätkö sinä tänne?”

”Tätä lausetta kuulee paljon. Lapsi ei haluaisi lähteä leikkipuistosta kotiin, kaupasta autoon tai ulkoa sisälle, ja aikuinen sanoo että ’hei hei, minä lähden, jäätkö tänne’.

”Lause toimii niin hyvin siksi, että jättämisellä uhkaaminen osuu suoraan lapsen kiintymystarpeeseen ja herättää hädän.”

Lähtemisellä ja jättämisellä uhkaaminen on niin yleistä varmaankin siksi, että se aikuisten mielestä toimii – lapsi alkaa totella. Mutta se toimii niin hyvin siksi, että jättämisellä uhkaaminen osuu suoraan lapsen kiintymystarpeeseen ja herättää hädän.

On biologiaa, että pienen lapsen on välttämätöntä kiinnittyä hoitajaansa: lapsen eloonjääminen riippuu siitä, että hänestä huolehditaan. Kun lapsi sitten tuntee hätää, hän hakee apua tunteiden käsittelyyn ihmiseltä, johon hänellä on kiintymyssuhde.

On lapselle ristiriitaista ja rankkaa, kun se läheinen turva, josta hän hakee suojaa, onkin samalla uhkaaja, joka on lähtemässä.

”Vanhemmuudessa kukaan ei yllä aina mallisuorituksiin, ja pienet virheet mahtuvat joukkoon. Mutta on hyvä ymmärtää, että myös hylkäämisellä uhkailu on henkistä väkivaltaa.”

Se, että lapsi uhkauksen jälkeen tottelee ja lähtee mukaan, ei ole merkki asian ymmärtämisestä eikä takuulla opeta luottamuksesta mitään. Sen sijaan lapsi tuntee hylätyksi tulemisen riskin.

Vanhemmuudessa kukaan ei yllä aina mallisuorituksiin, ja pienet virheet mahtuvat joukkoon. Mutta on hyvä ymmärtää, että myös hylkäämisellä uhkailu on henkistä väkivaltaa.”

2. ”Reipas poika, ei sattunut!”

”Lauseen tarkoitus on hyvä. Aikuinen haluaa kannustaa lasta, että ei jäädä tähän harmiin.

Samaa keinoa saattavat vanhempien ja isovanhempien lisäksi käyttää myös kasvatusalan ammattilaiset päiväkodeissa tai neuvolassa. ’Ei sattunut se rokotus, katsopas tätä junan kuvaa!’ Tai: ’Nouse vain ylös, ei sattunut, reipas tyttö.’

Meidän aikuisten pitäisi miettiä, miksi lapsi ei saisi näyttää harmia tai kipua, jos kerran tuntee sitä? Miksi hän ei saa lohtua siihen harmiin tai kipuun?

”Kulttuurissamme reippaus on lapsen hyve. Ennemmin hyve voisi olla se, että harmia ei selitetä pois vaan sen saisi näyttää ja siihen saisi aikuisilta lohtua.”

Jos lapsen harmit kuitataan usein mitätöimällä ne, lapsi ei tule kuulluksi. Vaikka kaatuminen oli aikuisen mielestä vain pikkujuttu ja naarmu polvessa vaivainen nirhaisu, lapsen kokemus voi olla erilainen. Miten paljon sitten pitäisi sattua, että aikuisilta saisi lohdutusta ja apua?

Kulttuurissamme reippaus on lapsen hyve. Ennemmin hyve voisi olla se, että harmia ei selitetä pois tai olla niin kuin sitä ei olisi vaan harmin saisi näyttää ja siihen saisi aikuisilta lohtua.”

3. ”Menepäs omaan huoneeseen rauhoittumaan”

”Jäähylle laittamisesta on erilaisia versioita. Lapselle voidaan sanoa, että mene huoneeseesi miettimään, kunnes olet rauhoittunut. Äiti tai isä saattaa viedä hänet sinne ja sanoa, että saat tulla pois, kun osaat käyttäytyä tai kun viisi minuuttia on kulunut.

Hoitopaikoissa tehdään yhä usein samalla tavoin. Jos joku lapsi ei tottele aamupiirissä, hänet saatetaan viedä viereiseen huoneeseen rauhoittumaan, pois häiritsemästä muita.

”Lapsi oppii, että hankalia tunteita ei saisi olla ja jos on, niiden kanssa jätetään yksin.”

Aikuisilla on ajatus, että lapsi oppisi yksin ollessaan, että näin ei voi käyttäytyä. Ehkä hän oppiikin sen. Mutta samalla hän oppii, että hankalia tunteita ei saisi olla ja jos on, niiden kanssa jätetään yksin.

On väärä luulo ajatella, että jos huonosti käyttäytyvälle lapselle antaa huomiota, se lisää huonoa käytöstä ja hän riehuu saamansa huomion vuoksi aamupiirissä seuraavinakin aamuina. Sen sijaan lapsen auttaminen niiden tunteiden käsittelyssä kasvattaa hänen kykyään käsitellä tunteita.

Lapsi oppii tunteiden säätelyä aikuisilta. Jos hänet jätetään yksin tunteidensa kanssa, tunteiden säätelyn keinot eivät kasva.

Jos lapsi eristetään ja hylätään, hän tuntee häpeää. Ja häpeä vuorovaikutuksessa on murskaava tunne.”

4. ”Tuhma tyttö! Tuhma poika!”

”On ihan eri asia sanoa lapselle, että sinä teit tuhmasti kuin että sinä olet tuhma.

Kun jokin asia on tuhmasti tehty, häpeä kohdistuu siihen tekoon. Lapsi itse ei silloin ole huono vaan teko oli hölmö.

”Häpeä omasta persoonasta on tuhoisa tunne. Syyllisyys hölmöstä teosta on aivan eri juttu.”

Jos pieni lapsi kuulee aikuiselta, että on tuhma tyttö tai poika, hän häpeää, ja se häpeä osuu hänen persoonaansa. Häpeä on tuhoisa tunne, jolla on yhteyttä esimerkiksi masennukseen.

On oikein sanoa lapselle, että hän teki tuhmasti. Jos lapsi rikkoo toisten hiekkakakut tai ottaa tahallaan lelun kädestä tai kiusaa muita, siihen on puututtava, hiljaisuus olisi teon hyväksymistä. Sopiva määrä syyllisyyttä hölmöstä teosta auttaa lasta kasvamaan ja kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin.”

5. ”Ei noin pienestä kannata itkeä.”

6. ”Ei täällä mitään mörköjä ole eli pää tyynyyn.”

”Nuo lauseet ovat erilaisia mutta esimerkkejä samasta, yleisestä asiasta: siitä, että aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miltä lapsesta saisi tuntua.

Lapsella on oma mieli, omat ajatukset ja tunteet. Aikuisen tehtävä on pohtia tilannetta niin kuin lapsi sen kokee, sietää lapsen tunteita ja opettaa häntä käsittelemään niitä. Eikä mitätöidä, että ihan turhaa ja luvatonta itkeä tai pelätä.

”Lapselle voisi sanoa, että sinusta tämä tuntuu isolta asialta, mutta minusta tässä ei ole mitään hätää.”

Sen sijaan, että lapselle sanoo, että ei noin pienestä kannata itkeä, hänelle voisi sanoa, että sinusta tämä tuntuu isolta asialta, mutta minusta tässä ei ole mitään hätää.

Jos lapsi pelkää mörköjä, kummituksia tai muuta, hänelle kannattaa sanoa, että se tuntuu varmaankin pelottavalta, mutta ei mörköjä kyllä oikeasti ole.

Lapsen tunteiden mitätöinti ei johda siihen, että niitä tunteita ei olisi. Se vain sulkee lapsen suun, ja lapsi jää pelkäämään yksin.

Kun aikuinen puhuu tunteista lapsen kanssa, hän auttaa lasta rauhoittumaan ja kasvattaa samalla lapsen tunnesäätelykykyjä.”

Kahden lapsen äiti

”Ei noin pienestä kannata itkeä!” ja viisi muuta vanhempien yleistä lausetta, joista psykologi varoittaa

Taas yksi artikkeli psykologin teoriatornista, joka ei tarjoa mitään ratkaisuja konkreettiseen arkeen. Kun lapsi vetää itku-potku-raivarit, ei suostu kävelemään kotiin päiväkodista, keksii tekosyitä olla nukkumatta tai ei kiireisenä aamuna pue päällensä. Toki näitä on hyvä pohtia, mutta tarjotkaa nyt hyvät psykologit jotain vaihtoehtojakin!
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti