Ei hätää, äiti ja isä! Vasta vanhempien epätäydellisyys panee lapsen oman psyykkisen työn käyntiin.
Ei hätää, äiti ja isä! Vasta vanhempien epätäydellisyys panee lapsen oman psyykkisen työn käyntiin.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä nykyvanhemmat ansaitsevat myötätuntoa. ”15-vuotiaat ovat maailman sivu ajatelleet, että miten noista kahdesta tollosta on voinut syntyä tällainen nero. Nyt se on joissakin asioissa totta. Penskat menevät oikealta ja vasemmalta ohi.”

Mikä nykyvanhemmille on vaikeaa, Jari Sinkkonen?

”Minusta ’vanhemmuus on hukassa’ on vähän hölmö hokema. Äidit ja isät haluavat nykyisinkin lapsilleen hyvää ja toivovat, että heistä kasvaa kunnon ihmisiä. Maailman nopea muuttuminen kylläkin aiheuttaa hämmennystä.

”Monien vanhempien on vaikea tuottaa lapselle pettymyksiä ja sietää lapsen paha mieli.”

Monien vanhempien on vaikea tuottaa lapselle pettymyksiä ja sietää lapsen paha mieli. On sanottu, että vanhemmat tarvitsevat lastensa rakkautta eivätkä siksi henno kieltää heiltä mitään. Tämä johtaa helposti vinoutuneeseen asetelmaan: lapselle mikään ei riitä, eikä hän opi sietämään epämukavuutta.

Vähän aikaa sitten kuusivuotiaan lapsen äiti selitti minulle, että hänen on turha kieltää lastaan tai pyytää häntä tekemään jotakin, kun ei lapsi kuitenkaan tottele. Ei hyvä heilu, ajattelin.

Sama asia näkyy koulussa. Tapaan paljon opettajia ja kouluavustajia ja kuulen heiltä, että lapset pystyvät keskittymään huonommin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Osa lapsista on tottunut tekemään mitä sattuu huvittamaan ja jatkaa samaa menoa koulussa.

”Lapset tarvitsevat vanhempiaan kehumaan, kiittämään ja ihailemaan heitä, mutta myös kieltämään ja ohjaamaan.”

Nämä asiat liittyvät yleiseen harhakäsitykseen siitä, mitä lapset tarvitsevat. Lapset kyllä tarvitsevat vanhempiaan kehumaan, kiittämään ja ihailemaan heitä, mutta myös kieltämään ja ohjaamaan eli johtamaan toimintaa.

Ihan sama juttu pätee kotona ja koulussa kuin vaikka harrastamisessa: lasten etu ja toive on, että aikuiset johtavat heitä.

”Se, että aikuinen johtaa toimintaa, tuo lapsille turvaa.”

Lapset eivät tietenkään sano, että älä nyt anna mun tehdä mitä vain. Silti se, että aikuinen johtaa toimintaa, tuo lapsille turvaa.

Haluaisin toisaalta osoittaa myötätuntoa nykyvanhemmille, jotka yrittävät pyristellä lastensa perässä kaiken uuden tekniikan ja vempaimien kanssa.

On paljon pyydetty, että esimerkiksi yksinhuoltajaäidin pitäisi opetella pelaamaan pelejä, joita hänen 12-vuotias poikansa pelaa. Pelit tuskin kiinnostavat aikuista, ja joka tapauksessa lapset päihittävät niissä aikuiset 15–0. Kaikin mokomin niitä saa pelata, jos se on molemmista mukavaa.

”15-vuotiaat ovat maailman sivu ajatelleet, että miten noista kahdesta tollosta on voinut syntyä tällainen nero. Nyt se on joissakin asioissa totta.”

Tärkeämpää kuin se pelien pelaaminen on tietää, mitä niissä peleissä tehdään ja minkä ikäisille ne on tarkoitettu. Suuri osa pikkupojista pelaa paljon isommille tarkoitettuja pelejä. Sen selvittäminen voi olla vanhemmille vaikeaa, kun lapset ovat teknisesti niin taitavia, myös jälkiensä peittämisessä.

15-vuotiaat ovat maailman sivu ajatelleet, että miten noista kahdesta tollosta on voinut syntyä tällainen nero. Se on osa nuoruusiän narsismia – mutta nyt se on joissakin asioissa totta. Vanhemmille tuottaa hämmennystä, kun penskat menevät laitteidensa kanssa oikealta ja vasemmalta ohi.

”Vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida nuorten elämää samalla tavoin kuin ennen ja sillä tavoin kuin välillä olisi hyvä.”

Nuoret pystyvät vedättämään vanhempiaan, koska vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida heidän elämäänsä samalla tavoin kuin ennen ja sillä tavoin kuin välillä olisi hyvä. Vanhemmilla on ihan uusia, hankalia kysymyksiä mietittävänään. Kuten se, voiko lapsen puhelinta jossakin tilanteessa lukea.”

Miten kannustaisit vanhempia?

”Kunpa kaikki muistaisivat, että vanhempien ei tarvitse olla täydellisiä. Epätäydellinen vanhempi on lapselle paras.

”Sen tajuaminen, että vanhemmatkin ovat vajavaisia ja tekevät välillä hölmösti, on lapsille ja nuorille lohdullista.”

Jos äiti kiiruhtaa täyttämään kaikki pienen lapsen tarpeet ennen kuin lapsi edes ehtii osoittaa niitä tarpeitaan, se ei ole täydellistä vaan aika kamalaa. Vasta epätäydellisyys panee lapsen oman psyykkisen työn käyntiin.

Epätäydellisiä vanhempia on näkynyt tiuhaan myös meillä kotona. Esikoiseni Elina oli kolmevuotias, kun tulin töistä kireänä kotiin, puhkuin ja puhisin enkä huomannut tarpeeksi lasta. Elina jupisi itsekseen ’Ei isi ole Elinalle vihainen, isi on asialle vihainen’. Oikein oivalsi.

”Me vanhemmat toheloimme kasvatuksessa, mutta tärkeintä on rakkaus.”

Sen tajuaminen, että vanhemmatkin ovat vajavaisia ja tekevät välillä hölmösti, on lapsille ja nuorille lohdullista. Se oma hölmöys kannattaa vain tunnistaa ja tunnustaa. Juuri säröistä syntyy usein hedelmällistä ja hyödyllistä kehitystä ja keskustelua.

Brittiläisen lastenlääkärin ja psykoanalyytikon D.W. Winnicottin kuuluisa käsite ’good-enough mother’ eli ’kyllin hyvä äiti’ on usein ymmärretty niin, että vanhemman ei tarvitse olla täydellinen vaan vähempikin riittää. Kyse ei ole lohduttelusta vaan siitä, että ’kyllin hyv䏒 on kaikkein paras.

Me vanhemmat toheloimme kasvatuksessa, mutta tärkeintä on rakkaus.”

enmietätäkirjottanu

Jari Sinkkonen: ”Epätäydellinen vanhempi on lapselle paras” – ja pari muuta kannustavaa neuvoa vanhemmille

Kaikki me teini-ikäisten vanhemmat pelasimme pelejä kun olimme itse nuoria, 70-80-90-luvuilla, ja pelaamme yhä edelleen. Joten "vanhemmuus" ei ole mikään tekosyy sille ettei ymmärrä tietokone/konsolipelejä. Jos nykynelikymppinen ja siitä vanhempi ei ymmärrä pelaamista, hän on ollu todella OUT siihen aikaan kun muut hänen kaveripiiristään pelasivat hänen nuoruudessaan. hohhoijaa mitä journalismia taas.
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti