Ei hätää, äiti ja isä! Vasta vanhempien epätäydellisyys panee lapsen oman psyykkisen työn käyntiin.
Ei hätää, äiti ja isä! Vasta vanhempien epätäydellisyys panee lapsen oman psyykkisen työn käyntiin.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä nykyvanhemmat ansaitsevat myötätuntoa. ”15-vuotiaat ovat maailman sivu ajatelleet, että miten noista kahdesta tollosta on voinut syntyä tällainen nero. Nyt se on joissakin asioissa totta. Penskat menevät oikealta ja vasemmalta ohi.”

Mikä nykyvanhemmille on vaikeaa, Jari Sinkkonen?

”Minusta ’vanhemmuus on hukassa’ on vähän hölmö hokema. Äidit ja isät haluavat nykyisinkin lapsilleen hyvää ja toivovat, että heistä kasvaa kunnon ihmisiä. Maailman nopea muuttuminen kylläkin aiheuttaa hämmennystä.

”Monien vanhempien on vaikea tuottaa lapselle pettymyksiä ja sietää lapsen paha mieli.”

Monien vanhempien on vaikea tuottaa lapselle pettymyksiä ja sietää lapsen paha mieli. On sanottu, että vanhemmat tarvitsevat lastensa rakkautta eivätkä siksi henno kieltää heiltä mitään. Tämä johtaa helposti vinoutuneeseen asetelmaan: lapselle mikään ei riitä, eikä hän opi sietämään epämukavuutta.

Vähän aikaa sitten kuusivuotiaan lapsen äiti selitti minulle, että hänen on turha kieltää lastaan tai pyytää häntä tekemään jotakin, kun ei lapsi kuitenkaan tottele. Ei hyvä heilu, ajattelin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sama asia näkyy koulussa. Tapaan paljon opettajia ja kouluavustajia ja kuulen heiltä, että lapset pystyvät keskittymään huonommin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Osa lapsista on tottunut tekemään mitä sattuu huvittamaan ja jatkaa samaa menoa koulussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Lapset tarvitsevat vanhempiaan kehumaan, kiittämään ja ihailemaan heitä, mutta myös kieltämään ja ohjaamaan.”

Nämä asiat liittyvät yleiseen harhakäsitykseen siitä, mitä lapset tarvitsevat. Lapset kyllä tarvitsevat vanhempiaan kehumaan, kiittämään ja ihailemaan heitä, mutta myös kieltämään ja ohjaamaan eli johtamaan toimintaa.

Ihan sama juttu pätee kotona ja koulussa kuin vaikka harrastamisessa: lasten etu ja toive on, että aikuiset johtavat heitä.

”Se, että aikuinen johtaa toimintaa, tuo lapsille turvaa.”

Lapset eivät tietenkään sano, että älä nyt anna mun tehdä mitä vain. Silti se, että aikuinen johtaa toimintaa, tuo lapsille turvaa.

Haluaisin toisaalta osoittaa myötätuntoa nykyvanhemmille, jotka yrittävät pyristellä lastensa perässä kaiken uuden tekniikan ja vempaimien kanssa.

On paljon pyydetty, että esimerkiksi yksinhuoltajaäidin pitäisi opetella pelaamaan pelejä, joita hänen 12-vuotias poikansa pelaa. Pelit tuskin kiinnostavat aikuista, ja joka tapauksessa lapset päihittävät niissä aikuiset 15–0. Kaikin mokomin niitä saa pelata, jos se on molemmista mukavaa.

”15-vuotiaat ovat maailman sivu ajatelleet, että miten noista kahdesta tollosta on voinut syntyä tällainen nero. Nyt se on joissakin asioissa totta.”

Tärkeämpää kuin se pelien pelaaminen on tietää, mitä niissä peleissä tehdään ja minkä ikäisille ne on tarkoitettu. Suuri osa pikkupojista pelaa paljon isommille tarkoitettuja pelejä. Sen selvittäminen voi olla vanhemmille vaikeaa, kun lapset ovat teknisesti niin taitavia, myös jälkiensä peittämisessä.

15-vuotiaat ovat maailman sivu ajatelleet, että miten noista kahdesta tollosta on voinut syntyä tällainen nero. Se on osa nuoruusiän narsismia – mutta nyt se on joissakin asioissa totta. Vanhemmille tuottaa hämmennystä, kun penskat menevät laitteidensa kanssa oikealta ja vasemmalta ohi.

”Vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida nuorten elämää samalla tavoin kuin ennen ja sillä tavoin kuin välillä olisi hyvä.”

Nuoret pystyvät vedättämään vanhempiaan, koska vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida heidän elämäänsä samalla tavoin kuin ennen ja sillä tavoin kuin välillä olisi hyvä. Vanhemmilla on ihan uusia, hankalia kysymyksiä mietittävänään. Kuten se, voiko lapsen puhelinta jossakin tilanteessa lukea.”

Miten kannustaisit vanhempia?

”Kunpa kaikki muistaisivat, että vanhempien ei tarvitse olla täydellisiä. Epätäydellinen vanhempi on lapselle paras.

”Sen tajuaminen, että vanhemmatkin ovat vajavaisia ja tekevät välillä hölmösti, on lapsille ja nuorille lohdullista.”

Jos äiti kiiruhtaa täyttämään kaikki pienen lapsen tarpeet ennen kuin lapsi edes ehtii osoittaa niitä tarpeitaan, se ei ole täydellistä vaan aika kamalaa. Vasta epätäydellisyys panee lapsen oman psyykkisen työn käyntiin.

Epätäydellisiä vanhempia on näkynyt tiuhaan myös meillä kotona. Esikoiseni Elina oli kolmevuotias, kun tulin töistä kireänä kotiin, puhkuin ja puhisin enkä huomannut tarpeeksi lasta. Elina jupisi itsekseen ’Ei isi ole Elinalle vihainen, isi on asialle vihainen’. Oikein oivalsi.

”Me vanhemmat toheloimme kasvatuksessa, mutta tärkeintä on rakkaus.”

Sen tajuaminen, että vanhemmatkin ovat vajavaisia ja tekevät välillä hölmösti, on lapsille ja nuorille lohdullista. Se oma hölmöys kannattaa vain tunnistaa ja tunnustaa. Juuri säröistä syntyy usein hedelmällistä ja hyödyllistä kehitystä ja keskustelua.

Brittiläisen lastenlääkärin ja psykoanalyytikon D.W. Winnicottin kuuluisa käsite ’good-enough mother’ eli ’kyllin hyvä äiti’ on usein ymmärretty niin, että vanhemman ei tarvitse olla täydellinen vaan vähempikin riittää. Kyse ei ole lohduttelusta vaan siitä, että ’kyllin hyv䏒 on kaikkein paras.

Me vanhemmat toheloimme kasvatuksessa, mutta tärkeintä on rakkaus.”

enmietätäkirjottanu

Kaikki me teini-ikäisten vanhemmat pelasimme pelejä kun olimme itse nuoria, 70-80-90-luvuilla, ja pelaamme yhä edelleen. Joten "vanhemmuus" ei ole mikään tekosyy sille ettei ymmärrä tietokone/konsolipelejä. Jos nykynelikymppinen ja siitä vanhempi ei ymmärrä pelaamista, hän on ollu todella OUT siihen aikaan kun muut hänen kaveripiiristään pelasivat hänen nuoruudessaan. hohhoijaa mitä journalismia taas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla