Lähteä vai jäädä? Jäämistä kannattaa harkita vain, jos väkivaltainen kumppani ottaa vastuun ongelmastaan ja hakee ammattiapua.
Lähteä vai jäädä? Jäämistä kannattaa harkita vain, jos väkivaltainen kumppani ottaa vastuun ongelmastaan ja hakee ammattiapua.

Väkivalta on teko, joka rikkoo jotain: luottamuksen, huonekalun, kylkiluun, mielenrauhan. Kannattaako toista mahdollisuutta antaa koskaan?

Lähde heti ensimmäisestä lyönnistä.

Tutussa neuvossa on perää, sillä väkivaltaan liittyy syklisyys. Se tarkoittaa, että välillä on rauhallisia, suorastaan hempeitä kausia, mutta kun tunnelma taas kiristyy, väkivalta on kerta kerralta raaempaa.

Yhtä totta on se, että kierteen voi katkaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Jos hakee itselleen ajoissa apua ja saa syklin katkaistua, väkivallaton elämä on täysin mahdollista”, väkivaltatyön asiantuntija Salla Hyvärinen Lyömättömästä Linjasta sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Näen työssäni jatkuvasti onnistumisia. Ihmisessä on mahtava muutosvoima. Mutta jos oma motivaatio puuttuu, mikään ei muutu.”

Jos pelkäät kumppaniasi niin paljon, että alat muuttaa käytöstäsi hänen vuokseen, on aika havahtua.

On siis mietittävä, myöntääkö kumppani ongelmansa. Ottaako hän siitä vastuun? Onko hän valmis hakemaan apua?

Jos ei, suhteeseen voi olla hengenvaarallista jäädä.

Jos se pelottaa, se on väkivaltaa

Jos pelkäät kumppaniasi niin paljon, että alat muuttaa käytöstäsi hänen vuokseen, on aika havahtua.

Kyse voi olla pieneltä tuntuvista päätöksistä. Jätät ehkä väliin itsellesi tärkeät juhlat. Et menekään kahville parhaan ystäväsi kanssa. Lepytät ja varot, jotta kontrolloiva kumppanisi ei vain pahastuisi.

Ihan ensimmäiseksi asia kannattaa ottaa puheeksi.

”Joskus riittää, kun sanoo, että hei, nämä 15 tekstiviestiäsi illan aikana ahdistavat minua. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, kumppani ei välttämättä ole tajunnut sitä itse.”

”Kyse on heikoista tunnetaidoista. Tunteita voi opetella tunnistamaan ja käsittelemään, mutta yleensä siihen tarvitaan ammattiapua.”

Hyvärisen mukaan väkivalta rikkoo aina jotain: luottamuksen, huonekaluja tai mielenrauhan. Haukkumista tai riehumista ei voi perustella sillä, että ”mä oon vähän tulinen luonne”.

”Jos toista pelottaa, kyse on väkivallasta.”

Tunnetaitoja voi opetella

Tyypillinen tapaus on perheenisä, jolla on pieniä lapsia, työpaineita – ja musertava häpeä käytöksestään.

”Kyse on heikoista tunnetaidoista. Tunteita voi opetella tunnistamaan ja käsittelemään, mutta yleensä siihen tarvitaan ammattiapua.”

Väkivallan taustalla on aina tunne: avuttomuus, yksinäisyys, pelko. Mikään tunne ei kuitenkaan poista vastuuta tekijältä.

”Väkivalta on aina pelkästään tekijänsä vastuulla. Uhrin ei pidä ottaa siitä edes osasyyllisyyttä.”

Hae apua itsellesi

On helppo neuvoa: Jätä se heti! Miksi edes mietit, oletko tyhmä?

Suhteesta on harvoin helppo lähteä. Puoliso, joka hermostuessaan tönii ja raivoaa, saattaa muina päivinä olla hyvä ja hellä.

Kaikkia ei voi auttaa terapeuttisin keinoin.

”Jokaisessa ihmisessä on monta puolta. Kukaan ei ole pelkästään paha. Meidät ihmiset on myös rakennettu niin, että haluamme uskoa toisesta hyvää. Se ei ole tyhmyyttä vaan ihana piirre”, Hyvärinen sanoo.

”Valitettavasti totta on sekin, että kaikkia ei voi auttaa terapeuttisin keinoin. Jos kumppanisi syyttää väkivaltaisesta käytöksestään muita eikä suostu hakemaan apua, suhteesta on lähdettävä.”

Aloita siitä, että haet apua itsellesi. Vaikka tilanne tuntuisi toivottomalta, väkivaltatyön ammattilaiset osaavat neuvoa sinulle seuraavan askeleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla