”Tyyylsääääää!” Ei hätää, tylsyys tekee lapselle hyvää – Psykologi: Pettymyksiltä ei aina tarvitse suojata

Pitkä, vapaa viikonloppu, eikä lapsella ole mitään tekemistä.

Syysloma ja lapsi, joka tahtoo uimahalliin, Hoplopiin, Superparkiin tai shoppailemaan tai mieluiten niihin kaikkiin.

Koululaisten kesäloma, jolloin lapsi haluaisi kaksi ja puoli kuukautta tehdä jotakin. Jotakin kivaa.

Tuttua kaikille vanhemmille on tämä: lapsilla on tylsää, ja he odottavat, että vanhemmat järjestävät heille jotakin kivaa. Lisäksi vanhemmat odottavat sitä usein itseltään itsekin.

"Vanhemmat haluavat lapsilleen parasta mahdollista. Vanhemmilla on usein halu suojata lasta pettymyksiltä, ja se menee helposti överiksi", sanoo lapsiin ja perheisiin erikoistunut psykologi Leea Mattila.

"Lapsen elämään ja kasvuun kuuluvat myös hankalat tunteet kuten tylsistyminen ja pettymys. Vanhempien tehtävä ei ole viedä tylsyyttä tai pettymystä pois vaan auttaa niiden sietämisessä."

Minä suojelen sinua, virikkeiltäkin

Lapsi voi tietää, mitä hän vapaailtana tai -päivänä haluaisi tehdä. Mutta lapsi ei välttämättä tiedä, mitä hän oikeastaan tarvitsisi.

"Lapsen arki on usein täynnä ärsykkeitä. Päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa mieli on koko ajan aktiivinen, ja se kuormittaa hermostoa", Mattila toteaa.

Kun lapsi on tottunut ärsyketulvaan, sitä ilman voi olla vaikea olla tai se tuntuu oudolta. Silti hän voi kaikkein eniten kaivata juuri rauhallista, virikkeetöntä olemista.

"Välillä aikuisen tehtävä on nimenomaan suojella lasta virikkeiltä, ei tarjota niitä lisää. On vanhemman vahvuutta auttaa lasta virittymään rauhalliseen hetkeen, vaikka ilman virikkeitä oleminen tuntuisi lapsesta vaikealta ja tylsältä."

Vanhemman ei tarvitse olla ohjelmatoimisto, vaan välillä pikemminkin vähentää jälkikasvun viriketulvaa.

Anna tilaa tunteiden käsittelylle

Joskus jatkuva tekemisen keksiminen vie tilaa vielä tärkeämmältä. Leea Mattila sanoo, että 'leikki on lapsen työtä' on osuvampi viisaus kuin tullaan ajatelleeksi.

"Kun lapsi rauhoittuu tai joutuu rauhoittumaan, mielelle tulee tilaa käsitellä asioita. Usein käy niin, että kun lapsi on aikansa valittanut tylsyyttä, hän keksiikin leikin tai tekemistä."

"Leikin kautta lapsi usein käsittelee tunteita, joiden käsittelyyn ei muuten ole aikaa ja tilaa. Lisäksi luovuus ja mielikuvitus herää juuri silloin, kun ei ole valmista tarjolla."

Tylsistyminen, ihan ok

Ohjelman ja tekemisen järjestäminen ei ole aina vain halua tarjota lapselle parasta mahdollista. Se voi olla myös vanhempien halua päästä itse vähemmällä. On aikuiselle helppoa ja mukavaa, kun lapselle on järjestetty tekemistä ja hän viihtyy.

"Kun lapsella ei ole tekemistä, hän on vaativampi vanhempiaan kohtaan. Äiti ja isä voivat joutua keskeyttämään omat hommansa mennääkseen mukaan lapsen tekemiseen. Lisäksi he joutuvat kokemaan lapsen turhautumisen tunteita yhdessä hänen kanssaan", Mattila sanoo.

Kun aikuinen kestää lapsen pettymystä, lapsikin oppii hyväksymään ja kestämään ikäviä tunteita.

Ikävien tunteiden kokeminen yhdessä on tärkeää, Mattila sanoo ja puhuu yhteissäätelystä. Yhteissäätely tarkoittaa sitä, että kun aikuinen osoittaa lapsen tylsistymisen ja pettymyksen olevan hyväksyttyä ja kestettävää, myös lapsen kyky kestää noita tunteita kehittyy.

"On tärkeää osoittaa lapselle, että hänen tunteensa eivät ole kiellettyjä tai ei-toivottuja. Kun saa lapsena vanhemmilta tukea ikävien tunteiden käsittelyyn, osaa aikuisena paremmin tunnistaa ja käsitellä kaikenlaisia tunteita."

Tylsistyminen tekee siis välillä lapselle hyvää. Turvallisinta tylsistyminen on silloin, kun äiti tai isä on sanomassa, että tylsyys on ihan ok mutta minä olen lähellä, jos kaipaat.

"Parhaimmillaan tylsyydestä puhumisesta ja sen sietämisestä tulee lapsen ja aikuisen välille vuorovaikutusta, joka tekeekin tylsistymisestä lopulta melkein mukavan asian."