Moni äiti ja isä on väkivaltainen lastaan kohtaan, mutta ei ymmärrä olevansa, sanoo psykologi Kaisa Lumijärvi.

HAUKKU TEKEE HAAVAN.

Moni äiti ja isä on lastaan kohtaan väkivaltainen, vaikka ei ymmärrä olevansa. Vitsinä sanotaan, että kolme kasvatuskeinoani ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ne ovat henkistä väkivaltaa.

Perinteisesti ajattelemme, että lapsen kurittaminen tarkoittaa fyysistä väkivaltaa. Oikeasti myös henkinen väkivalta on kuritusta. Fyysinen ja psyykkinen kipu aktivoivat lapsessa samat aivoalueet.

Tutkimuksissa melkein puolet vanhemmista kertoo haukkuneensa lastaan tyhmäksi viimeisen vuoden aikana. Luulen, että luvut olisivat vielä suuremmat, jos olisi osattu kysyä tarkemmin lapsen mitätöinnistä, syyllistämisestä ja rakkauden epäämisestä.

NIPPAISU ON VALESANA.

Me aikuiset olemme hyviä laimentamaan sanoja. Lapsen kovakourainen retuuttaminen voi muuttua tönäisyksi, nipistäminen on vain nippaisu. Uhkailu ja mitätöinti muuttuvat puheessa ja omassa mielessäkin kasvatukseksi.

Aikuisen ja lapsen välinen suhde on ihmissuhde siinä missä muutkin. Emme hyväksy parisuhteessa sitä, että toista pelotellaan, uhkaillaan tai lahjotaan. Samat asiat muuttuvat lapsen ja aikuisen suhteessa jotenkin sallituiksi. Se on järjetöntä. Lasta pitäisi suojella vielä enemmän, koska lapsi on aikuisen varassa.

JÄÄHYPENKKI PITÄISI KIELTÄÄ.

En pidä television Supernannystä. Supernannyn jäähypenkkineuvot pitäisi unohtaa. Jos leikki-ikäinen lapsi käsketään yksin omaan huoneeseen, kun hän on hankala, hän jää tunnemylläkässään yksin. Lapsi tarvitsee syliä rauhoittuakseen. Yksinäinen jäähy on pelottava kokemus.

Jäähylle eristetty lapsi oppii, että vanhemmat hyväksyvät minut vain, kun olen kiltti, iloinen ja reipas. Jos lapsella ei ole lupa ilmaista kiukkua ja turhautumista, hän ajattelee, että ne tunteet eivät ole sallittuja. Siitä voi tulla vaikeuksia myöhemmin. Viimeistään parisuhteessa.

Vanhemman vastuulla on rauhoittaa ensin itsensä ja sitten lapsi. Jos jonkun pitää poistua paikalta, jotta tilanne rauhoittuisi, vanhempi voi laittaa itsensä hetkeksi jäähylle. Samalla kun vie roskia, ehtii hengittää syvään.

LAPSET KUULEVAT TUNTEITA.

Kaikessa sanomisessa sävyllä on väliä. Ratkaisevaa on, onko vanhempi lapsen mielestä pelottava tai onko kokemus ahdistava. On ihan eri asia sanoa ”noin ei voi käyttäytyä” kuin sanoa ”mä en yhtään tykkää sinusta, kun olet tuollainen”.

Vanhemman pitää nähdä lapsen raivon ja temppuilun taakse ja miettiä, mistä se johtuu. Sitten kannattaa sanoittaa tunne lapselle: Sinä olet varmaan nyt väsynyt. Sulla on tainnut olla ikävä kotiin päiväkodissa. Ei ihme, että raivostuttaa, kun varmaan on nälkäkin.

Lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia.

SYYLLISTY VAIN, VANHEMPI.

Jos puhe kasvatusväkivallasta saa äidin tai isän nyt syyllistymään, hän voi olla tyytyväinen. Se tarkoittaa, että vanhempi välittää. Syyllisyys auttaa myös toimimaan toisin.

Kaikissa suhteissa tulee säröjä, niin myös suhteessa lapseen. Kun mokaa, voi pyytää anteeksi.­ Samalla lapsi oppii, että vanhempikin on vain ihminen.

Kaisa Lumijärvi on 41-vuotias psykologi ja psykoterapeutti sekä 8- ja 9-vuotiaiden lasten äiti. Hän on äitinä kehnoimmillaan nälkäisenä ja parhaimmillaan sunnuntaiaamuisin kahvin jälkeen.

Mitä sinä olet oppinut lapseltasi? Kerro alla kommenttikentässä!

Olitkohan ymmärtänyt

Psykologi: "Moni vanhempi on tietämättään väkivaltainen lastaan kohtaan"

Supernannyssa jäähy ei nimenomaan ole lapsen omassa huoneessa. Lapselle annetaan aikaa rauhoittua ja kun hän on rauhoittunut käsitellään yhdessä käytös joka johti jäähylle joutumuiseen. Kyllä tätä empatiaa ja lässytystä korostetaan. Osa nykylapsista tulee aikuisten ja muiden lasten päälle vahingoittamistarkoitusksessa jo päiväkoti-ikäisinä. Supernannyssa ei myöskään pidetä lasta tai lapsen tunteita huonona, vaan tehdään selväksi, että huonoa käytöstä ei suvaita. Kyllä oman käytöksen hallintaa...
Lue kommentti
K

Psykologi: "Moni vanhempi on tietämättään väkivaltainen lastaan kohtaan"

Vierailija: Toinen huono äiti 29.01.2015 klo 06:07 Miksi jäähyn vastustajat aina olettavat mustavalkoisesti, että jäähypaikka on omassa huoneessa tms. johon lapsi eristetään? Meillä ainakin jäähypaikka on samassa tilassa muiden kanssa. Paikassa josta näkee keittöön, olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen. Jäähyllä oleva näkee muun perheen ja hänen kanssa keskustellaan. Nimenomaan! Lisäksi jäähyyn ymmärtääkseni kuuluu että lapsen kanssa käydään joka kerta läpi miksi hän joutui jäähylle, jolloin voi...
Lue kommentti
Mari Savio on 45-vuotias vaatesuunnittelija, joka asuu kolmen tyttärensä kanssa puutalossa Lapinjärvellä. Kodin tyylikkäimmät ja siisteimmät huoneet ovat perheen teinien huoneet.

Suorat sanat: Kun kyse on sisustuksesta, yllättävän monesta naisesta kuoriutuu despootti, joka stailaa muut perheenjäsenet piiloon, sanoo vaatesuunnittelija Mari Savio.

Koti ei ole näyttelytila

Koti on ihmisen pesä, ei statussymboli tai näyttelytila. Siksi jokaisen perheenjäsenen pitäisi minusta näkyä kodin sisustuksessa. On outo ajatus, että vain yksi ihminen päättää, miltä yhteisessä kodissa näyttää.

Monessa perheessä näin kuitenkin on. Kun kyse on sisustuksesta, naisesta kuoriutuu helposti despootti, joka määrää kaiken ja stailaa muut perheenjäsenet piiloon.

Sulje silmät, jos et kestä lapsen makua

En usko siihen, että pikkulapsilta pitää kysyä, haluavatko he puuron kanssa mansikoita vai mustikoita vai ehkä vadelmia. Sellainen on sekopäistä ja saa lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Mutta siihen uskon, että lapsella on oikeus päättää huoneensa sisustuksesta. Jos lapsen valintoja kunnioitetaan, hän tuntee itsensä tärkeäksi, osaksi laumaansa.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Perheeseeni kuuluvat 3-, 12- ja 14-vuotiaat tytöt. Jossain vaiheessa keskimmäisellä oli niin kova prinsessavaihe, että vessapaperinkin olisi pitänyt olla hänestä pinkkiä, jotta sillä olisi voinut pyyhkiä hanurinsa. Koko huone kimmelsi roskista myöten, ja seiniä koristivat Frozen-seinätarrat. Jos prinsessavaihe iskee, se iskee. Järkyttävältähän se näyttää, mutta pian kehitysvaihe on ohi.

Jos et kestä lapsen tyyliä, sulje silmäsi.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Tee kompromisseja

Kun lapset olivat pienempiä, lattiamme oli niin täynnä muovikrääsää, että kompastelin öisin matkalla vessaan. Se jurppi. Ostin jättimäiset lelukorit, mutta My Little Ponyt jatkoivat kasautumistaan. Päätin kestää, koska pian keräilyvimma kuitenkin laimenisi. Sitä paitsi meillä on muutenkin aina niin sotkuista, että kyllä sekaan muutama muovilelu uppoaa.

Joskus olen paha äiti ja rikon omia oppejani. Kun muutimme nykyiseen taloomme, lastenhuoneissa oli valmiina William Morrisin tapetit. Ne olivat minusta maailman hienoimmat, mutta lapset ilmoittivat, että ne pitää repiä. En suostunut. Vastalahjaksi he saivat sisustaa huoneensa juuri niin kuin lystäsivät.

Jos lapsi saa valita huoneensa värin tai maalata seinänsä itse, hän ikään kuin jättää oman jälkensä kotiin. Uskon, että sisustus voi vaikuttaa mielenterveyteen. Kodin tehtävä on olla ihmisen lepopaikka, ei stressin aiheuttaja.

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Kestä lapsen kiintymys hirviösohvaan

Oma sisustusmakuni on kaistapäinen. Käytän paljon värejä, yhdistelen räjähtäneitä kirppislöytöjä designhuonekaluihin, en nauti tyylipuhtaudesta enkä tajua konmarittamista.

Silti yllätyn usein siitä, millaisiin asioihin lapset kodissa kiintyvät. Esimerkiksi sohva ja sen paikka ovat heille kamalan tärkeitä. He ovat kääntelemässä sohvaa ihan koko ajan.

Jossain vaiheessa olohuoneessamme oli vaaleanpunainen sohva, jonka olin jossain mielenhäiriössä raahannut kierrätyskeskuksesta. Se oli järkyttävän ruma, mutta lapset rakastivat sitä. Vuosia uhosin, että nyt tuo lähtee, mutta tyttäreni sanoi: ”Äiti, sä et voi heittää tota pois. Toihan on ihan niin kuin sä: tosi tosi vanha ja tosi tosi muhee.” Onneksi sohva pian levisi liitoksistaan ja pääsimme siitä eroon.

Kysy miehenkin mielipidettä

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Suorat sanat: Velkakierteen selvittäminen vaatii sitkeyttä, mutta se kannattaa. Raha tuo onnea, sanoo Roni Laukkarinen.

 Raha on elämän tärkein asia.

Raha määrittää kaikkea, mitä olet ja teet. Ilman rahaa et tee mitään tai ole tässä yhteiskunnassa kukaan. Rahavaikeudet jähmettävät pahimmillaan koko elämän. Tiedän sen omasta kokemuksestani. 

Aikuistumisen kynnyksellä ajauduin pahaan velkakierteeseen. Pikkuhiljaa laskut jäivät maksamatta ja menivät ulosottoon. Velat kasvoivat tuhansiin, vaikka en sortunut pikavippeihin.

Tajusin ongelman, mutta minulla ei ollut kiinnostusta tai voimia hoitaa asioitani. Suurin syy siihen oli masennus.

Taloudellisen tasapainon saavuttaminen on vienyt minulta lähes kymmenen vuotta. Käänne tapahtui, kun aloin toipua masennuksesta ja pääsin palkkatöihin. Sain energiaa myös raha-asioiden selvittämiseen.

Velkaantuneena ei mennyt edes viittä minuuttia, etten olisi miettinyt raha-asioita. Ajattelen rahaa edelleen paljon, mutta en enää pakonomaisesti. Olen sitä mieltä, että raha tuo onnea ja ratkaisee monia ongelmia.

Älä maksa velkoja, jos rahaa ei ole.

Epätoivoisenkin tuntuisesta tilanteesta pääsee eteenpäin. Aikaa ja sinnikkyyttä se kyllä vaatii. Asiat eivät ratkea kerralla, vaan kuopan pohjalta noustaan pienin askelin.

Totuus on uskallettava kohdata. Pyydä apua. Minulle alkuun pääsyyn riitti yksi pitkä puhelu velkaneuvojalle. Hän neuvoi muun muassa, ettei ole järkeä maksaa jotain jättilaskua, jos on sen jälkeen täysin rahaton. Velat säilyvät kyllä ulosotossa, eikä niihin kuole. Raha-asioita on laitettava kuntoon pieni palanen kerrallaan, sovittava maksueristä ja eräpäivien lykkäämisistä.

Omia tapojaan voi muuttaa. Masentuneena heitin perintäkirjeet suoraan roskikseen. Nyt skannaan joka ikisen laskun ja siirrän tiedot Excel-taulukkoon. Kuvaan kaikki kuitit arjen ostoksista ja syötän tiedot ilmaiseen taloudenhallintasovellukseen.

Kontrolli säilyy, kun tiedän koko ajan, kuinka paljon rahaa tulee ja mihin sitä menee. Päiväbudjetti on tärkeä osa taloudenhallintaani.

Vaikka elän säästeliäästi, elämästä pitää myös nauttia. Valitsen ruokakaupassa halvempia merkkejä, jotta minulla on perjantaina varaa erikoisolueen tai herkuttelujuustoon.

Nykyisin olen yrittäjä. Jokaisen pitäisi hoitaa henkilökohtaista talouttaan kuten yrityksen taloutta: tulot ja menot on kirjattava ylös ainakin suurin piirtein. Kun olen kerran tehnyt henkilökohtaisen konkurssin, en halua, että yritykseni joutuu lähellekään sitä pistettä.

Kieltäydy leimasta otsassa.

Rahavaikeudet ovat voimakas stigma. Moni ajattelee, että velkaantuneella on aina vakavia elämänhallinnan ongelmia ja pimeitä salaisuuksia kuten päihde- tai peliriippuvuuksia. Se ei pidä paikkaansa. Huono tuuri, pari isoa laskua tai masennus voivat laukaista ongelmavyyhdin.

Jos rahan kanssa on ongelmia, niistä kannattaa puhua ja pyrkiä tietoisesti eroon häpeästä. Ota ensin arki hallintaasi. Sen jälkeen unohda rahan jatkuva miettiminen ja keskity elämään.

Moni sanoo, että lapsia kannattaa hankkia vasta sitten, kun työ-, talous- ja terveysasiat ovat järjestyksessä. Tällä neuvolla minulla olisi jäänyt elämä elämättä ja perhe perustamatta.