Moni äiti ja isä on väkivaltainen lastaan kohtaan, mutta ei ymmärrä olevansa, sanoo psykologi Kaisa Lumijärvi.

HAUKKU TEKEE HAAVAN.

Moni äiti ja isä on lastaan kohtaan väkivaltainen, vaikka ei ymmärrä olevansa. Vitsinä sanotaan, että kolme kasvatuskeinoani ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ne ovat henkistä väkivaltaa.

Perinteisesti ajattelemme, että lapsen kurittaminen tarkoittaa fyysistä väkivaltaa. Oikeasti myös henkinen väkivalta on kuritusta. Fyysinen ja psyykkinen kipu aktivoivat lapsessa samat aivoalueet.

Tutkimuksissa melkein puolet vanhemmista kertoo haukkuneensa lastaan tyhmäksi viimeisen vuoden aikana. Luulen, että luvut olisivat vielä suuremmat, jos olisi osattu kysyä tarkemmin lapsen mitätöinnistä, syyllistämisestä ja rakkauden epäämisestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

NIPPAISU ON VALESANA.

Me aikuiset olemme hyviä laimentamaan sanoja. Lapsen kovakourainen retuuttaminen voi muuttua tönäisyksi, nipistäminen on vain nippaisu. Uhkailu ja mitätöinti muuttuvat puheessa ja omassa mielessäkin kasvatukseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikuisen ja lapsen välinen suhde on ihmissuhde siinä missä muutkin. Emme hyväksy parisuhteessa sitä, että toista pelotellaan, uhkaillaan tai lahjotaan. Samat asiat muuttuvat lapsen ja aikuisen suhteessa jotenkin sallituiksi. Se on järjetöntä. Lasta pitäisi suojella vielä enemmän, koska lapsi on aikuisen varassa.

JÄÄHYPENKKI PITÄISI KIELTÄÄ.

En pidä television Supernannystä. Supernannyn jäähypenkkineuvot pitäisi unohtaa. Jos leikki-ikäinen lapsi käsketään yksin omaan huoneeseen, kun hän on hankala, hän jää tunnemylläkässään yksin. Lapsi tarvitsee syliä rauhoittuakseen. Yksinäinen jäähy on pelottava kokemus.

Jäähylle eristetty lapsi oppii, että vanhemmat hyväksyvät minut vain, kun olen kiltti, iloinen ja reipas. Jos lapsella ei ole lupa ilmaista kiukkua ja turhautumista, hän ajattelee, että ne tunteet eivät ole sallittuja. Siitä voi tulla vaikeuksia myöhemmin. Viimeistään parisuhteessa.

Vanhemman vastuulla on rauhoittaa ensin itsensä ja sitten lapsi. Jos jonkun pitää poistua paikalta, jotta tilanne rauhoittuisi, vanhempi voi laittaa itsensä hetkeksi jäähylle. Samalla kun vie roskia, ehtii hengittää syvään.

LAPSET KUULEVAT TUNTEITA.

Kaikessa sanomisessa sävyllä on väliä. Ratkaisevaa on, onko vanhempi lapsen mielestä pelottava tai onko kokemus ahdistava. On ihan eri asia sanoa ”noin ei voi käyttäytyä” kuin sanoa ”mä en yhtään tykkää sinusta, kun olet tuollainen”.

Vanhemman pitää nähdä lapsen raivon ja temppuilun taakse ja miettiä, mistä se johtuu. Sitten kannattaa sanoittaa tunne lapselle: Sinä olet varmaan nyt väsynyt. Sulla on tainnut olla ikävä kotiin päiväkodissa. Ei ihme, että raivostuttaa, kun varmaan on nälkäkin.

Lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia.

SYYLLISTY VAIN, VANHEMPI.

Jos puhe kasvatusväkivallasta saa äidin tai isän nyt syyllistymään, hän voi olla tyytyväinen. Se tarkoittaa, että vanhempi välittää. Syyllisyys auttaa myös toimimaan toisin.

Kaikissa suhteissa tulee säröjä, niin myös suhteessa lapseen. Kun mokaa, voi pyytää anteeksi.­ Samalla lapsi oppii, että vanhempikin on vain ihminen.

Kaisa Lumijärvi on 41-vuotias psykologi ja psykoterapeutti sekä 8- ja 9-vuotiaiden lasten äiti. Hän on äitinä kehnoimmillaan nälkäisenä ja parhaimmillaan sunnuntaiaamuisin kahvin jälkeen.

Mitä sinä olet oppinut lapseltasi? Kerro alla kommenttikentässä!

Olitkohan ymmärtänyt

Supernannyssa jäähy ei nimenomaan ole lapsen omassa huoneessa. Lapselle annetaan aikaa rauhoittua ja kun hän on rauhoittunut käsitellään yhdessä käytös joka johti jäähylle joutumuiseen. Kyllä tätä empatiaa ja lässytystä korostetaan. Osa nykylapsista tulee aikuisten ja muiden lasten päälle vahingoittamistarkoitusksessa jo päiväkoti-ikäisinä. Supernannyssa ei myöskään pidetä lasta tai lapsen tunteita huonona, vaan tehdään selväksi, että huonoa käytöstä ei suvaita. Kyllä oman käytöksen hallintaa tarvitsee jokainen yksilö yhteiskunnassa.

K
Vierailija: Toinen huono äiti

Miksi jäähyn vastustajat aina olettavat mustavalkoisesti, että jäähypaikka on omassa huoneessa tms. johon lapsi eristetään? Meillä ainakin jäähypaikka on samassa tilassa muiden kanssa. Paikassa josta näkee keittöön, olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen. Jäähyllä oleva näkee muun perheen ja hänen kanssa keskustellaan.

Nimenomaan! Lisäksi jäähyyn ymmärtääkseni kuuluu että lapsen kanssa käydään joka kerta läpi miksi hän joutui jäähylle, jolloin voi kertoa että saa suuttua, mutta ei saa lyödä tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla