Onko oikein, että lapsi saa mummolassa syödä herkkuja mielin määrin eivätkä muutkaan kodin säännöt ole voimassa? Väestöliiton asiantuntijat vastaavat.
Mummolassa on kiva käydä, mutta joskus siellä on vanhempien näkökulmasta katsoen liiankin kivaa.
Mummolan pöytään on nostettu kulhollinen karkkeja, joita saa ottaa vapaasti, oli herkkupäivä tai ei. Ukki on taas kerran ostanut uuden muovilelun ja mummi nipun hempeitä lapsenvaatteita, jotka ovat aivan toisentyylisiä kuin ne, mitä lapset tavallisesti käyttävät.
Vanhemmat nirskuttavat hampaitaan harmista. Okei, nyt ollaan kylässä, mutta onko tosiaan niin, että isovanhempien ei tarvitse lainkaan piitata vanhempien kasvatussäännöistä?
No ei ole, vastaavat Väestöliiton perheasiantuntijat.
”Jos isovanhemmat ja lapsenlapset tapaavat harvoin, silloin voi ehkä olla joustavampi.”
Ohjenuora on tämä: mitä enemmän isovanhemmat ovat mukana lasten arjessa, sitä tärkeämpää on, että mummolan säännöt ovat mahdollisimman samanlaiset kuin kotona. Kun ruokailut, päiväunet ja ulkoilut hoituvat molemmissa paikoissa samaan tahtiin, lapsilla säilyy arjessa selkeä rytmi.
”Jos isovanhemmat ja lapsenlapset tapaavat harvoin, silloin voi ehkä olla joustavampi”, sanoo perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa.
Silloinkin isovanhempien pitää kunnioittaa käytäntöjä, jotka ovat lasten vanhemmille tärkeitä. Jos lapsiperheessä ei syödä lainkaan lihaa tai sokerisia herkkuja, niitä ei sitten tarjota mummolassakaan. Ei varsinkaan salaa.
”Ei niin, että ’mummo kyllä antaa sinulle suklaata, mutta ei sitten kerrota äidille’. Lapsen ei pidä joutua kantamaan salaisuuksia”, perheasiantuntija Susanne Ingman-Friberg sanoo.
Älä kilpaile vanhempien kanssa
Isovanhemmat eivät aina malttaisi asettaa lapsenlapsille rajoja, koska pieni lepsuilu tuntuu niin palkitsevalta. Mummi ja ukki hykertelevät salaa mielessään, kun lapset sanovat, että mummolassa on kivempaa kuin kotona.
Ei hyvä.
”Sellainen aiheuttaa epäterveen kilpailutilanteen vanhempien ja isovanhempien välille”, Minna Oulasmaa sanoo.
Taustalla voi olla sitäkin, että isovanhemmat ovat aikoinaan pitäneet omille lapsilleen hyvin tiukat rajat. Lapsenlapset antavat isovanhemmille uuden mahdollisuuden: nyt olen rennompi ja vain nautin näistä natiaisista.
”Hei, meillä oli tosi tiukat rajat, miksi te nyt menette aivan toiseen laitaan?”
”Se voi herättää jopa mustasukkaisuutta omissa aikuisissa lapsissa. Hei, meillä oli tosi tiukat rajat, miksi te nyt menette aivan toiseen laitaan”, Susanne Ingman-Friberg sanoo.
Jos rajattomuus näkyy ylenpalttisina herkkuina ja tavaroiden ostamisena, isovanhemman voi olla hyvä pysähtyä miettimään motiivejaan. Osaisiko hän osoittaa rakkautta muutenkin? Olisiko jokin vähemmän materiaalinen tapa jopa mieluisampi lapsen mielestä?
”Voin kertoa kokemuksesta, että mummista tuntuu erityisen makealta, jos lapsenlapsi soittaa ja haluaa kertoa päivästään”, Susanne Ingman-Friberg sanoo.
”Se on lahja molempiin suuntiin. Lapselle on tärkeää, että isovanhempi kuuntelee, ja isovanhemmasta on ihanaa olla luotettu kuuntelija.”
Mummolassa saa olla tiukempaa
Entäpä jos asetelma onkin päinvastainen: kotona saa hyppiä sohvalla ja syödä nameja joka päivä, mutta mummolassa ei. Saako mummolassa olla tiukemmat säännöt kuin kotona?
Kyllä saa, Väestöliiton asiantuntijat vastaavat. Sääntöjen tiukkuus on tuskin tullut yllätyksenä lasten vanhemmillekaan. Ainakin toinen heistä tietää jo lapsuudestaan, että tässä huushollissa lapset pysyvät ruodussa.
Mummo ei antanutkaan kaakaota aamiaiseksi! Ukki laittoi meidät nukkumaan jo yhdeksältä!
Tärkeää on, että lapset saavat vapaasti ihmetellä kokemaansa. Mummo ei antanutkaan kaakaota aamiaiseksi! Ukki laittoi meidät nukkumaan jo yhdeksältä!
”Samalla vanhemmat saavat tilaisuuden käydä lasten kanssa keskustelua siitä, että eri paikoissa on erilaisia tapoja”, Minna Oulasmaa sanoo.
”Pääasia on, että aikuiset lapsen ympärillä ovat turvallisia.”
