Onko oikein, että lapsi saa mummolassa syödä herkkuja mielin määrin eivätkä muutkaan kodin säännöt ole voimassa? Väestöliiton asiantuntijat vastaavat.

Mummolassa on kiva käydä, mutta joskus siellä on vanhempien näkökulmasta katsoen liiankin kivaa.

Mummolan pöytään on nostettu kulhollinen karkkeja, joita saa ottaa vapaasti, oli herkkupäivä tai ei. Ukki on taas kerran ostanut uuden muovilelun ja mummi nipun hempeitä lapsenvaatteita, jotka ovat aivan toisentyylisiä kuin ne, mitä lapset tavallisesti käyttävät.

Vanhemmat nirskuttavat hampaitaan harmista. Okei, nyt ollaan kylässä, mutta onko tosiaan niin, että isovanhempien ei tarvitse lainkaan piitata vanhempien kasvatussäännöistä?

No ei ole, vastaavat Väestöliiton perheasiantuntijat.

”Jos isovanhemmat ja lapsenlapset tapaavat harvoin, silloin voi ehkä olla joustavampi.”

Ohjenuora on tämä: mitä enemmän isovanhemmat ovat mukana lasten arjessa, sitä tärkeämpää on, että mummolan säännöt ovat mahdollisimman samanlaiset kuin kotona. Kun ruokailut, päiväunet ja ulkoilut hoituvat molemmissa paikoissa samaan tahtiin, lapsilla säilyy arjessa selkeä rytmi.

”Jos isovanhemmat ja lapsenlapset tapaavat harvoin, silloin voi ehkä olla joustavampi”, sanoo perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa.

Silloinkin isovanhempien pitää kunnioittaa käytäntöjä, jotka ovat lasten vanhemmille tärkeitä. Jos lapsiperheessä ei syödä lainkaan lihaa tai sokerisia herkkuja, niitä ei sitten tarjota mummolassakaan. Ei varsinkaan salaa.

”Ei niin, että ’mummo kyllä antaa sinulle suklaata, mutta ei sitten kerrota äidille’. Lapsen ei pidä joutua kantamaan salaisuuksia”, perheasiantuntija Susanne Ingman-Friberg sanoo.

Älä kilpaile vanhempien kanssa

Isovanhemmat eivät aina malttaisi asettaa lapsenlapsille rajoja, koska pieni lepsuilu tuntuu niin palkitsevalta. Mummi ja ukki hykertelevät salaa mielessään, kun lapset sanovat, että mummolassa on kivempaa kuin kotona.

Ei hyvä.

”Sellainen aiheuttaa epäterveen kilpailutilanteen vanhempien ja isovanhempien välille”, Minna Oulasmaa sanoo.

Taustalla voi olla sitäkin, että isovanhemmat ovat aikoinaan pitäneet omille lapsilleen hyvin tiukat rajat. Lapsenlapset antavat isovanhemmille uuden mahdollisuuden: nyt olen rennompi ja vain nautin näistä natiaisista.

”Hei, meillä oli tosi tiukat rajat, miksi te nyt menette aivan toiseen laitaan?”

”Se voi herättää jopa mustasukkaisuutta omissa aikuisissa lapsissa. Hei, meillä oli tosi tiukat rajat, miksi te nyt menette aivan toiseen laitaan”, Susanne Ingman-Friberg sanoo.

Jos rajattomuus näkyy ylenpalttisina herkkuina ja tavaroiden ostamisena, isovanhemman voi olla hyvä pysähtyä miettimään motiivejaan. Osaisiko hän osoittaa rakkautta muutenkin? Olisiko jokin vähemmän materiaalinen tapa jopa mieluisampi lapsen mielestä?

”Voin kertoa kokemuksesta, että mummista tuntuu erityisen makealta, jos lapsenlapsi soittaa ja haluaa kertoa päivästään”, Susanne Ingman-Friberg sanoo.

”Se on lahja molempiin suuntiin. Lapselle on tärkeää, että isovanhempi kuuntelee, ja isovanhemmasta on ihanaa olla luotettu kuuntelija.”

Mummolassa saa olla tiukempaa

Entäpä jos asetelma onkin päinvastainen: kotona saa hyppiä sohvalla ja syödä nameja joka päivä, mutta mummolassa ei. Saako mummolassa olla tiukemmat säännöt kuin kotona?

Kyllä saa, Väestöliiton asiantuntijat vastaavat. Sääntöjen tiukkuus on tuskin tullut yllätyksenä lasten vanhemmillekaan. Ainakin toinen heistä tietää jo lapsuudestaan, että tässä huushollissa lapset pysyvät ruodussa.

Mummo ei antanutkaan kaakaota aamiaiseksi! Ukki laittoi meidät nukkumaan jo yhdeksältä!

Tärkeää on, että lapset saavat vapaasti ihmetellä kokemaansa. Mummo ei antanutkaan kaakaota aamiaiseksi! Ukki laittoi meidät nukkumaan jo yhdeksältä!

”Samalla vanhemmat saavat tilaisuuden käydä lasten kanssa keskustelua siitä, että eri paikoissa on erilaisia tapoja”, Minna Oulasmaa sanoo.

”Pääasia on, että aikuiset lapsen ympärillä ovat turvallisia.”

Vierailija

Vanhempien harmi: isovanhemmat eivät piittaa kodin kasvatussäännöistä

Kun olette toisten luona vierailulla, on kyllä ihan oikein, että siellä eletään heidän tapojensa mukaisesti ja varsinkin kun kyseessä ovat teitä vanhemmat ihmiset. On aika epärealistista ajatella, että kaikessa huomioidaan ne tavat, jotka te perheenä olette omaksuneet! Joka ikisessä perheessä on omia tapoja, sellaisia, joita toiset pitävät huonoina, tyhminä tai epäterveellisinä. Mutta kysyn miksi vierailunne sitten kestävät niin kauan? Lyhyillä käynneillä jaksaa joustaa eikä todella ole...
Lue kommentti
Turhautunut

Vanhempien harmi: isovanhemmat eivät piittaa kodin kasvatussäännöistä

Vierailija, isovanhempien luokse on lähes 12 tunnin ajomatka, joten siksi sinne ei ihan päiväksi lähdetä - ja kun pari kertaa vuodessa nähdään, niin isovanhemmat (sekä myös mieheni) haluavat, että siellä ollaan pidempään. Hotellissa yöpymistä olen ehdottanut, mutta se ei käy, koska anoppi nimenomaan haluaa emännöidä. Mielelläni veisinkin omat ruoat mukanani, mutta anoppi loukkaantuu verisesti, jos niin teemme (kokeiltu on!). Lisäksi hän seisoo selän takana tarkkailemassa ja kritisoi...
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti