Helpot harjoitukset voivat saada riehuvan lapsen rauhoittumaan. Ei haittaa, jos välillä menee nauruksi!
Helpot harjoitukset voivat saada riehuvan lapsen rauhoittumaan. Ei haittaa, jos välillä menee nauruksi!

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti
Reppu hänen selässään näyttää valtavan suurelta. Ajattelet: Miten aika voi kulua näin nopeasti?
Reppu hänen selässään näyttää valtavan suurelta. Ajattelet: Miten aika voi kulua näin nopeasti?

Kun opettaja kutsuu lapset luokkaan ensimmäisenä päivänä, tekisi mieli mennä mukaan. Ei onnistu. Menet töihin ja ajattelet lasta koko päivän. Siitä ekaluokka alkaa! Viimeistään joulujuhlassa huomaat: äitikin selvisi syksystä.

1. Ensimmäinen koulupäivä

Kun lapsesi seisoo koulun pihalla, reppu hänen selässään näyttää valtavan suurelta. Olette luultavasti etuajassa. Otat kuvia. Sinua alkaa itkettää, naurattaa tai molempia.

Ajattelet: Mihin vuodet katosivat, missä vaiheessa vauvastani tuli näin iso? Miten aika voi kulua näin nopeasti, vaikka päivät tuntuivat usein pitkiltä? Jos katsot lasta tarkkaan, näet hänessä samat piirteet kuin vauvana, mutta ne ovat jalostuneet koululaisen piirteiksi.

Sitten opettaja tulee ja kutsuu oppilaansa sisälle. Halaat lasta. Haluaisit mennä hänen peräänsä, mutta et voi. Lähdet töihin ja mietit lasta koko päivän.

2. Ensimmäinen koulupäivän ilta

Kyselet lapseltasi, millaista koulussa oli. Haluat tietää kaiken, joka hetken, mutta lapsi vastaa todennäköisesti vain, että ihan kivaa oli. Jos kysyt, mitä ruokaa koulussa oli (kysyt sitä jostain kumman syystä, vaikkei asialla ole merkitystä), lapsi saattaa sanoa, ettei muista. Kun lapsi jo nukkuu, menet katselemaan häntä.

3. Ensimmäiset viikot

Vahtaat töissä puhelinta. Jos koulusta soitetaan? Jos lapsi ei soitakaan koulun jälkeen? Olet levoton. Huomaat, että ajatukset harhailevat ja keskittyminen on vaikeaa. Mietit: Onko opettaja lapselleni ystävällinen, ymmärtääkö juuri hänen ainutlaatuisuutensa? Onko lapsella kavereita? Nyt juuri on välitunti, kenen kanssa hän leikkii, mitä hän tekee?

4. Ensimmäinen vanhempainilta

Sinua vähän jännittää, vaikka kuvittelit aina lapsena, etteivät aikuiset jännitä tällaisissa tilanteissa. Yrität analysoida opettajan ulkomuodon ja jokaisen sanan, jotta saat selville, minkälainen ihminen viettää päivät lapsesi kanssa ja vaikuttaa häneen niin paljon. Pälyilet muita vanhempia: millaisia he ovat?

5. Ensimmäiset kuukaudet

Yhtäkkiä huomaat, että arki on ajautunut uuteen muotoonsa. Lapsi lähtee aamulla kouluun, sinä lähdet töihin. Jossain välissä tehdään läksyt ja mennään nukkumaan. Et ole enää jatkuvasti huolissasi tai liikuttuneessa mielentilassa, mutta tarkistat säännöllisesti koulun Wilma-viestit.

Kun autat lasta pakkaamaan koulukirjoja reppuun, tunnet kohtuutonta ylpeyttä siitä, että osasit päällystää ne kontaktimuovilla.

6. Ensimmäinen joulujuhla  

Tunneskaala palautuu kohtaan 1. Itkettää ja liikuttaa. Siellä lapsi on, luokkansa mukana, yhtenä oppilaista. Jännität, kunnes lapsen esiintyminen on ohi. Esityksen aikana olet niin ylpeä, että joudut pitämään kasvosi peruslukemilla.

Syksy on ollut erilainen kuin koskaan ennen. Sen aikana lapsi on muuttunut. Hänestä on tullut itsenäisempi ja tiedät hänen elämästään vähemmän. Samalla hän on kuitenkin yhä pieni, tulee kainaloon ja leikkii.

Viimeistään kotimatkalla ajattelet: Selvisimme tästä syksystä, koko perhe. Olen ihan kelpo vanhempi, vaikken niin täydellinen kuin joskus kuvittelin olevani. Tämä vaihe elämässä on hyvä, juuri nyt on hyvä.