”Tuhmasti tehty!” on paljon parempi lause kuin ”Oletpa tuhma”.
”Tuhmasti tehty!” on paljon parempi lause kuin ”Oletpa tuhma”.

”Reipas tyttö, ei sattunut!” ja ”Mene huoneeseesi rauhoittumaan”. Oletko sinäkin sanonut nämä lauseet? Psykogi Leea Mattila kertoo, mitä lauseita ja miksi aikuisten kannattaisi pienten lasten kasvatuksessa välttää.

Se pääsee suusta vahingossa, kun on itse väsynyt.

Ehkä lauseen sanoo siksi, että se tuntuu toimivan ja lapsi tottelee.

Tai sitten ei vain koskaan ole tullut ajatelleeksi, että lauseessa olisi mitään vikaa.

Lapsiin ja perheisiin erikoistunut psykologi Leea Mattila kertoo kuusi pienten lasten vanhempien käyttämää yleistä lausetta – ja sen, miksi niitä ei kannattaisi käyttää.

1.  ”Hei hei, äiti lähtee nyt, jäätkö sinä tänne?”

”Tätä lausetta kuulee paljon. Lapsi ei haluaisi lähteä leikkipuistosta kotiin, kaupasta autoon tai ulkoa sisälle, ja aikuinen sanoo että ’hei hei, minä lähden, jäätkö tänne’.

”Lause toimii niin hyvin siksi, että jättämisellä uhkaaminen osuu suoraan lapsen kiintymystarpeeseen ja herättää hädän.”

Lähtemisellä ja jättämisellä uhkaaminen on niin yleistä varmaankin siksi, että se aikuisten mielestä toimii – lapsi alkaa totella. Mutta se toimii niin hyvin siksi, että jättämisellä uhkaaminen osuu suoraan lapsen kiintymystarpeeseen ja herättää hädän.

On biologiaa, että pienen lapsen on välttämätöntä kiinnittyä hoitajaansa: lapsen eloonjääminen riippuu siitä, että hänestä huolehditaan. Kun lapsi sitten tuntee hätää, hän hakee apua tunteiden käsittelyyn ihmiseltä, johon hänellä on kiintymyssuhde.

On lapselle ristiriitaista ja rankkaa, kun se läheinen turva, josta hän hakee suojaa, onkin samalla uhkaaja, joka on lähtemässä.

”Vanhemmuudessa kukaan ei yllä aina mallisuorituksiin, ja pienet virheet mahtuvat joukkoon. Mutta on hyvä ymmärtää, että myös hylkäämisellä uhkailu on henkistä väkivaltaa.”

Se, että lapsi uhkauksen jälkeen tottelee ja lähtee mukaan, ei ole merkki asian ymmärtämisestä eikä takuulla opeta luottamuksesta mitään. Sen sijaan lapsi tuntee hylätyksi tulemisen riskin.

Vanhemmuudessa kukaan ei yllä aina mallisuorituksiin, ja pienet virheet mahtuvat joukkoon. Mutta on hyvä ymmärtää, että myös hylkäämisellä uhkailu on henkistä väkivaltaa.”

2. ”Reipas poika, ei sattunut!”

”Lauseen tarkoitus on hyvä. Aikuinen haluaa kannustaa lasta, että ei jäädä tähän harmiin.

Samaa keinoa saattavat vanhempien ja isovanhempien lisäksi käyttää myös kasvatusalan ammattilaiset päiväkodeissa tai neuvolassa. ’Ei sattunut se rokotus, katsopas tätä junan kuvaa!’ Tai: ’Nouse vain ylös, ei sattunut, reipas tyttö.’

Meidän aikuisten pitäisi miettiä, miksi lapsi ei saisi näyttää harmia tai kipua, jos kerran tuntee sitä? Miksi hän ei saa lohtua siihen harmiin tai kipuun?

”Kulttuurissamme reippaus on lapsen hyve. Ennemmin hyve voisi olla se, että harmia ei selitetä pois vaan sen saisi näyttää ja siihen saisi aikuisilta lohtua.”

Jos lapsen harmit kuitataan usein mitätöimällä ne, lapsi ei tule kuulluksi. Vaikka kaatuminen oli aikuisen mielestä vain pikkujuttu ja naarmu polvessa vaivainen nirhaisu, lapsen kokemus voi olla erilainen. Miten paljon sitten pitäisi sattua, että aikuisilta saisi lohdutusta ja apua?

Kulttuurissamme reippaus on lapsen hyve. Ennemmin hyve voisi olla se, että harmia ei selitetä pois tai olla niin kuin sitä ei olisi vaan harmin saisi näyttää ja siihen saisi aikuisilta lohtua.”

3. ”Menepäs omaan huoneeseen rauhoittumaan”

”Jäähylle laittamisesta on erilaisia versioita. Lapselle voidaan sanoa, että mene huoneeseesi miettimään, kunnes olet rauhoittunut. Äiti tai isä saattaa viedä hänet sinne ja sanoa, että saat tulla pois, kun osaat käyttäytyä tai kun viisi minuuttia on kulunut.

Hoitopaikoissa tehdään yhä usein samalla tavoin. Jos joku lapsi ei tottele aamupiirissä, hänet saatetaan viedä viereiseen huoneeseen rauhoittumaan, pois häiritsemästä muita.

”Lapsi oppii, että hankalia tunteita ei saisi olla ja jos on, niiden kanssa jätetään yksin.”

Aikuisilla on ajatus, että lapsi oppisi yksin ollessaan, että näin ei voi käyttäytyä. Ehkä hän oppiikin sen. Mutta samalla hän oppii, että hankalia tunteita ei saisi olla ja jos on, niiden kanssa jätetään yksin.

On väärä luulo ajatella, että jos huonosti käyttäytyvälle lapselle antaa huomiota, se lisää huonoa käytöstä ja hän riehuu saamansa huomion vuoksi aamupiirissä seuraavinakin aamuina. Sen sijaan lapsen auttaminen niiden tunteiden käsittelyssä kasvattaa hänen kykyään käsitellä tunteita.

Lapsi oppii tunteiden säätelyä aikuisilta. Jos hänet jätetään yksin tunteidensa kanssa, tunteiden säätelyn keinot eivät kasva.

Jos lapsi eristetään ja hylätään, hän tuntee häpeää. Ja häpeä vuorovaikutuksessa on murskaava tunne.”

4. ”Tuhma tyttö! Tuhma poika!”

”On ihan eri asia sanoa lapselle, että sinä teit tuhmasti kuin että sinä olet tuhma.

Kun jokin asia on tuhmasti tehty, häpeä kohdistuu siihen tekoon. Lapsi itse ei silloin ole huono vaan teko oli hölmö.

”Häpeä omasta persoonasta on tuhoisa tunne. Syyllisyys hölmöstä teosta on aivan eri juttu.”

Jos pieni lapsi kuulee aikuiselta, että on tuhma tyttö tai poika, hän häpeää, ja se häpeä osuu hänen persoonaansa. Häpeä on tuhoisa tunne, jolla on yhteyttä esimerkiksi masennukseen.

On oikein sanoa lapselle, että hän teki tuhmasti. Jos lapsi rikkoo toisten hiekkakakut tai ottaa tahallaan lelun kädestä tai kiusaa muita, siihen on puututtava, hiljaisuus olisi teon hyväksymistä. Sopiva määrä syyllisyyttä hölmöstä teosta auttaa lasta kasvamaan ja kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin.”

5. ”Ei noin pienestä kannata itkeä.”

6. ”Ei täällä mitään mörköjä ole eli pää tyynyyn.”

”Nuo lauseet ovat erilaisia mutta esimerkkejä samasta, yleisestä asiasta: siitä, että aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miltä lapsesta saisi tuntua.

Lapsella on oma mieli, omat ajatukset ja tunteet. Aikuisen tehtävä on pohtia tilannetta niin kuin lapsi sen kokee, sietää lapsen tunteita ja opettaa häntä käsittelemään niitä. Eikä mitätöidä, että ihan turhaa ja luvatonta itkeä tai pelätä.

”Lapselle voisi sanoa, että sinusta tämä tuntuu isolta asialta, mutta minusta tässä ei ole mitään hätää.”

Sen sijaan, että lapselle sanoo, että ei noin pienestä kannata itkeä, hänelle voisi sanoa, että sinusta tämä tuntuu isolta asialta, mutta minusta tässä ei ole mitään hätää.

Jos lapsi pelkää mörköjä, kummituksia tai muuta, hänelle kannattaa sanoa, että se tuntuu varmaankin pelottavalta, mutta ei mörköjä kyllä oikeasti ole.

Lapsen tunteiden mitätöinti ei johda siihen, että niitä tunteita ei olisi. Se vain sulkee lapsen suun, ja lapsi jää pelkäämään yksin.

Kun aikuinen puhuu tunteista lapsen kanssa, hän auttaa lasta rauhoittumaan ja kasvattaa samalla lapsen tunnesäätelykykyjä.”

Kahden lapsen äiti

”Ei noin pienestä kannata itkeä!” ja viisi muuta vanhempien yleistä lausetta, joista psykologi varoittaa

Taas yksi artikkeli psykologin teoriatornista, joka ei tarjoa mitään ratkaisuja konkreettiseen arkeen. Kun lapsi vetää itku-potku-raivarit, ei suostu kävelemään kotiin päiväkodista, keksii tekosyitä olla nukkumatta tai ei kiireisenä aamuna pue päällensä. Toki näitä on hyvä pohtia, mutta tarjotkaa nyt hyvät psykologit jotain vaihtoehtojakin!
Lue kommentti